Nostatus

Nostatus on helsinkiläisen Frostheim Kuuraparran luoma metallisen vivahteinen kansanmusiikkikokemus, jonka alkuvoimaisen tunnelman lähteenä toimii 10-kielinen kantele. Frostheim kertoo yhtyeensä historiasta.

– Alkuun nimellä Kuuraparta toiminut, vuoden ’02 syksyllä alkunsa saanut sekä varsin kokeellinen, kantelepohjainen sooloprojektini muuttui huhtikuun ’04 loppupuolella muotoon Nostatus, osapuilleen kuukausi ensimmäisen demonsa urkeuduttua kyseisenä vuonna ilmoille. Kuuraparta-demoon verrattuna oli uusi materiaali mielestäni sen verran edistyneempää, eheämpää sekä aiempaan nähden huomattavasti muotoaan sekä suuntaansa löytäneempää, jotta ajattelin nimenomaankin vakavahenkisemmän sekä eritoten yhtyeen luonnetta ehdottomasti kuvaavamman nimen olevan paikallaan. Nimi kuvastaa juurikin luonnon sekä mielen nostattamista, herättämistä sekä kutsumista, mikä ilmenee laajalti sekä monisyisin tavoin miltei jokaisessa demon jälkeisessä sanoituksessani, ja mikä taatun luontevasti on toteutuva myös jatkossakin kaikessa yhtyeeni nimissä toteuttamassani.

Entä miksi Nostatus on perustettu?

– Siinä missä Kuuraparta-projekti syntyi aikanaan enimmäkseen hiukan sattumalta, syntyi Nostatus puolestaan nimenomaan siitä, mihin Kuuraparta tavallaan jäi; juurikin ajatusmaailmaltaan sekä sanomaltaan, sävellys- sekä toteutustyöltään kaikin puolin etenevämpänä, edistyksellisempänä sekä eritoten energisempänä yhden miehen yhtyeenä heijastamaan mieleni maailmaa sekä tuomaan esille kaikkea suomalaiselle musiikille annettavaksi kokemaani sekä näkemääni. Nostatus on itsestäänselvä jatkuvan muuttumisen olevuus niin musiikilliselle kuin aatteellisellekin totauttamalleni.

– Tähän sopinee parhaiten sanailuni suoraan yhtyeeni kotisivuilta: Nostatus on Luonnon sekä Mielen musiikkia; alkuvoimaisia, jälkiperinteellisiä säveliä sekä niin ihmismielen kuin luonnonkin läheisiä kertomuksia, tapahtumia, hetkiä sekä vaiheita shamanistisen mielenmaailman syövereistä. Nostatus on paluuta menneeseen sekä unohdettuun, etenemistä kohti uutta ja tulevaa uudennoksellisen runonlaulannan ynnä suomalaisen kanteleperinteen jatkamisen juurevan monisyisissä olevuuksissa. Nostatus on olemista sekä ajattelua; tutkimista sekä löytämistä, näkemistä sekä kokemista, oivaltamista sekä ymmärtämistä, rakentamista sekä luomista.

Mistä saat inspiraatiosi musiikkiisi ja sanoituksiisi?

