Presley Bastards

Jyväskyläläinen punkrockorkesteri Presley Bastards julkaisi viime syksynä ensimmäisen EP:nsä nimeltä To The Last Breath, joka otettiin piireissä mukavasti vastaan. Yhtye on ehtinyt keikkaillakin kiitettävään tahtiin. Haastattelin kitaristeja Antti ja Juho sekä laulaja Masaa tarkoituksena selvittää bändin taustaa noiselaisille.

Lähdetäänpä alusta. Miten yhtye sai alkunsa?

Antti: Ihan alun perin tais soittomeiningit lähtee siitä, kun Masa ja Juho kasasivat bändin soittamaan punk-klassikoita kaverin häihin ja huomasivat, että onpas kivaa. Siinä pikkuhiljaa vuoden 2001 aikana päästiin nykyiseen kokoonpanoon. Hauskanpidostahan homma lähti, kuten yleensä, mut kyllä tässä jo melko tosissaan väännetään. Jäsenistöön kuuluu laulaja Masa, basisti Antti, rumpali Tompe ja kitaristit Antti eli mä ja Juho. Kaikki ollaan synnytty siinä akselilla 1979-80, joten enemmän tai vähemmän neljännesvuosisata on kaikilla ikää. Jyväskylästä ollaan lähtöisin ja siellä asuu edelleen kolme viidesosaa bändistä. Taitaa bändissä joka jätkällä olla jonkinlainen projekti tai ”bändi” ollut ennen preslareita, mut eipä mitään kovin vakavapohjaista. Jos lasketaan kaikkien vanhat musahommat yhteen, niin sieltä löytyy punkkia, heviä, rokkia, funkkia ja tietty black metallia. Alunperin rumpuja soitti eri konna, mut silloin ei Presley Bastardsia ainakaan nimen puolesta vielä ollut, joten voidaan sanoa, että Presley Bastardsin kokoonpano ei ole muuttunut, ja hyvä niin.

EP:lle ei mahtunut yhtään demon biisiä. Ilmeisesti Presleyt ovat melko tuotteliaita biisintekijöitä?

Antti: No lähinnä ep tai mini-cd toi viimeisin tuotos taitaa olla. Mut syy siihen, ettei demon biisejä laitettu ep:lle oli lähinnä se, etteivät demon kappaleet oikein luonteeltaan sopineet siihen ep:n fiilikseen. Ajateltiin, että jätetään suosiolla pois, kun ne demon-hitit saa kuitenkin tuolta verkkosivuilta ihan alkuperäisessä ihanuudessaan. Tuotteliaisuudella siis ei ollut asian kanssa mitään tekemistä, ja itse asiassa taitaa olla pikemminkin niin, että ollaan varmaan hitaimpia biisintekijöitä maailmassa.

Juho: Jokaisen studiosession jälkeen pitäs suunnata mun mielestä katse tulevaisuuteen ja panostaa seuraavien PAREMPIEN biisien tekemiseen eikä uhratakaan ajatusta sille, ettei kykenis ylittämään edellisten tuotosten asettamaa tasoa. Tuotteliaisuudesta sen verran, et viimeisten biisien pohjia on ennen kumpaakin studiosessiota väännetty vielä edellisinä iltoina ja studiossa sit väsäilty lauluja ja sanotuksia. Toivottavasti ens kerralla olis biisit aikasemmin valmiina. Toisaalta ne biisit, jotka on tehty nopeasti ja hyvin intuitiivisesti liikaa miettimättä, on sitten keikoilla osoittautuneet melkeinpä toimivimmiks ja hauskoimmaks soittaa.

EP:n tyylisekoitusta kuunnellessa tulee mieleen, etteivät Presleyt ehkä näe itseään ihan perinteisenä punkbändinä.

Juho: Riippuu tietty, mitä tarkoittaa perinteisellä punkbändillä. Punk’han on nykyään niin laaja käsite, et siihenhän me mennään kevyesti. Musiikillisesti ei välttämättä haluta tyytyä siihen ihan loppuunkaluttuun katupunk-tyyliin. Kukaan meistä, kuten ei varmaan kenestäkään muistakaan, oo punkkariks syntyny, joten meidän musiikissa mun mielestä saa ja pitääkin kuulua aikasemmatkin musamieltymykset. Tän takia pyritään tuomaan esille monenlaisia tunnelmia ja saada niistä toimiva kokonaisuus. Sellanen herättää aina ristiriitoja. Esimerkiks ep:llä olevat puhtaat laulut toimii joidenkin mielestä vitun hyvin ja joidenkin mielestä taas pilaa koko levyn.

