melankolics

Noise.fi tavoitti sähköisesti Outokummun lupauksen melankolicsin. Kysymyksiini vastailivat laulaja Juha-Petri Koponen (K), viulumies Antti Hirvonen (H) sekä rumpali Tuomas “Tussi” Partanen (P).

Millaisista musikaalisista viitekehyksistä melankolics on syntynyt?

K: Jos viitekehys on neljä erilaista persoonaa treenikämpällä ja lähinnä minun visioni tai hahmotelma visiosta, siitä se on syntynyt. Ja tottakai myös sisäisestä tarpeesta saada kaaokseen tolkkua.

Mikä on melankolicsin musikaalinen tehtävä?

K: Täysin itsekäs. Lievittään omaa kipua mutta kauneuden, ei synkistelyn kautta.

P & H: Luoda musiikkia, jota on kiva kuunnella ja soittaa. Jusnalla ( Koponen ) on tottakai myös jotain sanottavaa. Meillä soitettavaa.

Millaisesta tulevaisuudesta melankolics haaveilee?

K: 32 vuotta täyttävä mies ei liiemmin enää haaveile. Jos toiminta jatkuu ja yleisö laajenee, hienoa.

P: Paremmasta, pitkästä ja vaiherikkaasta.

H: Paljon keikkoja, se riittää jo pitkälle. Oma levy olisi tietenkin hienoa, mutta sellainen tulee, jos on tullakseen. Pitänee tehdä itse.

Mitkä ovat olleet suurimmat vaikuttajat melankolicsin kehityskaaressa, niin musiikillisesti kuin muutenkin?

K: Minuun vaikuttivat Teddy & Tigers, Michael Jackson, 80-luvun heavy, Guns n’ Roses, the Smiths, 90-luvun brittiaalto (Oasis, Radiohead, Verve ym.) Ja tietenkin U2.

P: Ei sellaista varsinaisesti ole. Ystävät on tietenkin yksi sellainen ja ne ihmiset, jotka ovat meitä kuulleet ja pitäneet.

H: Musiikilliset aihiot syntyvät Jusnassa, muu yhdessä. Kai olen viulistina tuonut melankolicsiin jotain klassisesta musiikista, tiedostamatta.

Mitä melankolicsille tapahtuu seuraavaksi?

K: Haluaisin keskittyä entistä enemmän lauluun ja unohtaa kitaransoiton.

P: Soitellaan tässä muutamat keikat ja katsellaan pidemmälle tulevaisuuteen. Mukavaa olisi ruveta työstämään 9 – 12 kappaleen levyä. Julkaisijasta ei ole tietoakaan, mutta miksei tekisi levyä myös itse. Eli omakustannejulkaisu. Saas nähdä. Ehkä lisäännytäänkin.

H: Meidänkaltaiselle kitaristille olisi tilaa.

Mitkä piirteet tekevät melankolicsista melankolicsin?

K & H: Me emme esitä. Emme mieti lavalla oloa. Meillä on laulut ja nämä soittajat ja nämä kappaleet. Lauluja ei ole keksitty. Ne on kirjattu eletyistä päivistä ja ihmisistä.

P: Juha-Petri Koponen ja viulu. Rumpali ja basisti on joka bändissä.

Mikä on melankolicisin pahin pelko?

K: Kipinä katoaa.

P: Kuolema. Sitähän pelkäävät kaikki. Jumalaahan kaikkien pitäisi pelätä, mutta ei me oikein osata.

H: Olen saanut melankolicsilta jo nyt enemmän kuin alussa uskoin. Mutta entäpäs jos taidot eivät riitä?

Millaisia tunteita bändin edelliset julkaisut herättävät tällä hetkellä?

K: En häpeä mitään, mutta en voi kuunnella lauluja, niihin sisältyvien tarinoiden takia. Toistaiseksi.

P: Haikeita. Ja sovituksellisia seikkoja, kuten “että tuon olisi voinut tehdä toisin” jne. Kyllä ne kuulostaa vielä todella hyviltä ja toisaalta myös vähän hämmentäviltä, että miten on voitu saada noin hyvää musaa aikaan. Ja toisaalta muistuu mieleen jotkut tietyt tunnetilat ja tilat, miltä tuntui silloin soittaa ja minkälainen tila se oli.

H: Vain ja ainostaan hyviä. Demo 1 kuulostaa edelleen hyvältä. Never Felt Better ylitti tuolloin kaikki odotuksemme, ja siltä se kuulostaa edelleen.

Miltä uusin tulokas, Two Songs Of Despair nyt tuntuu pienen kypsyttelyn jälkeen?

K: Tehty liian hätäisesti, mutta se on tuonut kappaleisiin ehkä sitä niin sanottua yhden oton särmää. Soundipolitiikka ei täysin tyydytä, mutta jälkiviisastelu demoissa on turhaa.

P: Yllättävän lyhyeltä. Siihen nähden miten pitkään sitä tehtiin ja tuotettiin sekä miksattiin. Soitot soitettiin sisälle päälle yhdessä päivässä, mutta miksauksiin käytettiin aikaa lähes neljä päivää. Mieli tekisi todellakin tehdä lisää. Monelta eri taholta on tullut kyselyjä siitä, onko tulossa lisää. Yleensä single enteilee pitkäsoittoa, mutta todellakin ehkä jonain päivänä.

H: Joka kuuntelukerralla paremmalta ja paremmalta. Varsinkin Half of My Heart tuntuu hyvältä. Pidän yleensä miksausvaiheessa kovasti puoliani viulun kuulumisen ja soundin suhteen, mutta nyt en siinä aivan onnistunut: viulu ei kuulu kuten pitäisi. Oman miksaajan puuttuessa viulun kuuluminen on hienoinen ongelma myös keikoilla. Kaikesta huolimatta uusi tuotos on jälleen hieman edeltäjäänsä Never Felt Better -EP:tä parempi.

Miltä tulevan kesän keikkarintama näyttää?

K: Valitettavan hiljaiselta. Keikkamyyjää kaivataan, mutta ilman sopimuksia, radiosoittoa yms. ollaan realisteja.

H: Kesä näyttää Jusnaa lainatakseni “valitettavan hiljaiselta”. Meidän vaikutusalueella eli Joensuun seudulla on kevään ja kesän aikana todenäköisesti kolme keikkaa, sisällä ja ulkona. Muu Suomi näyttääkin sitten hiukan hiljaisemmalta. Suomen kaupungeista on valloitettu vasta Joensuu, Oulu, Helsinki, Lohja ja Jyväskylä. Ja Venäjältä Petroskoi, joka olikin huikea kokemus. Mutta koko ajan tehdään töitä sen eteen, että keikkoja olisi. Tuleen ei jäädä lepäämään.

Noise.fi kiittää ja toivottaa onnea Suomen valloitukseen!

Haastattelu julkaistu : 2005-05-09
Kirjoittaja : Kaisa Harju

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.