– Pohjanani ovat itämerensuomalainen, balttilainen sekä slaavilainen kansanperinnemusiikki, jos kohta muinaisuuksia en toteuttamallani haekaan, vaan pyrin osaltani jatkamaan sekä nimenomaan omalla tavallani viemään eteenpäin tietynlaisten, minua kautta aikain kiehtoneiden kansanperinteiden monisyisiä ulottuvuuksia sekä olevuuksia, ja ilmentämään (jälki)perinnettä juurikin nykymaailman valossa, post-modernin aikakauden puitteissa sekä järjenmukaisuuksissa, kuten lisäksikin sanalluksellisina tutkimusmatkoina monenmoisissa abstraksisuuksissa sekä uudennoksellisuuksissa, edeten kohti uutta ja tulevaa jatkuvan muuttumisen vakiossa. Ajan myötä alati tapahtuva kehittyminen kanneltamisen kanssa sekä yksinkertaisesti vapaa improvisointi lienevät eteenpäin kuljettavimmat sekä eritoten motivoivimmat elementit musiikkini suhteen. Kokeilujen kautta oivalluksiin, oivalluksista kehittämään pidemmälle, mitä kautta yhätikin etenemään toteuttamisten olevuuksiin ynnä ulottuvuuksiin. Monenkirjavien kieliopintojeni (skandi-, ugri-, baltti- sekä slaavikielet) mukanaan tuoman kielentajun sekä erityisesti aina vahvana vallinneen äidinkieleni pohjalta sanoituksia ynnä sanalluksia syntyy tämän tästä kuin itsestään. Sattumalta oivallan taikka tulen poimineeksi elementin, josta tovin kuluttua ovat sanoitukset valmiina, minkä jäljestä ovat uudet laulutkin hyvin pian aina oleviksi syntyneet, ilmoille nousseet ynnä kaikkeuteen heränneet.

Mutta mikä onkaan miehen kautta aikain suurin vaikuttaja?

– Itämerensuomalainen sekä balttilainen kansanperinnemusiikki kokonaisuuksissaan ovat enimmäkseen vaikuttaneet musiikillisen pohjani muotoutumiseen ajan myötä, jos kohta olenkin kuunnellut metallimusiikkia osapuilleen vuoden ’89 tietämiltä lähtien. Yhtä kaikki miellän kuuntelevani paikoin hyvinkin erilaista musiikkia verrattuna omaan nykyiseen toteuttamaani. Perinnemusiikin puolelta löytyy levyhyllystäni kiitettävä määrä niin traditionaalista kuin jälkiperinteellistäkin musiikillista taidetta ynnä tuotantoa, ja lisäksi on vuosien varrella hyllyyni kertynyt niin black- kuin pakanametalliakin monenlaista; taitaapa yhätikin jäljellä olla joitain ammoisia kasarihevituotoksiakin, joista ei liioin ole raaskinut luopua. Aikoinaan olivat skandibändit kova juttu, mutta viime vuosina ovat eritoten slaavilaiset BM-yhtyeet erityisestikin kiehtoneet kuten myös balttilainen, pakanahenkinen metalli, ja viime aikoina suorastaan omaksikin yllätyksekseni on huomattavan moderni sekä avaruudellisenkin tematiikkainen metallimusiikki kuten lisäksi monenlainen dark- sekä space ambient, drone ja jopa industrial alkaneet kiinnostaa maanläheis-kosmisen mielistä partakanneltajaa.

Millainen musikaalinen tausta sinulla on?

– Jos ei ala-asteen ”musiikkituntien” 5-kielisen koulukanteleen, pianon taikka nokkahuilun kanssa vuorovaikutuksessa olemisia lasketa, en ollut liian paljon päälle kymmenen ikäinen alkaessani ”soitella” niihin aikoihin vanhemmiltani joululahjaksi ilmeisen enemmän taikka vähemmän pyytämääni, pienikokoista Yamahan koskettimistonkaltaista, joka tottakai jonkin tovin kestäneen alkuhuuman jälkeen unohtuikin useaksi vuodeksi nurkkiin lojumaan. Vuosien ’96-’97 tienoilla alkoi oman musiikin toteuttaminen kiinnostaa uudelleen sekä eritoten aiempaa vakavammin, jotta päätin lelu-Yamahasta tovin verran ”vauhtia otettuani” hankkia oikein kunnon Casion. Tällä hiukan alle tuhannen markkaa maksaneella, perätikin värikkäillä nappuloilla varustetulla, varsinkin järeällä kosketinvirtuoosin mahti-instrumentilla tuli tuolloisen, sangen skandivoittoisen metallimusiikin makuni innoittamana kehiteltyä pohjoismaalaishenkisiä kosketinkuvioita, joidenka pohjalta syntyikin ensimmäinen sooloprojektini nimeltään Talvi tammikuun alussa 1998. Toisen demon aavistuksen metallisemman materiaaliin mennessä olin tullut jo kokeilleeksi sekä enemmässä taikka vähemmässä määrin opetelleeksi soittamaankin tinapilliä, nokkahuilua, munniharppua, okariinoa, 5-kielistä kanteletta, akustista sekä sähkökitaraa; jopa kampiliiraa ja säkkipilliäkin.

