Outcast Crew
Outcast Crew lienee toistaiseksi tuntematon nimi suurimmalle osalle rock-yleisöä, vaikka se on taistellut erilaisine esiasteineen kirottujen puolesta jo yli kymmenen vuoden ajan. Ensimmäinen näistä esiasteista oli death metal -yhtye Absurdus, joka perustettiin vuonna 1992. Tällä nimellä herrat julkaisivat No Heaven In Sight -nimisen levyn, minkä jälkeen musiikillista suuntaa oikaistiin rokin puoleen.
Tyylin lisäksi bändin nimeksi vaihdettiin Pandemonium Outcasts, joka jalostui edelleen Outcast Crew’ksi.
– Nimi oli pakko ottaa käyttöön, koska vain se kuvaa tarpeeksi hyvin näin huonojen jätkien rokkibändiä, kertoo basisti Daniel Stuka.
Vuonna 2004 bändi valmisti omakustannesinglen, jota on lähetelty erinäisille medioille. Koska bändi ei ole saanut liiemmin julkisuutta, musiikin virallinen hyvyysaste ei ole ilmeisesti vielä selvinnyt levyarvostelijoille. Niinpä lukiessani arvosteluja ja verratessani niitä omiin näkemyksiini tulikin mieleeni, että jokaiselle arvostelijalle olisi lähetetty oma versio äänitteestä.
– Aika jännä juttu, että tuollaisen kuvan tosiaan saa lukemalla arvosteluja. No okei, onhan viimeisellä nauhalla kolme aika erilaista biisiä, mutta niin sanottuna punaisena lankana kuitenkin on selvästi kitaravetoinen raskaampi räyhärock, jota vedetään. Mitä nyt arvosteluja ja muiden kommentteja musiikista kuulee, niin kai joku Hellacopters saattaisi olla lähin vertailukohta. No ei ole kyllä sekään. En tiedä – vitun vaikeatahan on kuvailla musiikkia, jota itse soittaa. Kerro sinä, miltä se kuulostaa?
Vitun vaikeudesta on tietysti näin naisena vaikea sanoa mitään, mutta täälläkin raati ehdottaa Hellacoptersia tai Backyard Babiesia. Onneksi musiikilliset vaikutteet on tätä arviointitehtävää helpompi kertoa:
– Kaikki ollaan sellaisia vanhan liiton hevareita, eli kyllä musiikilliset esikuvat on 80-luvun hevissä ja 70-, 80- ja 90-luvun rankassa rokissa.
Keitä “näin huonot jätkät” sitten ovat? Bändin kokoonpano on ehtinyt muuttua jo viimevuotisen singlenkin jälkeen.
– Alkuperäisestä Absurdus-kokoonpanosta on jäljellä minä, Daniel Stuka (basso, taustalaulu), J. Aki Boa (laulu, kitara) ja Necro Moilanen (kitara). Vuonna 2004 rumpaliksi tuli/pääsi/joutui/pakotettiin Pete Liha, joka oli meille “perhetuttu” jo Babylon Whoresistakin.
Mitä voimme odottaa Outcast Crew’ltä tulevaisuudessa?
– Uusia/vanhoja biisejä alkaa olla helposti jo levyllinen kasassa, ja tarkoitus olisi saada ne ennemmin tai myöhemmin äänitteen muotoon. Meillä ei sinänsä ole älytöntä kiirettä julkaista mitään säännöllisin väliajoin, koska näin monen vuoden jälkeen bändihommaa tulee tehtyä oli se levy ulkona nyt tai kahden vuoden päästä. Kyllä pariin harkittuun paikkaan demoa lähetettiin viime vuonna, ja palautteen “innostamana” olemme tulleet ratkaisuun, että saatamme hyvinkin julkaista omakustanteen ja yrittää hoitaa sille jakeludiiliä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ollaan kuitenkin siinä mielessä jo aika harmaita panttereita näissä hommissa, että ei oikein innosta ottaa bändiin sitä kaunista naislaulajaa vain ihan sen takia, että saisi sopimusta jostain nimekkäästä lafkasta.
– Tietysti Suomessakin on monia (ainakin muutamia) hyviä levy-yhtiöitä, joihin varmasti nauhaa lähetetään. Nyt lähitulevaisuudessa olisi keikkailua, ja nauhoitusta sitten myöhemmin tänä vuonna.
Millaista palautetta demosta ja keikoista on tullut?
– Palaute keikoista on ollut aina hyvää – siis silloin, kun ei olla saatu porttikieltoa kyseiseen paikkaan. Me käydään treenaamassa sen verran usein, että livenä homma toimii nykyään ihan kiitettävästi. Pete Liha kun saatiin mukaan, tietynlaista jämäkkyyttä on ollut havaittavissa rumputyöskentelyssä, mikä taas luonnollisesti vaikuttaa positiivisesti kaikkien muidenkin soittoon. Itse me ollaan pitkälti sitä mieltä, että Outcast Crew on nimenomaan livebändi. Demosta palaute on ollut pääosin positiivista.
Outcast Crew’ssä soittaa siis nykyään 3/5 Babylon Whoresin viimeisimmästä kokoonpanosta. Tämän lisäksi Ike Vil on osallistunut lyriikoiden kirjoittamiseen ja hylkiöiden nettisivulle linkitetyn kuvan perusteella hän esiintyi keikallakin. Miten saitte huijattua Iken mukaan?
