Armo Murha

Tamperelainen räppäri Armo Murha julkaisi keväällä verkossa Eutanasiaa-levyn. Harva omakustanne, saati netissä levitetty albumi, on aiheuttanut yhtä suuren keskustelun. Tuiki tuntematon räppäri iski suomalaisen hiphopin kimppuun mustan huumorin höystämillä riimeillä. Hän haukkui taidokkaalla iskulinjalla koko suomiskenen pystyyn aina vanhanliiton ug-konkareista tämän päivän listaräppäreihin. Servattujen lista on loputon: Kallio UG, Sere, Cheek, Nuera, Brother Boney, Asa, Davo…hetkinen, SERVATTUJEN?

– Servaus on hiphoptermi jota käytetään hiphopbattlejen yhteydessä. Kun kaksi henkilöä ottaa verbaalisesti mittaa toisistaan lavalla, niin toisen ylivoimainen tai ainakin selvä voitto on servaus. Häviäjä siis servataan, Armo Murha tarkentaa termin taustoja.

70-luvun lopulla syntynyt Armo Murha on tehnyt hiphoppia pitkään, tosin vaihtelevalla mielenkiinnolla ja innolla.

– Vanilla Ice ja Mc Hammer olivat 90-luvun alussa ensimmäiset tuttavuudet tähän uuteen ja kiehtovaa musiikkityyliin, joka kolisi heti käsittämättömän härskillä otteella. Seuraavaksi tuli Public Enemy rinta- ja hihamerkkeineen. Jossain vaiheessa sitä alkoi sitten miettimään, että mikä ihme tämä Public Enemy oikeastaan on.

Ensimmäisen kerran mikin varteen ja Armo Murhan synty

Kesti kuitenkin monta vuotta, ennen kuin Armo uskaltautui kirjoittamaan ensimmäiset omat tekstinsä. Tuolloin kuului asiaan, että riimit kirjoitettiin englanniksi. Kiitokset siitä kuuluu Raptorille, jonka vitsihiphopin listamenestys sai räppärit välttelemään suomenkieltä.

– Yritimme saada soundin edes etäisesti vaikuttamaan alkuperäiseltä ja kähisevältä jenkkipaatokselta. Tähän lopputulokseen päästiin kehittämällä järjetön aksentti, joka raiskasi kielioppia, mutta kuulosti nuoriin korviin aidolta kamalta.

– Flegmaatikkojen Tiedemies oli tuohon aikaan samassa koulussa kanssani. Ensimmäiset nauhoitussessiot väännettiin silloisen Gambitin, nykyisen Spesialistin, kanssa johonkin kusiseen viiden markan mikkiin tiukkojen träkkeribiittien päälle Tiedemiehen huoneessa.

Nuori Armo kyllästyi omaan saamattomuuteensa musiikin suhteen ja räppiskenen ahdasmielisyyteen. Kun ensimmäiset kotimaiset hiphopartistit saivat kaupallista menestystä ja kotimainen hoppi saapui kaikkien tietoisuuteen, Armo vietti aikaa ulkona kuvioista maaseudun rauhassa. Hän ei ollut paikalla kun nykyinen räpskene syntyi Tampereelle, vaikka tunsi useita artisteja jo vuosien takaa.

– Muutin muutama vuosi sitten takaisin Tampereelle, ja jossain open mic -bileissä räppikärpänen pääsi taas puraisemaan. Olen kirjoitellut riimejä viimeiset kolme vuotta, lähinnä suomeksi, koska 10 vuoden takainen ghettoenglantihustlaus ei enää toimi.

Suomenkieliset riimit alkoivat luonnistua ja into musiikkia kohtaan oli kova, joten Armo Murha osallistui vuoden 2004 rapin SM-kilpailuihin. Vielä tuolloin Armo esiintyi nimellä Uupunut Taimi.

– Nimi tuli keksittyä silmälläpitäen viime vuoden räpin SM-kisoja. Räppäreiden nimet ovat mielestäni aina olleet kohtuuttoman huvittava juttu, koska lähes jokainen suomenkielinen räppinimi kuulostaa perverssin huonolta läpältä. Mä kiinnitin huomion vuoden 2003 SM-kilpailuissa järkyttävän paskan tason lisäksi noihin pelottavan hiivasiin räppimehustusnimiin. Eikö jengillä ole mitään suhteellisuuden tajua niitä keksiessään? Ja miksi räppinimi on edes pakollinen mc:lle?

