Candy Cane

Tamperelainen Candy Cane on saanut alkunsa jo vuonna 1995, kun kolme kolme punk-yhtyettä, RYK (Raiskattu Yhteiskunta), Panokone ja Hiippakunta, lopettivat toimintansa ja niitten jäsenet alkoivat kiinnostua myös muusta kuin punkista.

– Itse Candy Cane syntyi Nirvana-cover-yhtyeen pohjilta, jossa minä ja vokalisti-kitaristi Marko soitimme. Eräänä päivänä Marko soitti ja kysyi perustetaanko bändi. Mä vastasin, että mikä ettei, muistelee rumpali Antti.

– Pian on jo 10 vuotta linssissä. Best Of -levyn paikka, lisää Marko.

Suomen Helmet, Fugazi ja Foo Fighters samassa paketissa kuvataan bändin kotisivuilla. Samalta suunnalta on kaivettu myös bändin vaikutteet.

– Punkkareitahan me kaikki oltiin, ja paljon kiljua juotiin. Candy Canen alkuaikoina vaikutteet olivat kuitenkin aika vahvasti linjassa Nirvana, L7 ja Helmet. Sittemmin olemme menneet vähän enemmän tuonne melodisempaan, mutta toisaalta angstisempaan ja taiteellisempaan suuntaan. Nykyään inspiraation lähteitä on useita. Aina jostain Mike Patton –sekoiluista nyky-raggaan. Jollain tavallahan ne kaikki sitten suodattuu siihen mitä tulee ulos, kuvaa Antti.

– Hmmm… Itse sanoisin vaikutteiden olevan Christopher Komedasta Louis Armstrongiin. Ne ei mitenkään kyllä kuulu musiikissamme. Hyvä näin, lisää Marko.

Kun bändillä on takanaan jo melkein se kymmenen vuotta, niin luonnollisesti se on ehtinyt tehdä myös melkoisesti myös musiikkia. Toisaalta se debyyttialbumi on edelleen vasta tulossa. Tosin nyt se alkaa olla jo lähellä

– Ei me osattu muutakaan tehdä. Soittaminen on luultavasti ainoa asia, mikä jo silloin tuntui oikeasti luontevalta. Sama tilanne vieläkin.

– Siitä tulee aikas eeppinen pläjäys. Kääpiöheviä ja sen semmoista. Ei vaiskaan, eiköhän tästä tulevasta kokopitkästä tule hieman monipuolisempi kuin aikaisemmista nauhotuksistamme. Itse asiassa lopullinen muoto ei ole vielä edes selvillä, onhan levystä nauhoitettu vasta puolet. Aika “fiilispohjalta” tässä mennään. Siitä tulee sellainen kuin siitä tulee. Korkeammassa kädessä siis, kuvaa Antti tulevaa.

– Mulla on visio siitä jo päässä. Se on synkkä, väriltään harmaa ja toimii ainoastaan silloin, kun sitä kusetetaan. Mutta on se myös turvallinen, lisää Marko.

Haastattelu julkaistu : 2004-11-29
Kirjoittaja : Tero Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.