Hiljaiset Tarinat

Suomen hip hop –kulttuurissa on jatkuvasti kysyntää uusille tuulille ja tuoreille ideoille. Pelkällä uhoamisella ja jenkkikollegojen apinoimisella ei hommaa mielenkiintoisena pidetä, vaan räppääjien haasteena on jatkuvasti mustien rytmien sulauttaminen luontevaksi osaksi pohjolan musiikkimaailmaa. Tämä kysyy tietenkin paljon näkemystä ja omaperäisyyttä.

Hiljaiset Tarinat on syntynyt lisäksi tähän kroonisesta vajaamiehityksestä kärsivään omalaatuisten hip hop –ryhmien joukkoon. Yhtye on tuotantopuolesta huolehtivan Lobotomian ja MC Effektin yhteinen projekti, jonka epäkaupallinen ”repusta C-kasetteja” -levynjakelumalli ja low fi –soundimaailma tuovat homman nimen selväksi heti kättelyssä. Nyt tehdään omaa juttua muun maailman odotuksista piittaamatta ja sillä sipuli. Meni syteen tai saveen.

Missä ja miten yhtye sai alkunsa? Räpäytyksistä vastaava Effekt kertoo.

– Olemme molemmat tehneet ennen Hiljaisia Tarinoita yhdet soolo-omakustanteet, ja satuimme tutustumaan yhteisellä keikalla. Pyysin Lobotomiaa tuottamaan muutamia taustoja tulevalle soololleni, mutta kun homma tuntui toimivan oikein hyvin ja Lobolta tuli taustoja hyvään tahtiin, niin päätimme panna orkesterin pystyyn. Musiikkimme menee ehkä genreen abstrackt/alternative -hip hop. Meillä on paljon jazz- ja funk-vaikutteita, mutta jotkut biisimme saattavat olla todella abstrakteja. Genrerajaa on ehkä vaikea vetää, helpompaa on sanoa vain, että emme tee mainstream-hip hoppia.

Entäpä tekstit, mistä niihin löytyy innoitus? Effekt kun ei höpötyksissään tyydy käsittelemään jo moneen kertaan läpikäytyjä aiheita. Mitkä asiat tarjoavat inspiraation miehen sanoituksiin?

– Maailma ja ihmiset. Varsinkin ihmiset ja ihmisten toiminta ovat todella mielenkiintoisia aiheita. Tykkään kertoa muutenkin teksteissäni rehellisesti juuri siitä mitä näen ja koen. On rehellisempää ja itselleenkin mukavampaa puhua asioista, joista tietää ja joita on kokenut, kuin vaikka vain ympäripyöreästi valittaa, että systeemi kusee. Itseänikin kiehtoo kuulla muiden kokemuksia elämästä, siitä mitä muille kuuluu. Sen vuoksi tahdon myös itse kertoa mitä näen tavallisessa arkipäivässä: mistä asioista pidän, mikä minua on satuttanut tai mitä halveksin. Välillä tekstini menevät todella henkilökohtaisiksi, mutta tavoitteenani on koskettaa ihmisiä. Olisikin hienoa, jos joku pystyisi samaistumaan teksteihini ja miettiä, että “mäkin olen joskus kokenut jotain vastaavaa” tai “hei, mä olen aika samoilla linjoilla ton ajatuksen kanssa”. Ylipäänsä se asia, että musiikki ja sanat koskettaisivat ketään, olisi palkitsevaa. Oli se sitten positiivisella tai negatiivisella tavalla.

Kuten kaikki muutkin musiikkityylit, on hip hopkin jakautunut useisiin, toisistaan suuresti poikkeaviin alalajeihin. Mihin herrat itse sijoittavat itsensä Suomen hip hop –skenessä?

– On vähän hölmöä paasata tästä Suomen skenestä, koska se tuntuu jotenkin loukkaavalta vanhoja partoja kohtaan. Olenhan toki itsekin räppäillyt jostain seiskaluokasta asti, eli noin 6-7 vuotta, mutta jotkut ovat tehneet tätä jo 90-luvun alusta asti. Silti välillä näyttää, että tämä Suomen meininki on aikalailla kahtia jakautunutta. On tuo “mainstream-bile-uho”-puoli ja sitten tämä “taidekahvila-poolopaita”-puoli. Tässä jaossa me sijoitutaan kyllä jälkimmäiseen porukkaan. Ja näin on hyvä.

Keitä sitten ovat ne pioneerit, jotka ovat vaikuttaneet tavalla tai toisella Hiljaisten Tarinoiden musiikkiin?

– Nytpä pääsemmekin sitten legendaarisen lausahdukseen “me tahdotaan tehdä omaa juttua”. Mutta jos vaikutteista puhutaan, niin kyllä ne vahvasti tulee tuolta Murmurecordings-puolelta. Toki Suomessa on paljon muusikoita, joilta on saanut vaikutteita. Esimerkiksi A.W. Yrjänä ja Jarkko Martikainen ovat antaneet paljon vaikutusta tuonne lyriikkapuoleen, kuten myös vaikka Roopek. Onhan se kunnia jos joku sanoo, että tulee vähän Ceebrolistics mieleen, mutta toisaalta sitä on pyrkinyt laittamaan peliin niin paljon omia tunteita ja näkökantoja, että olisi kivaa jos ihmiset ymmärtäisi ettei mitään ei ole kopioitu. Onhan meidän musiikki loppujen lopuksi todella kaukana Ceebroista. Ulkomaiden puolelta musiikillisia vaikutteita on tullut mm. orkestereilta The Roots, Rage Against the Machine, Kid Koala, Quassimoto, Handsome Boy Modeling School, RZA, Portishead, Massive Attack, Tom Waits ja Mr. Bungle. Ihan näin muutamia mainitaksemme.