– Aikojen kuluessa sekä ajatusten muuttuessa ynnä kehittyessä Talvi-projekti kuitenkin enenevässä määrin alkoi näyttää taka-alalle hiipumisensa merkkejä niin muutamien hedelmääkantamattomien sekä enemmän taikka vähemmän metallisten sivuprojektieni kaltaisten kuin alati kasvaneen kansanperinneinstrumenttien sekä –musiikin intonikin myötä, kunnes niinkin myöhään kuin vasta lokakuun alkupuolella 2004 päätin viimein antaa Talvi-projektin virallisesti vaipua jäihinsä, sillä olihan jo Kuuraparrankin kausi ollut aikaa sitten, ja Nostatuksenkin olevuudet ynnä ulottuvuudet alati etenemässä ja kehittymässä täydessä ynnä yhätikin kasvavassa vauhdissaan.

– Kanteleesta innostuin tarkkaan ottaen keväällä 2002 ollessamme kaveriporukalla sittemmin yhteiseksi vakiokohteeksemme muodostuneilla Varjagi-festivaaleilla Puotilan kartanolla, ja kyseisen viikonlopputapahtuman jälkeisellä viikolla marssinkin oitis ostamaan Lovikan valmistaman, 5-kielisen peruskanteleen, jolla tulin oivallisesti päässeeksi alkuun aiempaan verrattuna täysin uudenlaisen musisointini kanssa. Vuoden 2003 joulukuun vaihteessa löysin kuin sattumalta sekä vielä kohtalaisen hyvään hintaankin eräästä helsinkiläisestä käytettyjen soitinten liikkeestä K. Säterin vuonna 1995 rakentaman, 10-kielisen perusmallin, jonka myötä pääsin yhäti vain syvemmälle kanneltamisen kiehtovaan maailmaan, ja taitojeni edelleenkin kartuttua ynnä mieleni urkeuduttua etiä suoranaisen intohimoni parissa, järjestin vuoden 2004 kuluessa Virosta nykyisen, 12-kielisen mittatilauskanteleeni, joka sittemmin aiempien kanteleiden paikan on ylivoimaisestikin vienyt, ja tullen jatkossakin olemaan yhtyeeni ehdoton ydin sekä kantava voima.

Nostatuksen tärkein elementti?

– Toimiva kokonaisuus kaikin puolin sekä sen välittämä tunnelma, kummastakin mainitusta välittymän pitävä asenne sekä näistä ilmentyvät ajatukset kaiken suhteen. Vankka pohja toteutetussa, mitä kautta itsevarmuus ja tekemisiensä tiedostaminen sekä seisominen olevuuksiensa sekä kaiken toteuttamansa takana koko sydämestään, rehellisenä niin itselle kuin muillekin sekä nimenomaan olennaiseen keskittyen.

Mitä Nostatus on tähän mennessä ehtinyt tehdä?

– Nostatuksen debyyttituotos, omalla nimellään kulkeva omakustanne-MCD valmistui loppusyksyllä 2004, ja julkistui virallisesti 8. marraskuuta Rautajouhi-nimeä kantavan ”omakustannelafkani” kautta. Nähtäväksi jää, josko Rautajouhesta kehittäisin vielä joskus isompaa sekä eritoten virallisempaakin lafkaa oleviin jahka taloudellinen tilanne sekä mahdollisuudet muiltakin osin vain suinkin sallivat. Kaikesta huolimatta on jokainen Nostatuksen tuotos jatkossakin Rautajouhen kautta julki takoutuva kaikin puolin.

Hän kertoo myös vanhojen nauhoitustensa aikaansaamista tunnoista.

