Huuto

Syksy 1999. Juupajoki. Treenikämppä nimeltä Boston. Alkunsa saa alternativerock-bändi nimeltä Huuto. Päätetään, että omia biisejä tehdään, covereita ei soiteta. Vaikutteita otetaan vähemmän monimutkaisesta musiikista, kuten Nirvanalta, Greendayltä, Pearl Jamilta ja Apulannalta. Tähän päivään mennessä on jo ehtinyt tapahtua henkilöstönvaihdoksia, kaupungin vaihdos, biisejä on syntynyt, keikkoja on tehty ja huomiota herätetty esimerkiksi jakamalla musiikkia kädestä käteen -periaatteella ilmaiseksi. Piakkoin ilmestyy uusi ep, joka on jäsentensä mielestä luonnollisesti ”tähänastisista paras”.

Talvi 2005. Tampereen keskusta. Keskiviikkoilta. Keikkaa edeltävät tunnelmat ovat käsin kosketeltavat. Irwin Goodman soi. Paikalla ovat bändin laulaja Hiltsu, basisti Roti, kitaristi Esa sekä rumpali Jussi. Bändissä on myös toinen kitaristi, Tatu, mutta hän ei ole paikalla. Erinäiset levottomat lauseet kajahtelevat ympäri huonetta. ”Ryysyrantaan!” ”Mun isästä ei sitten saa kysyä mitään.” ”Saaks mä räpätä?” ”Medicin, medicin!” Pojat meinaavat riistää haastattelun tekemisen käsistäni, mutta jotenkin kuitenkin pääsemme alkuun.

Monille tulee bändin nimestä ensimmäisenä mieleen Edvard Munchin kuuluisa maalaus. Epäilyt nimen syntyperän yhteydestä tauluun eivät ole täysin tuulesta temmattuja. Nimelle löytyy kuitenkin myös toinen selitys.

– Pitkä tarina lyhyenä. Mää ja Hiltsu keksittiin se nimi sillai toisistamme tietämättä ihan samaan aikaan molemmat. Se oli niin jännä juttu, että oli melkeen pakko käyttää, Jussi kertoo.

Viime kesän monissa tapahtumissa liikennöineistä useat ovat saaneet käsiinsä Huudon ”Demo nro 12700”:n. Millaista tulosta tämä ainakin internetin ja mp-kolmosien aikakaudella maanläheinen toiminta toi bändille?

– Rahat menee, Roti toteaa.

– Kyllä se jotenkin näkyy ja ainakin kävijämäärät aina silloin tällöin vähän pompsahteli ja tämmöistä. (Kotisivuilla siis.) Ainakin nyt ihmiset tietää mikä on Huuto, kiteyttää Esa. Jussilla on myös aiheeseen hieman poikamaisempi näkökulma.

– Irc-galleriassa näkyy ainakin kivoja glam-tyttöjä, niitä ei ollu ennen.

Bändinä Huuto haluaisi itsensä miellettävän hyvänä, menestyvänä ja ”sellasena mukavana”. Sekä tässä vaiheessa erityisesti vielä kehittyvänä bändinä, valmiina he eivät itseään missään nimessä vielä pidä. Toiveina on myös että bändi jonain päivänä elättäisi itse ainakin itsensä.

– Et meiät muistettais siitä, et me ollaan melkeen onnistuttu tekeen suomeks niinku hyvääkin musiikkia, joka on melkeen sula mahdottomuus, Hiltsu sanoo.

– Semmonen että ne tekis vaan sitä musaa ja niitä ei paljon kiinnostais mitä muut on siitä mieltä, Jussi maalailee.

– Eikä ne ois mitään vitun joulukuusia, Hiltsu huomauttaa ja jatkaa:

– Tää on tavallaan sillai liian yksulotteista vielä verrattuna siihen, mitä mä haluaisin et se ois.

Suomalaisesta musiikkikulttuurista Huuto ei ole ainakaan vielä löytänyt niin sanottuja hengenheimolaisia musiikkityylinsä suhteen.

– Kaikista hienointahan olis se, jos ei olis sellasia muita samanlaisia bändejä, ei olis oikein semmosta vertauskohdetta, Jussi toteaa.

Biisejä syntyy suurimmaksi osaksi Hiltsun sekä Jussin ja Tatun voimin. Viime aikoin myös Esa ja Roti ovat osoittaneet kykyjään, mutta niitä eivät bändin ulkopuoliset ole vielä kuulleet. Pojat kuitenkin vakuuttavat, että minkäänlaisia kieltoja ei ole. Kuka tahansa voi tehdä biisejä, jos siltä tuntuu. Vaikka siltikään Esan Prince-innostusta ei ymmärretä. Lyriikoista lähes kokonaan vastaavana Hiltsu sanoo niiden kertovan ”kaikenlaisista seikkailuista”.

– No ei oikeestaan varmaan muusta oo kun erilaisista suhteista erilaisiin ihmisiin. Ei ne oo oikeestaan mitään muuta. Ei meillä oo esimerkis kauheesti mitään luontobiisejä.

Biiseistä keskustelu siirtyy luontevasti tulevaan ep:hen. Joidenkin tietojen mukaan sen olisi pitänyt jo ilmestyä, mutta bändi kieltää huhut. Se tulee ilmestymään silloin kun kukaan ei sitä odota.

– Sen nimi on Pienet ikkunat vankiloita. Ja kyllä se sieltä ihan pian tulee, Esa lupaa.

Ep:tä ei vielä tällä kertaa saada ”oikeaan” levitykseen, mutta bändin kotisivuilta sitä saa varmasti tilattua. Ep tulee sisältämään viisi kappaletta ja Hiltsu kertoo äänitteen tunnelman olevan jokseenkin painostava.

– Tavallaan aika rumia juttuja, mut tavallaan sillai ihan siistejä juttuja. Emmä tiä, aika ristiriitasen värinen ainakin.

Minkäänlaista koko Suomen kattavaa kiertuetta ei ikävä kyllä resurssien puuttuessa ole vielä tulossa. Yksittäisiä keikkoja on kuitenkin jo sovittuna. Jos joku Huudon haluaa keikalle, Roti kehoittaa ottamaan yhteyttä Hiltsuun.

Vaikka olisi rajattomasti rahaa käytettävissä, ei Huuto kaipaisi keikoilleen sen suurempia spektaakkeleita.

– Emmä usko, että siinä mitään hornet-hävittäjiä hommattas taivaalle taikka mitään semmosia, jotain galakseja suurempia systeemeitä, Roti sanoo.

– Ei siinä tarvita periaatteessa mitään muuta kun yksinkertasesti pitäis olla hyvää musiikkia. Ei oikeestaan millään muulla oo yhtään mitään merkitystä, Hiltsu lisää.

– Jos lava ja kamat on, niin se on ihan hyvä. Mut kyllä mun on se sanottava, että jos ei niinku mitään rajotuksia olis, niin mää ostasin kyllä kymmenen Jimi Hendrixin käyttämää kitaraa, jonku helvetin kalliin flyygelin, sitte semmosen asvalttijyrän lavan reunaan. Sitte kun keikka ois ohitte, ni vaihtais sellaset työhaalarit päälle ja sitte mää ajelisin niitten kaikkien päältä, Jussi virnuilee.

Haastattelu julkaistu : 2005-02-21
Kirjoittaja : Ulkopuolinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.