Airhead
Jo jokin aikaa sitten Noise.fi sai uteluihinsa vastauksia manselaiselta Airheadilta, joka vei voitoin kevään 2008 Cityrock-bändikilpailussa. Kohtalon kiemuroiden hankaloittaessa seuraavien riimittelyiden julkaisua on tapahtunut varmasti paljon, mutta näissä kuulumisissa mentiin ennen joulua. Yhteys- ja vastaushenkilönä haastattelun vastauksia on näpytellyt nokkamies Lauri ”Late” Lepokorpi.
Millaiset asiat ovat tällä hetkellä ajankohtaisia Airhead-leirissä ja millä fiiliksin mennään?
– Airhead väsää uutta sinkkua työnimellä The Window ja äänitykset tapahtuvat omalla reenikämpällä/studiolla. Miksaus hoidetaan muualla.
– Reenikämpälle asennetaan piuhaa ja settiä. Johan siis kohta alkaa tilat muuttuu samalla studioksi ja tämä on siis luksusta. Kun nyt ”rockcity Tampereen” reenistilanne on mikä on ( eli perseestä.. ) niin olemme kyllä Jesselle, tai jollekin, miljardisti auki, että näinkin on setit mallillaan. Mikäs on se mukavampaa kun ajan kanssa työstää sellasta settiä, että fiilis alkuperäinen välittyy. Sillonhan ollaan asian ytimessä!
Miksi Airhead on Airhead?
– Airhead on olemassa syystä että tältä me näytetään ja kuulostetaan, eikä maisemissa ei tunnu juuri olevan mitään vastaavaa varsinkaan Suomessa, vaikutteita tietenkään kieltämättä.
– Tästä seuraa myös suurelta osin hämmentynyt vastaanotto, tosin lähes poikkeuksetta positiivinen sellainen. Asioita saattaa hankaloittaa, että levylafkat tms. tahot ovat ehkä ymmällään mihin tällaisen ryhmän saisi (Suomessa) sopimaan. Joka tapauksessa rokin mustan lampaan tulevaisuus antaa toivoa siitä, että moni rakastaa ja moni vihaa. Täydellistä.
– Yhtyeen musiikin voidaan vaikka ajatella olevan jonkin sortin groovemetallia, mutta toisaalta esim. laulaja-kitaristimme suorastaan vähättelee mielestään monesti niin kovin kömpelöä metalgenreä. Keinot ilmaista vihaa kärsivät nykyään pahasta inflaatiosta. Rähinä on siistiä, eikä mikään voita kunnon repimistä, mutta tarvitaan räikeätä kontrastia, jotta mikään enää säväyttäisi.
– Airhead mieltääkin itsensä pohjimmiltaan pop-yhtyeeksi, vaikkakin sitten järeämmästä päästä. Kaipaamme tilaa hengittää ja olla mitä lystää, siis ilmapäitä. (Sitä paitsi: ”Kunnon mättömusa kun on niiden äärimmäisen kovien jätkien ja rankkojen naisten juttu eikä me vaan oikein osata sitä ku ne kaikki muut on niin kovia” sanoo Late, ja mällää Chupachupsia™ suussaan.) Sanotaan vaikka näin, että biisit mitä luultavimmin jyrähtävät hitchannel Energyllä mutta saattaa jossain kohdin hieman nolottaa suomalaista Metalliliiton fanikuntaa.
– Anyway. Pointtina on lähinnä pitää hauskaa ja samalla irvailla teille ja meille tässä kun kilpaa kieritään kiirastuleen maaaaailman levein virnistys naamassa. Eiköhän tässä ole kakit ollu pöksyissä jo sellasen tovin, että sen varmasti jokainen ymmärtää. Eri asia tietenkin kiinnostaako ketään. Ja oikeassa olet – ei kiinnosta.
– Loppujen lopuksi on aivan sama mitä mikäkin on tai näyttää olevan. Kait sillä tarkenee kun koko setti kuulostaa/näyttää… hauskalta : hyvät biisit, soundit = meininki.
Mistä Airhead on oikein lähtenyt ja mihin on tultu?
– Airhead starttasi joskus vuonna 2003 jäsenten aikaisemmin räpellettyä mitä kukakin tahollaan. Hommasta kehkeytyi 5 biisin täysin omin käsin ja sydänverin työstetty Universal-EP, joka julkaistiin vuonna 2005. Noin vuosi sitten reeniksenä toiminut homeinen, entinen teurastamokellari vaihtui sadan neliön studio-/harjoitustilaksi, joka tosiaan oli jonkinmoinen lottovoitto jo siksi, että tykätään tehdä itse ja nyt siihen todella on mahdollisuus. Keikkoja on takana jonkin verran ja tietty lisää on tuleman.
Millä tavalla Airhead on kasvattanut jäseniään muusikoina?