Jos Effektin lyriikat erottuvat massasta, niin eivät Lobotomian biititkään peruskamaa ole. Nokkelat samplaukset ja harkitun rosoinen soundimaailma herättävät kuulijoissa selkeitä mielipiteitä puolesta ja vastaan. Miten biitit syntyvät?

– Lobotomialla on järkyttävä määrä erilaisia sampleja koneella. Tavallisesti hän yrittää vääntää yöllä jotain groovea taustaa, joka kuulostaa sillä hetkellä oikein mahtavalta, mutta seuraavana päivänä sitä kuunnellessa koko juttu osoittautuukin silkaksi hutuksi. Tästä syntyy pakonomainen “perkele, kyllä tästä biitti tulee”-reaktio ja lopulta hän saa silkan vitutuksenomaisen inspiksen myötä jotain kunnollista aikaan. Joskus minä lähettelin Lobolle jotain sampleja, että näistä voisi tehdä biittiä. Takaisin tuli tausta, jossa samplet oli pantu niin uuteen uskoon, että niitä oli vaikea tunnistaa enää samoiksi. Lisäksi äijä oli kirjoittanut päälle Sibelius-nuotinkirjoitusohjelmalla big band -torvisovitukset ja vielä pitchannut erilaisista torvisampleista päälle stemmat. Lobotomialla on varsin omaperäinen soundi tuotannossaan, ja hän käyttää mainiosti lo fi -tunnelmaa hyväkseen.

Mikä on kaksikon mielipide tämän hetken suomalaisesta hip hop –maailmasta? Kysymys saa Effektin mietteliääksi.

– Kauheasti harmittaa tämä nykyinen tilanne, että ihmiset, jotka eivät ole asiaan sen syvemmin perehtyneet, käsittävät hip hopiksi vain radiossa pyörivän mainstream-party-musiikin ja pop-r’n’b:n. On niin paljon muunkinlaista hip hoppia, ja olen varma, että useat radiokamaa inhoavat nauttisivat suuresti tästä alternativepuolesta. Toki esimerkiksi Ceebrojen keikoilla näkee kaikenlaista porukkaa, ja kyllähän moni tietää näitä isoimpia ug-nimiä, mutta silti monilta jää ne kuulematta. En tarkoita, että tällaisen hip hopin pitäisi soida enemmän radiossa, vaan että ihmiset eivät leimaisi niin helposti. Suomalainen, suomenkielinen hip hop ei todellakaan ole vain tätä Rähinä–Royal Family–RDN-osastoa. Käynti Funkiestissa avartaisi monen ihmisen käsitystä hip hopista.

– Odotan innolla hip hopin tulevaisuutta. Nykyään joka toinen 12-16 -vuotias nuorimies sanoo olevansa räppäri, mutta tämä hypetys kyllä laantuu aikanaan. Goottinuoret puskee piiloistansa! Nyt kun katselee vaikka Mikseri.netin tai Possen “Sinun Audiosi”-palstan hip hop -tarjontaa, niin 8/10 artisteista tekee tätä mainstream-osastoa. Ja se omaperäisyys loistaa valitettavan usein poissaolollaan. Mutta ilokseni olen alkanut kuuntelijoissa huomaamaan tietynlaista kyllästymistä. Sitä alkaa kuulua sellaisia kommentteja kuten “tämä on kuultu jo kertaalleen” ja “tässähän on ihan sama huukki kun siinä ja siinä biisissä” ihan tavallistenkin musiikinystävien suusta. Tämä mielestäni viittaa siihen, että bling bling -koulukunnankin on lähdettävä liikkumaan johonkin suuntaan. Mahtavaa on myös huomata yhä useamman ja useamman tuottajan lähteneen kehittämään soundiaan ja rikkomaan rohkeasti genrerajoja. Dubia, electroa ja trip hoppia kuulee aina vain enemmän taustoissa, ja soundimaailmat ovat kehittyneet välillä aika huimiksi kun niitä vertaa siihen perinteineen “neljän tahdin looppi”-harhakuvaan. Täytyy vaan koittaa ympätä musiikkiaan joka rakoon, niin kyllä se omaperäisyys lopulta saa sen ansaitsemansa huomion.

Kysytäänpä vielä lopuksi sanasepolta kaksikon suunnitelmat lähitulevaisuutta silmällä pitäen. Onko keikkoja, uutta materiaalia tai muuta raportoitavaa?

– Seuraavaksi tulemme puuhaamaan soolojuttujemme parissa. Lobotomialta ilmestyi hiljattain uusi If I’m not your Son, Who is my Daddy? -C-kasetti. Meikäläisen Pakkanen-albumiin puolestaan tulee menemään paljon aikaa ja työtä ennen kuin se valmistuu. Uutta Hiljaiset Tarinat -levyä kehittelemme pikkuhiljaa soolojuttujen rinnalla. Alkutekijöissäänhän homma vielä on, mutta liikkeelle ollaan jo päästy. Kyllä se sieltä vielä tulee. Keikkoja teemme aina silloin tällöin, ja niiden lisäksi meidät saattaa löytää vierailemasta muiden levyillä. Soolojuttujammekaan ei sovi unohtaa. Suurin tavoitteemme sekä Hiljaisten Tarinoiden että musiikin yleensäkin suhteen olisi kehittyä jatkuvasti. Paikoilleen ei saa jäädä junnaamaan.

Haastattelu julkaistu : 2005-03-08
Kirjoittaja : Saku Schildt

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.