Underdogs
Slaavilainen kaiho on meillä pohjalaisilla verissä. Kysykää vaikka argentiinalaisilta: he kuulemma olivat aika ihmeissään, kun suomalaiset omivat heidän tulisen ja intohimoisen tangonsa ja muunsivat sen ikuista kaihoa tihkuvaksi iskelmäksi.
Mutta kyllä se perhana saa mielen matalaksi, kun viettää suurimman osan vuodesta kaamoksessa, ulkona on kylmää ja märkää ja kuolema sen kun lähestyy. Onneksi tämän valtaisan masennusvoimavaran voi myös muuntaa esimerkiksi kauniiksi musiikiksi. Tuleepahan epätoivolle jonkinlainen tarkoitus.
Underdogs on tällä musiikin saralla yksi varsin lupaavista yrittäjistä. Bändin uusin demo tarjoaa paitsi komeankaihoisia fiiliksiä, myös kovia viitteitä tulevasta. Orkesterin soitto ja tyylitaju alkavat olla tiukassa kunnossa.
Mutta puhukoon yhtye itse puolestaan. Minkälainen on Underdogsin historia, laulaja Jukka Paajanen?
– Bändi perustettiin Vantaalla vuonna 2000, tosin nimi ja pari jannua on vaihtunut muutamaan otteeseen. Nykyiseen muotoonsa helsinkiläistynyt kokoonpano vakiintui tammikuussa 2004, kun puolen vuoden etsimisen jälkeen oikea kaveri basson varteen löytyi. Etsimisajan hyödynsimme nauhoittaen vielä Sleeping Pill -nimellä EP:n Love has left the Building. Päätimme kuitenkin luopua nimestä mm. ainaisen Sleeping Pilu a’ 50mk –kuittailun vuoksi.
Yhtye esittelee itsensä mieluusti tavoitteelliseksi ja kunnianhimoiseksi ryhmäksi. Syy tehdä musiikkia löytyykin halusta jakaa tunnetiloja kuulijoiden kanssa.
– Perimmäinen tarkoitus liittyy varmasti yksinkertaisesti musiikin kokemiseen ja äänen tuottamiseen yhdessä ja sitä kautta tarpeeseen ja mahdollisuuteen saada kokea kokonaisvaltaisia tunnetiloja. Tavoitteena on tietysti myös pystyä jatkuvasti kehittymään musiikillisesti, löytää mielekkäitä tapoja jalostaa ääniä ja tunnelmia kappaleiksi, sekä saada se sitten maailmalle. Periaatteessahan se on näin, mutta tietty mukaan kuuluu myös keikkailu, kiljun juonti ja muu hauska.
Underdogsin uusin demo esittelee bändin musiikilliset kasvot kattavasti. Demoksi kyseessä onkin erittäin pätevä julkaisu.
– Driving Away nauhoitettiin syksyllä 2004 Mikael Hakkaraisen johdolla Pink Noise -studiolla ja saatiin vihdoin tämän vuoden alusta käteen Janne Lehtisen masteroimana. Valitsimme levylle kolme fiiliksiltään hiukan erityylistä kappaletta, jotka mielestämme kiteyttivät sen hetkistä skaalaa, eli levy tavallaan kasvaa varsin hidastempoisesta maalailusta keskitempoisen kuljettelun kautta rokkaavampaan suuntaan. Biisit pyrittiin pitämään ilmavina ja tässä Mikael on mielestämme hienosti onnistunut tukemaan visiota tilavalla miksauksellaan.
Monet bändin biisit kuulostavat siltä, että ne ovat ainakin osaksi syntyneen pitkien ja savuisten jamitteluhetkien tuloksena. Kappaleiden sävellysprosessi onkin demokraattinen.
– Yleensä tuon treeneihin semisovitetun aihion, jota aletaan yhdessä pyöritellä. Jamitellaan aika paljon muutenkin, joten myös biiseistä ja osista saatetaan kokeilla hyvinkin erilaisia versioita. Välillä matkat johtavatkin hyvin hämmentäviin kokemuksiin. Perusajatuksena on edetä musiikin ehdoilla ja antaa sille aikaa muodostaa oma profiili ja tila, ilman automaattisesti kahlitsevia rakenteita. Sovitusvaiheessa pidetään kaikki vaihtoehdot avonaisina, mutta kolmen minuutin Euroviisubiisin duunaaminen voisi tosiaan olla aika haasteellista meille.
Underdogsin uran huippuhetkeä ei Paajasella ole vaikeuksia nimetä. Monien miehistön- ja nimenvaihdosten jälkeen on vapauttavaa soittaa vakiintuneella ja toimivalla porukalla.
– Tuntuu siltä, että tähänastinen kohokohta on se, että olemme saaneet aikaan toimivan kokoonpanon, jossa on hedelmällistä ja vapautunutta työskennellä. Se on kuitenkin tärkeimpiä seikkoja, josta kaikki lähtee. Sen rinnalla vaikkapa narikan maksaminen omalle keikalle ei ole niin vakavaa. Tietysti on myös aina hienoa huomata uusia ihmisiä keikoilla tai saada kannustavaa palautetta.
Aatteellisen bändin taustalla häilyy, totta kai, aatteellisia esikuvia. Tämä kuuluu, kun Paajaselta kyselee yhtyeen omia idoleita.
– No tietysti Äiti Teresa, Dalai Lama, Matti Vanhasen faija jne… No joo. Esikuvien nimeäminen on todella hankalaa, mutta pienen gallupin jälkeen vilahteli esiin mm. sellaisia nimiä kuin Evan Dando, Jim Morrison, Stewart Copeland ja Roger Waters. Yhteisenä nimittäjänä ehkäpä näkemyksellisyys.
Lähitulevaisuus tuo bändille tullessaan tuttuja juttuja. Yhtyeen tavoitteet löytyvät varmaankin jokaisen demobändin toivelistalta.
– Tämä kevät on mennyt aika pitkälti levyn promoamisessa ja uusien biisien treenaamisessa, joten syksyllä olisi tarkoitus keikkailla vähän enemmän ja nauhoittaa jotakin. Olisi tietenkin ideaalia tässä hiljalleen löytää myös aikaansaava taho julkaisemaan musiikkiamme. Puuhaa siis riittää.
Noise.fi toivottaa onnea matkaan.
Haastattelu julkaistu : 2005-06-06
Kirjoittaja : Saku Schildt
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.