SinKing

Uuden demonsa …And The Devil Laughed myötä Turengin seudulta kotoisin oleva yhtye on saanut jo hieman esimakua siitä kunniasta, joka yhtyeelle kuuluu. Erinomaisten arvostelujen lisäksi yhtye soittaa Finnish Metal Expossa tammikuun viimeisenä viikonloppuna Hilselinko-bändiskabassa.

Annetaan bändin hieman kertoa itsestään ja kuvioista yhtyeen tiimoilta.

– Koko homman taustallahan kummittelee Jane Doe 69-niminen orkesteri, joka erilaisista syistä vaan hiipui pois. Jäljelle jäänyt äijäkööri halusi kuitenkin jatkaa metallin takomista ja näin ollen ruvettiin hakkaamaan taas päitä yhteen vähän uudessa konseptissa. Ensimmäiseen promoon asti kopla oli nelihenkinen eli Mikko Paulin (laulu/kitara), Kimmo Länsikylä (kitara), Erno Hyvättinen (basso) ja Ilkka Lehtonen(rummut). Promon ilmestymisen jälkeen Ilkka vaihtoi maisemaa ja patojen taakse löydettiin lähempää kuin uskottiinkaan uusi ukko, Aki Kuusinen.

– Myös Mikko päätti jättää kitaran renkutuksen paremmilleen ja keskittyä vain äänijänteiden pahoinpitelyyn. Toiseen kitaraan kiinnitettiin tämän myötä Ville Koskinen. Bändin nimellä puolestaan ei sen ihmeellisempiä taustoja ole. Se vaan tuli joskus mieleen ja kaksimerkityksyydessään tuntu tilanteeseen sopivalta. Ei sitä hirveesti jääty ihmettelemään.

SinKingin taustalla näyttää siis aika vahvasti olevan Jane Doe 69, mutta mitenkäs mahtaa olla noiden muiden yhtyeiden laita, eli onko kundeilla kokemusta myös muissa yhtyeissä tai musakuvioissa vaikuttamisesta?

– Mikon, Ernon ja Kimmon taustat jo tulikin, eli JD69:ssä väännettiin asenteellista ruttua. Ville taas soitti ennen tätä vähän samanhenkistä pöristelyä forssalaisessa KnockOut-ryhmittymässä ja Aki on muutaman vuoden kolistellu kannuja ihan randomina. Siinä kai ne tärkeimmät.

Omasta mielestäni yhtyeen musiikillinen maailma on aika lähellä Rainer Nygårdin lanseeraamaa äijämetallia, mutta miten yhtyeen jäsenet näkevät asian. Jollain tapaahan sitä bändin soundia on sellaiselle ihmiselle luonnosteltava, joka ei rakkeja ole vielä kuullut tai muuten asiaan tutustunut.

– Niin…Jotain asennevoittoista alavirerunttausta se kai on. Melkoisesti vaikutteita hevistä! Metallia. Turha sitä on ruveta isommin mihinkään tarkempaan kategoriaan sullomaan. Ne johtaa niin helposti harhaan ja antaa väärän kuvan. Kitarat murjoo ilkeesti ja rummut lyö lommon otsaan. Jos tekee mieli hakata päätä kivetykseen musiikin tahdissa, niin ollaan oikeilla jäljillä. Huh huh.

Onko sille jokin luonnollinen selitys, muu kuin taustat, että yhtyeenne soittaa silkkaa metallia eikä esimerkiksi poppia tai jotain muuta musiikin lajia?

– Sen takia kun porukan oma musiikkimaku on melkosesti kallellaan sen suuntaan. Tyylinvaihdosta ei odotettavissa edes tienaamistarkoituksessa. Vaikka ties mitä muutakin kuunteluun joutuu niin metalli on aina ollut taustalla muodossa tai toisessa. Brutaali ilmaisu vaan kiehtoo. Onhan se hieno päästää paskat pihalle, kun oikein asenneripuli iskee. SinKingiä ei kamalasti ole lauteilla näkynyt, mutta nyt on ilmeisesti tulossa muutosta asiaan? Ei oo kun pari keikkaa takana. Alavirefestivaaleilla Uudessakaupungissa ja Pain Confessorin lämmittelijänä Hämeenlinnassa urhojen levynjulkaisukekkereillä. Nyt on sitten Finnish Metal Expossa Hilselinko-bändikisan finaali 29.1., joten siellä sitten pitäs näyttää kuinka paljon hartioista irtoo. Keikkoja yritetään saada mahdollisimman paljon tulevaisuudessa. Toivottavasti esiintyminen FME:ssa osaltaan auttaa.

Miten on tuon palautteen laita. Ensimmäinen demonne sai käsittääkseni aika hyvät arvostelut ja toinen jatkaa samoja linjoja. Ainakin itse niistä molemmista kovasti pidin. Olenko siis oikeilla jäljillä vai missä mielestänne mennään?

– No, “depyyttiähän“ ei hirveesti kuitenkaan levitelty ympäriinsä, mutta ihan positiivisessa hengessähän sekin otettiin vastaa. Uus materiaaliahan on jo hyvin lyhyessä ajassa saanut kuhinaa aikaan, vaikka ei oikeastaan ole ollut esillä kun netissä. Kun nyt saadaan se liikenteeseen oikeen kunnolla, niin katellaan sitten mihin rahkeet riittää.

Monia musiikin kuluttajia kiinnostaa tietää mistä kaikesta biisien sanoitukset kumpuaa ja mitä ne mahtavat tarkoittaa, jos ne ylipäätään jotain tarkoittaa. Mitenkäs Sinkingin laita on? Onko mukana kenties jotain henkilökohtaisempaa, maailmaa vastaan tai puolesta?

– Tekstit kumpuaa ihan ympärillä pyörivistä tilanteista ja fiiliksistä. Eli henkilökohtaista näkökulmaa on hyvinkin mukana. Ne nyt ei kerro tarinoita mistään, vaan sisältää aina jollain hetkellä päässä liikkuvia tai liikkuneita asioita. Yhden biisin lyriikoissa saattaa olla juttua useammastakin eri asiasta. Ne on semmosia kiukkukimppuja, joita muodostuu matkan varrella. Itsekritiikki on myös välillä vahvasti esillä, joskaan ei välttämättä aivan suoraan luettavissa.

Mitenkäs tuon tulevaisuuden kanssa sitten tulee olemaan. Onko nyt syntyneen kuhinan pohjalta tehty jonkun asteen sotasuunnitelmaa jatkoa varten, vai mikä on kuvio tästä päivästä eteenpäin?

– FME:ssa räjäytetään järki. Ainakin oma. Ja sitten mennään taas himaan kaivaan nenää. Ei vaan. Tosiaan olis tarkotus promota bändiä perkeleesti eri suuntiin ja koittaa hankkia yhteistyökumppaneita. Artisti maksaa periaatteella kun ollaan väännetty jo aika kauan. Ja sitten yritetään saada keikkoja niin paljon kun liikenee.

Toimittaja-apulainen ja kansa (uskoisin näin) kiittää tuokiosta ja valaisusta yhtyeen tiimoilta. Ja ei muuta kuin tsemppiä jatkossa ja lauteilla nähdään.

Haastattelu julkaistu : 2005-01-25
Kirjoittaja : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.