– Ai miten saatiin Ike huijattua kirjoittamaan bändille lyriikoita? Viekkaudella ja vääryydellä, tietenkin (olettehan köyhiä laulajapoikia toim. huom.). No ei, Ike on tuttu mies ja tunnetusti mainio ukko sekä kaiken lisäksi vielä aivan loistava sanoittaja, joten pakkohan meidän oli pyytää häntä kirjoittamaan sanat yhteen kappaleeseen. Onneksi mies suostui ja teki sanat Pride of the Damned -biisiin. Siitä suuri kiitos hänelle. Meille on suuri kunnia, että Ike on tehnyt tuon biisin lyriikat. Tulevaisuudessa käytämme silloin tällöin muitakin ulkopuolisia sanoittajia joissakin kappaleissa.
– Pakko muuten sanoa, että mielestäni Ike Vil on ehkä yksi parhaista rocksanoittajista tässä maassa, joten mies todella ansaitsee hieman suitsutusta. Ike oli tosiaan myös keikallamme laulamassa muutaman Babylon Whoresin biisin, jotka vedettiin ikään kuin “herkuttelumielessä” Stella Star Clubilla, Daniel vielä jatkaa.
Sanoituksissa taistellaan jatkuvasti jotakin vastaan? Mitä? Ketä lyriikoista voi syyttää?
– Helvetti on toiset ihmiset, sanoi Sartre aikoinaan, ja tämä teema yhdistettynä oman elämän kokemuksiini on ollut inspiraationa moniin sanoituksiin. Loputon taistelu kirottujen kunnian puolesta kaikkia muita vastaankaan ei pääty ikinä. Perusarvojen parissa siis toimitaan. Pääosan sanoituksista voi panna allekirjoittaneen piikkiin, mutta onneksi nyt myös Boa ja Necro Moilanen ovat avanneet sanaista arkkuaan, ja valtaosa uusien kappaleiden lyriikoista onkin syntynyt yhteisvoimin.
Nimi Outcast Crew viittaa mitä ilmeisimmin jonkinlaiseen yhteiskunnalliseen toiseuteen. Mutta onko toiseudella mitään väliä ainakin ideologian tasolla moniarvoisessa yhteiskunnassa, jolta puuttuu yhteinen eetos? Kaikki vannovat postmodernin vastuuvapauden nimiin, joten eikö olisi radikaalimpaa taistella yhteiskunnallisten velvollisuuksien ja kollektiivisten arvojen puolesta? Rockkapina ei näytä kuitenkaan hyytyvän vastapuolen hajaannukseen, vaan se kehittää toiseutta toiseuden sisälle. Ainakaan Daniel Stuka ei allekirjoita väitteitä, että rockin perinteiset teemat olisivat menettäneet merkityksensä.
– Vai olisiko juuri viimeistä huutoa taistella kaikkien hyvien arvojen puolesta? Mielestäni se on nykyään aika yleistä, varsinkin jos sattuu laulamaan suomeksi ja soittamaan raskaampaa musiikkia. Hyvän maailman puolesta täytyy toki taistella missä ja miten vain, mutta ei sitä sovi tehdä rock n’ rollin nimeen. Mutta tämähän on vain minun rehellinen mielipiteeni. Minua on nimittäin jo alkanut ottaa niin sanotusti pannuun kaikki “hyvien arvojen” bändit lyriikoineen. Enemmän annan arvoa sellaiselle Danzig-henkiselle rokkikukkoilulle sanoituksissa, koska siitä mielestäni on rockissa kyse. Tai no, ehkä Danzig ei ole ihan paras esimerkki, mutta ymmärrät varmaan, mitä tarkoitan. Vihtahousu kyytiin, kaasu pohjaan ja kalliolta alas…
Koetteko ylläpitävänne rockmyyttejä?
– Kyllä sitä kai tulee jollain tavalla pidettyä yllä rockmyyttejä. Ja hyvähän on, että jokin bändi pitää niitäkin yllä… Heh.
Better Than Alive -biisissä kommentoidaan melko herkullisesti hyväntahtoisia ihmisiä, jotka tulevat mielellään kertomaan, miten elämää pitäisi elää: I’m such a sorry-ass loser / but you are much worse / telling me how things should be / but there’s no cure for me, hey. Oletteko törmänneet tällaisiin tilanteisiin oikeasti, vai lyöttekö jo valmiiksi luun kurkkuun mahdollisille yrittäjille?
– Kyllä, perustuu tositapahtumiin. Kaikkihan tuollaisiin tilanteisiin on törmänneet, vai mitä? Eli luu on lyöty kurkkuun ja lyödään aina, kun se on tarpeen.
Niin, ei minullakaan ole kuulemma aikaa kirjoittaa mitään rokkihaastatteluja, ja pitäisi valita parempaa seuraakin kuin kaiken maailman satanisteja…
Onko Outcast Crew’llä vielä jotain sanottavaa?
– No, mitäs tässä muuta. Kiitos haastattelusta ja menestystä Noise.fi-sivustolle. Tulkaahan keikoille katsomaan ja kuunnelkaa kappaleita nettisivuilta, jotka siis aukeavat loistossa lähiaikoina. Rock!
Haastattelu julkaistu : 2005-03-30
Kirjoittaja : Ulkopuolinen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.