Niinpä Uupunut Taimi tuntui hyvältä kontrastilta yliampuviin mc-nimiin. Uupunut Taimi menestyi hyvin kilpailuissa, mutta koki finaalissa katkeran tappion Verbaalille.

– En usko, että teen Uupunut Taimi -nimellä enää koskaan musiikkia. Armo Murha syntyi epäonnistumisen kohdusta. Uusi nimi on tosin vain tapa kieltää menneisyys ja tappio.

Battlet ovat kuitenkin edelleen Armon mieleen, yhdestä karvaasta takaiskusta huolimatta.

– Battlaan aina kun joku haastaa. Battleihin tiivistyy kaikki räpin kauneimmat elementit: välitön vuorovaikutus, vapaus ja melonien kokoisista kiveksistä kumpuava maskuliinisuus.

Armolle on pikku hiljaa syntynyt maine kivenkovana iskulinjaräppärinä. Pöytälaatikosta löytyy myös astetta vakavampaa ja kantaaottavampaa lyriikkaa.

– Olen kirjoittanut todella paljon muutakin kuin iskulinjaa. On oikeastaan sääli, että olen profiloitumassa pelkästään punchline-artistiksi. Viime aikoina olen huomannut, että hauskojen ja tiputtavien lainienkin avulla pystyy sanomaan vakavia asioita. Huumori on oikeastaan ikiaikainen tapa välittää toimivaa yhteiskuntakritiikkiä. Suomessa tuntuu olevan tilausta laadukkaalle iskulinjalle, joten luultavammin jatkan tällä valitulla tiellä.

Levyllinen Armo Murhaa

Monet kotimaiset hiphopparit kokevat nettijakelun peikkona ja painottavat kädestä käteen myytävien omakustanteiden olevan edelleen se ainoa ja oikea tapa levittää musiikkia. Armo uskoo, ettei hänen Eutanasiaa-levynsä olisi synnyttänyt niin suurta hypeä, ellei sitä olisi jaettu ilmaiseksi netissä.

– Suomessa tehdään tätä nykyä niin paljon omakustanne tavaraa ,että joukosta on todella vaikea erottautua. Monet ilmiöt jäävät paikallisiksi, vaikka ansaitsivatkin koko maan huomion. Jostain syystä jengi kuitenkin pelkää netti-mc:ksi leimautumista niin paljon, että tekee levystä mieluummin sen 100-200 painoksen halpaa prässiä, josta saavat sitten puolet myydyksi.

Eutanasiaa-albumin tekstit ovat taidokkaita, suomiskeneen asiantuntevasti pureutuvia ja sarkasmin sävyttämiä. Oivaltavia kaksoismerkityksiä ja toimivia vertauskuvia vilisevät riimit syntyivät Armon mukaan helposti, ilman pitkää hiomista.

– Hämmästyin itseäkin, että sain kaiken valmiiksi niin nopeasti. Koen olevani hyvin hidas kirjoittaja, mutta nämä tekstit syntyivät reilussa kuukaudessa. Se voi tuntua joidenkin mielestä ikuisuudelta, mutta kun joka lainin pitää olla hauska ja toimiva, menee kirjoittamiseen väkisinkin aikaa.

Eutanasiaa-levy syntyi kritiikkinä kotimaista hiphopskeneä kohtaan. Armon mielestä hiphop on totista vääntöä, jossa mukana olevat eivät osaa nauraa itselleen. Vaikutteita tuodaan suoraan rapakon takaa, ja skene on sisäänpäinlämpiävä ja pysähtynyt.

– Skene on jämähtänyt arvomuottiin, joka jakaa tekijät karkeasti kahteen toisilleen vihamieliseen kastiin, ylisuuriin merkkivaatteisiin pukeutuneisiin tirehtööreihin ja hipeiltä näyttäviin puunhalaajiin. Kumpikin heimo pitää sinisin silmin yllä illuusiota aitoudesta ja oman musiikin paremmuudesta. Samalla kuitenkin kuljetaan äärimmäisen kliseisiä ja moneen kertaan puhki koluttuja polkuja.

