The Cyan Velvet Project
Tamperelainen The Cyan Velvet Project on saanut alkunsa vuosituhannen vaihteen jälkeen, kun entiset opiskelukaverit Samuel ja Diz päättivät lyödä musiikkipäitään yhteen yhteisen projektin nimissä.
– Aluksi pärjättiin ihan kahdestaan ja myöhemmin haalittiin Romy naisääneksi, joka osoittautui loistavaksi lisäykseksi. Konepohjat ovat tähän asti olleet isossa osassa ja antavathan ne enemmän mahdollisuuksia kokeellisiin ratkaisuihin, tiivistää bändin kitaristi Diz.
Muutamia bändikokeiluja on aikaisemminkin ollut ja on koulutustakin kokeiltu, tosin hyvin lyhyesti.
– Kyllähän me Romyn kanssa parilla laulutunnilla käytiin, mutta kun pakollinen musiikin teoriaopetus alkoi, huomasimme olevamme luokassa vaahtosammuttimen kokoisten opiskelijoiden kanssa. Tunnin alussa muksut kävivät jonossa näyttämässä opettajalle, että kotitehtävät on tehty. Istuttuamme takarivissä lievässä krapulassa muutaman minuutin lähdimme pois. Ei luonne kestänyt, muistelee bändin toinen vokalisti Samuel Raggy.
Bändin biiseissä tärkeimmäksi elementiksi nousee tunnelma. Ilman oikeaa tunnelmaa ei homma vain toimi.
– Biisien teossa minulla vallitsee kummallinen fiilis, että tuntuisi kuin asiat tulisi jostain muualta kuin omasta päästäni. Oikea tunnelma on tärkeä ja tässä tapauksessa se on aika määritelmätön. Jollakin tavalla sairasta musiikkiahan me teemme. Toisinaan tuntuu, että nuo Retrogression EP:n biisit ikään kuin repisivät kuuntelijaa kauluksista ja huutaisivat asiaansa päin naamaa, pohtii Diz.
– Biisejä tehdessä ja niitä äänittäessä pyrimme tekemään huolellista työtä ja rakenteet ehtivätkin muuttua useaan kertaan ennen kuin olemme kaikki tyytyväisiä lopputulokseen. Livetilanteessa taas meininki on etusijalla ja musiikkimme tuntuukin muuttuvan ihan punkiksi – tai jotain, lisää Samuel.
Vaikutteita ei kumpikaan haastateltavista oikein osannut nimetä.
– Vaikutteita en niinkään menisi määrittelemään, monet ovat sanoneet mikä bändi heille meistä tulee mieleen ja kaikki tuntuvat sanovan eri bändin nimen, ihmettelee Diz.
– Paha sanoa mitkä bändit ovat meille varsinaisia vaikuttajia, mutta respectiä esim. sellaisille nimille kuin Tool, Nine Inch Nails, Katatonia, Björk, System of a Down, Nick Cave And the Bad Seeds ja vaikka Paradise Lost. Listahan olisi kokonaisuudessaan aika helvetin pitkä. On niin paljon hyviä bändejä, namedroppaa Samuel.
The Cyan Velvet Project on saanut alkunsa tarpeesta tehdä musiikkia – itselle.
– Loppujen lopuksi musiikkia kuitenkin tekee itselleen ja me teemme sellaisia biisejä, joita itse tykkäämme kuunnella. Ja taidamme kaikki olla melko narsistisia tyyppejä. Jalat maassa -ajattelu ei istu tällaisille elviksille. Kuuletko kusen loiskuvan? filosofoi Samuel.
Reilun kolmen vuoden aikana bändi on ehtinyt työstää kolme demoa ja viimeisimpänä on pihalle putkahtanut yhdeksän biisin Retrogression–ep.
– Tämä aiempi ajanjakso on ollut bändille yhtä kehittymistä, niin teknisesti kuin taiteellisestikin, sanoo Diz.
Keikoillakin on ehditty aiheuttaa hämminkiä.
– On ehditty tuhota ainakin yhden keikkajärjestäjän PA:t ja aiheutettu harmaita hiuksia muillekin. Miksaajat ovat sentään toistaiseksi päässeet aika vähällä.
Narsistiseen katsomukseen tulee lisäpotkua, kun kysyy bändin omaa mielipidettä uudesta levystä.
– En tiedä, olemmeko kovinkin itsekkäitä, mutta kuuntelemme omaa musiikkiamme tosi paljon. Lähinnä siksi, että pidämme siitä. Tämä Retrogression on hyvä levy, kyllä sitä kehtaa pistää jakeluun joka paikkaan, kertoo Diz.
– Kyllästymiseen asti saa bändien haastatteluissa lukea miten omia levyjä ei muka tule kuunneltua. Ajan kuluksiko niitä vaan tehdään, vai? Omille korville tämä Retrogression on tehty, jos siitä vielä joku muu pitää myös, niin sehän on hyvä, lisää Samuel.
Tulevaisuutta ei ole sen enempää suunniteltuna, mutta eteenpäin projektia pyritään viemään koko ajan.
– Eipä tässä mitään ihmeempiä. Tehdään keikkaa ympäri Suomea. Markkinoidaan EP:tä arvosteluihin ja levy-yhtiöille. Musiikkivideokin on työn alla ja se pitäisi olla valmis kesällä. Myös uusia biisejä työstetään koko ajan, summaa Diz.
– Etelä-Amerikasta olisi tarkoitus löytää jadeapina ennen seuraavaa täyden kuun aikaa. Tuliterä aasi sille, joka antaa ratkaisevan vihjeen, viimeistelee Samuel.
Haastattelu julkaistu : 2004-05-11
Kirjoittaja : Tero Kallio
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.