Ravine

Ravine on naispuolinen, raskaan tunnelmallista alaviremetallia soittava helsinkiläistrio, joka on ollut kasassa vuodesta 2000 asti. Yhtye sai hiljattain valmiiksi viidennen demonsa, nimeltään Simplicity. Ajattelin, että nyt on korkea aika kysyä hieman tarkemmin, mistä yhtyeessä on kysymys. Kysymyksiin vastasivat yhtyeen rumpali Sanna ja kitaristilaulaja Milla.

Miten Ravine syntyi tähän maailmaan?

Sanna: Kohtasimme kaikki kolme lopullisesti lukion ekalla. Kaikkiin kolahti samantyyppinen musiikki, olimme muutenkin samanhenkisiä ja kaikilla oli tarve luoda, joten perustimme Ravinen.

Kertokaa hieman musiikillisesta kehityskaarestanne.

Sanna: Kaikilla on historia klassisten soittimien parissa. Nykyiset soittimet jakautuivat jotenkin luonnollisesti juuri noin, muunlaista jakoa ei juuri edes ajateltu. Punkilla aloitettiin (varmaan yleistä). Se oli aika ääripääkamaa, huutoa ja hakkausta. Piti tulla ryminällä. Siinä ohessa oppi sitten soittamaankin. Olemme siis itseoppineita. Vasta tuon punk-alun jälkeen musiikki alkoi muotoutua omanlaisekseen.

Milla: Alussa meitä oli neljä. Vasta kun meistä tuli trio v. 2001, alkoi varsinainen jyrkkä muutos, jota janosimme kovasti. Vireet madaltuivat ja tuplabasari tuli mukaan. Musiikkimme soljui aina vain raskaampaan ja oudompaan suuntaan, kunnes olimme tyytyväisiä. Nyt on löytynyt oma tyyli tahkota.

Raskas junnaavuus ja tunnelmallisuus tuntuvat olevan musiikissanne keskeisiä piirteitä. Miten itse kuvailisitte yhtyeenne ilmaisua?

Sanna: Nämä sanat tulivat ekana mieleen: tunnepitoista, rehellistä, ilman turhia koristeluja, paljasta, raskasta, omalaatuista.

Milla: Eleganttia ja tummanpuhuvaa, “vuoren laelta avaruuteen”.

Introspektiota: Mitkä ovat Ravinen hyvät ja huonot puolet?

Sanna: Hyviä puolia on juuri se rehellisyys. Olemme omia itsejämme myös musiikissa. Tunnemme toisemme todella hyvin ja yhteistyö sujuu saumattomasti. Voi myös sanoa asioita suoraan ilman pelkoa välien rikkoutumisesta, ja muutenkin voi olla täysin se mikä on. Jää tilaa sitten keskittyä olennaiseen. En ole koskaan miettinyt huonoja puolia.

Milla: Sielunsisaruus niin hyvässä kuin huonossa. Välillä tulee lauottua ikäviäkin asioita. Huonoiksi puoliksi voisi laskea tietynlaisen etäisyyden ja sulkeutuneisuuden. Pyörimme aika paljon piirissä keskenämme, niin on aina ollut. Oma polku on valittu ja sillä pysytään tiukasti. Itse arvostan aitoutta yli kaiken, se on suuri vahvuus.

Sanna: Samat sanat aitoudesta.

Teidän musiikkinne ei yleensäkään rönsyile suuntaan jos toiseen, mutta uusin Simplicity-demonne on nimensä veroisesti vieläkin minimalistisempi. Oliko teillä pyrkimyksenä tehdä entistäkin pelkistetympää musiikkia?

Sanna: Sellaiseksi hyvällä tavalla junnaavaksi jytkeeksi ja se on tupannut menemään. Se on parhaimmillaan hypnoottista.

Milla: Olen aina pitänyt yksinkertaisuudesta niin musiikissa kuin muissakin asioissa. Uusimmat, treenauksen alla olevat biisit ovat vieläkin pidemmälle vietyjä. Nyt meillä vallitsee jonkinlainen ”punk-asenne takaisin” -vaihe. Vastaus kysymykseen on siis kai kyllä. Neptunes on muuten jees…

Minkälaisista asioista Ravine imee vaikutteensa?

Sanna: Elämästä. Tässä yhtyeessä toimiminen on “jotain ihan muuta”.

Milla: Erilaisuudesta, ja etenkin uskalluksesta seistä omilla jaloillaan, yksin ja yhdessä.

Minkälaisista asioista Ravine laulaa?

Milla: Biisit kertovat lähinnä tunnelmista kokemissani elämäntilanteissa. Biisit ovat kokonaisuuksia eivätkä sanoitukset riitä yksin kertomaan mitä ajan takaa. Laulu on enemmänkin kuin instrumentti muiden joukossa. Tunnelma on tärkein

Oletteko ehtineet keikkailla paljonkin? Minkälainen Ravine on live- yhtyeenä?

Sanna: Takana on kolmisenkymmentä keikkaa vuodesta 2000 jos jonkinlaisessa paikassa. Puolitoista vuotta sitten tuli kasvun paikka -tauko, jonka aikana lähinnä kehityimme, treenasimme ja keskustelimme. Se oli ihan tarpeellista ja nyt on taas hirveä vimma toimia. Olemme livenä pelkistetty. Emme kalastele emmekä koreile. Pidämme yleisöstä ja parasta on yhteenkuuluvaisuuden tunne keikalla.

Olette tähän mennessä tehneet jo kourallisen demoja. Etsittekö aktiivisesti julkaisijaa musiikillenne?

Milla: Asia on työn alla. Kokopitkää Ravinea on kyllä varmasti luvassa.

Ja viimeinen kysymys: Jos Ravine olisi elokuva, minkälainen se olisi?

Sanna: Roman Polanskin versio Tove Janssonin Näkymättömästä lapsesta. Outo, psykologinen, kieroutunut, painostava, mutta hyvää tarkoittava.

Milla: Brian De Palman Carrie. Se ei kaivanne selittelyjä.

Haastattelu julkaistu : 2005-05-27
Kirjoittaja : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.