– Pelottavintahan on tietenkin se, että vaikka itse tiedostaa monet kulttuuriin liittyvät naurettavuudet, niin sosiaalinen paine pakottaa roikkumaan räppikliseissä vielä näinkin vanhana.

– Monikaan räppäri ei osaa nauraa itselleen spontaanisti. Eutanaasiaan tarkoituksena oli kääntää pakka sekaisin ja tehdä totisista ikoneista naurunalaisia. Nauru vapauttaa, ja jos et osaa nauraa itsellesi, niin naura nyt edes naapurille. Satiiria on kuitenkin helvetin vaikea tehdä, koska aina on jengiä, jotka eivät osaa erottaa ironian pilkettä, vaan ottaa jokaisen lainin kirjaimellisesti

Kenen varpaille seuraavaksi?

Armo sai levystään paljon palautetta, joka ei ollut aina positiivista. Monet kokivat Armon menevän liian pitkälle, haukkuvan kotimaisia artisteja aiheettomasti ja ilman perusteluja. Kommentit olivat ajoittain jopa vihaisia.

– Itse näen servaukset ja dissaukset pelkästään kehyksenä hauskalle iskulinjalle. Ymmärrän jossain määrin, jos joku on pahastunut tekstien takia. Mutta jos vaikka miettii Matti-Esko Hytösen kolumneja, niin niissä ilkeillään jengille paljon härskimmin ja henkilökohtaisemmalla tasolla.

Armon riimien ei ole tarkoitus pureutua Hytösen kolumnien tavoin henkilökohtaisuuksiin, vaan iskeä kiinni siihen julkisuuskuvaan, jonka räppärit antavat itsestään ulos.

– Hiphopin juuret ovat mustanaan bättlejä ja biiffejä, machoilu ja egoismi ovat aina kuuluneet hommaan. Jotenkin voisi olettaa, että jengi kestäisi ikävätkin läpät. Etenkin kun asialla on never-heard-netti-mc. Oma musiikki taitaa kuitenkin olla monille liian totinen paikka, mutta jos kuuntelee koko levyn läpi, niin uskon, että useimmat ovat tajunneet pelin hengen. Kokonaisuudesta irrotettuna biisit saattavat kuulostaa henkilökohtaisilta hyökkäyksiltä.

Eutanasiaa-levy laittoi jauhot suuhun melkein kaikille kotimaisille räppäreille. Muutamia artisteja jäi kuitenkin servauksen ulkopuolelle. Löytyykö Suomesta räppäreitä, jotka tekevät hommansa niin hyvin, ettei Armo Murha pysty heitä servaamaan? Kalpeneeko Armo kenenkään edessä?

– Armo Murhan näkökulmasta mikään ei ole pyhää ja kaikki servataan. Omasta mielestäni Suomessa on useita erittäin hyviä räppäreitä. Tommishock tekee omaa juttuaan kunnialla ja esimerkiksi Hannibal ja Soppa sekä Kemmuru lämmittävät aina osaamisellaan. Yhtenä nimenä voisin nostaa vielä omilta kulmiltani ponnistavan tulevaisuuden lupauksen, Kovan Koulun, joka julkaisi juuri omakustanteen. Harmillista ja hieman kummallista on se, että undergroundosasto edustaa nykyisin huomattavasti laadukkaampaa osaamista kuin kalliilla tuotetut listahitit.

Armon levyllä lupailtiin jatko härskille huumorille ja rajulle iskulinjalle. Lakaistaanko viimeisetkin artistit maton alle seuraavalla levyllä?

– Jotenkin tuntuu siltä, että räppärit on jo servattu, ja on aika nostaa Armon verenhimoinen katse skenestä yhteiskuntaan. Lähitulevaisuudessa siintää ainakin yhden ep:n verran Murhaa. Plattaa nauhoitellaan parasta aikaa ja sen pitäisi valmistua syksyn mittaan.

Haastattelu julkaistu : 2005-07-28
Kirjoittaja : Panu Hietaneva

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.