– Joskus tuntuu, et punk-bändeillä ei oo lupaa kokeilla omia rajojaan, et on pakko pysytellä sen valitsemansa genren tyylirajoissa. Mut en mä todellakaan sano, et uusien tuulten haisteleminen aina hyväks olis. Tosi paljon mä arvostan niitä bändejä, jotka pysyy uskollisena omalle tyylilleen, mut ei kuitenkaan lopeta kehittymistä.

Presley-paskiaisten ensimmäinen treenikämppä oli Palokan Punk-kellari. Kyseessä on bändin kotisivujen mukaan ”infamous” paikka, joten pyysin poikia kertomaan jonkun mestaan liittyvän anekdootin.

Antti: Palokan punkkikellarihan sijaitsee Palokan entisen ”nuokkarin”, joka on nykyään suljettu homevaurioiden vuoksi, kellarissa/pommisuojassa. Kuuluisahan paikka on siitä, että siellä aikoinaan treenasi valtakunnallisestikin pahennusta herättänyt Shitter Limited -yhtye. Ja eipähän se oikeasti mikään kovin ”infamous” ole, mutta kyllähän siellä paljon kovia bändejä on syntynyt, kuten mm. Rebound ja On A Solid Rock. Ja hienoahan on myös se, että harva kunta/pikkukylä antaa tällasten punkkarinretkujen soitella tiloissaan ilmaiseksi.

Masa: Onhan siellä pari keikkaakin järkätty, esim Wasted on vetäny keikan, samoin Rytmihäiriö.

Juho: Meidänkin toka keikka oli Palokan ”Punkkesän avajaisissa”! Bissee vedettiin ulkona aurinkopaisteessa ja bändit soitti hikisessä kellarissa. Ihan sairaan kuuma oli, kunnon squattimeininki. Masalla tais meinata pumppukin tiltata meidän keikan jälkeen, heh. Onneks pulssi tasaantu kuiteski ennen Braineatersin vetoo.

Masa: Joku kirjotti seinään, et ”Nyt on pulssi tasanen, sano Spede Pasanen”, heh!

Juho: Oli sekin aika legendaarista, ku parit kaverit uhos, et mennään baarista sinne betonilattialle yöks. Tyynyinä oli lätkähanskat ja tunnin jälkeen himaan koisimaan…

Kotimaan punk-piirit vaikuttavat välillä hieman pieniltä. Eikö oleminen käy hieman ahtaaksi välillä?

Antti: No eipä nuo punk-piirit niin kovin ahtaaksi ole vielä käyneet, johtuen ehkä siitä, että kovin monta musiikillisesti samantyylistä bändiä Suomesta löydy. Tottahan se on, että aikalailla samat bändit noilla punkkikeikoilla soittelee, mutta kyllä siellä aina pientä muutosta tapahtuu, kun tulee uusia bändejä. Ulkomailla ollaan sen verran ehditty käymään, että viime syksynä pyörähdettiin Puolassa ja Latviassa keikoilla.

Eikä haastattelua ilman vaikutteiden utelemista. Mitä Presleyt tällä hetkellä kuuntelevat?

Antti: Viimeaikoina on henkilökohtaisesti tullut kuunneltua lähinnä Strung Outin Exile in Oblivion -levyä, sekä Mastodonin Leviathania. Ne suurimmat vaikuttajat kyllä väkisinkin menee vieläkin tuonne lapsuuden idoleihin, kuten Guns n’ Roses yms. Jotenkin ei enää osaa ottaa bändejä/artisteja niin elämää suurempana, kun penskana.

Masa: Omat vaikuttajat on tällä hetkellä Nick Cave ja käteisjussi (Johnny Cash, toim. veikkaus), siks ku ne on onnistunut paraneen vanhetessaan ja se on se mihin pitäs pyrkiä. Valitettavasti siihen ei oo pystyny suuri idoli Danzig. Ja On A Solid Rock vaikutti aika vi**sti.

Juho: Nyt on tullu kuunneltua uutta The Hauntedia keikkaa odotellessa. The (International) Noise Conspiracyn keikalta odotan kyllä kans tosi paljon. Vaikuttajia on meikällä ainakin tosi paljon. Lähinnä tulee mieleen David Lynch, jonka tekemiset on aina meikään toiminu ihan hulluna. Viikoittain tulee joku jakso Twin Peaksia pyöräytettyä ja joka kerta löytyy aina joitain uusia koukkuja! Suuria vaikuttajia löytyy myös Riihimäen suunnalta. Endstandissa soittaminen on opettanut meikälle ihan saatanasti.

Haastattelu julkaistu : 2005-02-08
Kirjoittaja : Juhani Pitkänen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.