– Aiemmissa tuotoksissa luonnollisestikin yksittäisiä kappaleita myöten tiivistyvät aina kunkin hetken osaaminen ynnä olennaisuudet, kaikinpuolinen kehitys sekä sen hetkiset suunnat, ajatukset sekä aikomukset, kuten myös monenmoiset muistot, kunkin valmiin tuotoksen ollessa kuin oma jälkeläinen ikään. Kuuntelen tämän tästä aikaisempia nauhoituksiani niin omaksi ilokseni kuin välistä tarkkailu- sekä kertailumielessäkin. Toisinaan on varsin mukavaa sekä virkistävääkin muistella ”vanhoja”, aiempien biisien syntyjä, niihin liityviä hetkiä sekä tunnelmia, kokemuksia sekä olosuhteiden puitteissa oleviin urjenneita seikkain tiloja. Lisäksi tapaan runsaalti nauhoittaa kehittelemiäni, yksittäisiä sekä irrallisia kantelekuvioitani muistiin myöhempiä mahdollisia käyttöjä varten. Erityisen merkittäviksi mieltämieni kuvioiden enemmän taikka vähemmän pienimuotoinen kertaus sekä monenmoiset improvisoinnit niiden pohjalta vievät myös omalta osaltaan eteenpäin, ja alati tapahtuvan oppimiseni myötä ehdoton kiinnostukseni toteuttamassani pysyy, mikä puolestaan edelleen ruokkii kokeilunhaluisuuttani, mitä kautta jälleen oppimistani sekä kehittymistäni, ja luonnollisestikin etenemistäni kauttaaltaan.

Nostatuksella on myös selkeä tulevaisuudenvisio.

– Työstän parhaillaan vuoden alkupuoliskolle kaavailemaani tuotosta nimeltään Roudantakoja. Materiaali on jo koossa, ollen ainoastaan lopullisia nauhoituksia, miksauksia sekä masterointeja vaille valmiina. Kansitaiteenkin olen tehnyt itseasiassa jo jokin aika sitten. Luvassa on aiempia tuotoksia huomattavasti pidempi julkaisu kahdeksan raitansa myötä, ja edeltäneeseen MCD:hen verrattuna on materiaali jälleenkin taajoin harppauksin edennyt kohti yhäti pidemmälle vietyjä sekä kokeellisempiakin olevuuksia kera merkittävästi edistyksellisemmän soitannan, moniulotteisempien laulusuoritusten, huomattavasti selkeytyneen sekä jämäköityneen äänimaailman, kuten myös ihmis- sekä maanläheisempien sanalluksien, niiden yhtäkaikkista ajatusvirrallisuutta, uudennoksellisuutta, juurevuutta sekä väkevyyttä toki missään muotoa unohtamatta.

– Kesällä olisi aikomus kahden edellisen vuoden tapaan kiertää läpi olennaiset muinaistapahtumat sekä –markkinat mm. Puotilassa, Turussa, Eurassa, Pukkisaaressa sekä Hämeenlinnassa, joissa tarkoituksena olisi jälleenkin esiintyä enemmän taikka vähemmän virallisesti Nostatuksen nimissä ”mies ja kantele”-asetelmalla niin tapahtuma-alueiden välittömässä tuntumassa kuin mahdollisuuksien puitteissa myös virallisemmillekin esiintymisille varatuilla sijoilla.

– Lisäksikin olen viime aikoina ollut valtavan kiinnostunut tuvalaisesta kurkkulauluperinteestä, ja khöömei, kargyraa ja/tai sygyt olisivatkin kokonaisuutta ajatellen varsin mainioita sekä eritoten luonnon- sekä ihmisläheistäkin tunnelmaa väkevöittäviä elementtejä Nostatuksenkin musiikkiin. Nähtäväksi siis jää miten käy opettelun suhteen, ja eritoten millaisiin kokeellisuuksien ulottuvuuksiin yhtyeeni vielä tuleekaan urkeumaan sekä kaikin puolin etenemään.

Haastattelu julkaistu : 2005-01-20
Kirjoittaja : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.