– Hyvä kysymys. Muusikoita meistä tässä tuskin kukaan on sanan varsinaisessa merkityksessä. Lahjakkuutta ilmeisesti kyllä löytyy, mutta rumpalimme Riku taitaa olla meistä ainoa joka oikeasti soittaa osaa ja ainakin harjoittelee. Takit on siis sepposen selällään, mutta eiköhän siinä ala oppimaan kun heti äänityksissä huomaa ettei osaa soittaa jotain minkä itse on tehnyt. Paradoksina siis perfektionistisen toiveunen aiheuttama epärealistinen käsitys siitä mitä halutaan tehdä vs. mitä osataan tehdä. Siitä on paha päästä irti kun on joskus opetellut että mikään ei riitä eikä se oikeastaan ole kovin hyvä juttu. Mutta se on se mitä se on ja näillä mennään! (Kippis)
– Lähinnä näkisin kasvua ihmisinä. Jos asiaa miettii havahtuu siihen, että bändien tulevaisuus yleensäkin näyttäisi määräytyvän nimenomaan siitä miten ihmiset ovat keskenään, miten henkilökemiat toimii, mitä ryhmän sisällä tapahtuu. Ei kai ole mitään väliä kuinka hyviä soittajia ja laulajia kukin on, jos keskenään tekemisestä ei ylipäätään tule vittuakaan. Toisaalta pahimmista ristiriidoista ehkä syntyy parhaimmat palat taidetta? Bändissä oleminen ja siihen sitoutuminen vaatii valintoja ja uhrauksia eikä ole itsestään selvää, että joka jannu moiseen noin vain lähtee. Mene ja tiedä, mutta eittämättä monimutkaisempaa kun tohtisi ajatella. Ja joku väittää, että normi parisuhde olisi kompleksinen, pah! Narsistiartistin on vaikea tajuta, että bändissä on vaikka se neljä ihmistä eikä yksi. Mutta fuck that, tärkeintä että tehdään eikä jäädä näpyttään niitä kiveksiä!
– Kaistapäistä hommaahan tämä kyllä on. Tuhansia (laina-euroja musakamaan, kaljapalkka, karu soundi, kaksi-kuusi henkinen yleisö, paskat keikkakärryt, naurettavan huonoja riffejä/biisejä, ääni maassa, rikkinäisiä piuhoja, kieli katki, epätoivo, masennus ja muutama sata muuta syytä, miksi vetää plugit kokonaan irti. Silti yksi syy miksi jatkaa – rakkaus musiikkiin. Jee. Tajunnan räjäyttävä fiilis, innostus, jännitys, hohto, mielenkiinto, adrenaliini, elämän sisältö, rytmi, melodia. Palava intohimo saada kertoa äänin, sanoin ja kuvin mitä täällä tapahtuu, näin!
Analysoisitko hieman yhtyeen kotisivuilla esillä olevaa “The Newest Rock band in the world” -slogania?
– Haha.. se o vaa nii helemi, Kuolematon läppä.
Miten Cityrock2008 -bändikisan voitto on vaikuttanut bändiin?
– Joo, saatiin levysoppari ja nyt on maailmankiertue myyty loppuun! Eli näkyi sen verran, että voitettiin ainakin kaksi palkintoa. Toinen oli Subwayn leivät, joita ei saatu. Sitten oli 200e:n lahjakortti yhteen musiikkikauppaan, mut ei keretty hakee sillä mitää kun pulju meni konkaan. Jollain sopimusmallilla saatetaan sinkku julkaista, mutta kukaan ei nyt tiedä mitään. Äääääää mut kisa oli huippu juttu, sillä kaikilla oli jäätävän hauskaa ja eikös se ole se syy, miksi lopulta mitään tehdään.
Mitkä seikat ovat Airheadin charmin salaisuus?
– Uskoakseni jollain tavalla kyky olla hauska ja yllättää. Vakavien, vihaisten ja kauniidenkin biisien alta lopulta paljastuu sarkastisen nauravaa läppää ja samanmoista tulkintaa jonkin sortin överisanoilla tai päinvastoin. Tässä elossa ei todellakaan ole liikaa niitä, jotka vetää snadisti lekkeriksi oikeastaan kaiken. Pahimmasta tuskasta maan päällä kun saa parhaimmat herjat. Muhah. Ja samalla syyn nauraa omalle kuvalleen. Jos sais ees yhden mersusedän miettimään elämäänsä nähtyään meidän musavideon tms.
Miltä muuten talven keikkakalenteri näyttää?
– Hissun pissua kun tissutellaan uuden materiaalin kanssa. Muutenkin kirvelee hulluna veivata jossain paskapubin kulmassa kun joku sukka huutelee väsynyttä elämäänsä. Ei ei ei. Me aateltiin mennä stadikalle, näin! Jaa, mutta mennäänhän me helmikuussa Porvoon Winterfest -09 tapahtumaan lisään pari jalapenoa!
Millaisin haavein Airhead tähyää tulevaisuutta?
– Sinkusta tod.näk. painetaan ainakin se miljardi promokappaletta ja näillä aletaan metästää julkaisijaa/signausta johonkin varteenotettavaan levylafkaan – kuten esim. kovasti kehuttu Fullsteam tai HMC. Perushommaa jota kyllä riittää. Paidat, levyt, promot, keikat, läpät. Se että nimi alkaisi jäädä ihmisten mieliin on vähä sellasta, että pitäs tehdä kokoajan tai ei ollenkaan. Ja välillähän se tuntuu suoranaiselta pyllyn lipomiselta, kun pitäs kokoajan kehdata laittaa lippua, lappua ja naamankuvia joka suuntaan ja huudella: ”Ottakaa meidät, ottakaa ottakaa! Osta, osta! Me, me, me, me, me! Osta!Kuuntele!” Vaan eipä sitä kotoakaan tähän maailman aikaan varmasti olla tulossa väkisin hakeen.. (Kallosen Askolla oli meitin paita päällä jossain coddämm levylafkajauhannassa. Kyllä ne nääs tietää mitä täältä on tulossa..!)
”…and remember, life’s a joke.”
– Lauri ”Lelle” Lepokorpi a.k.a. Zen-mestari a.k.a. Airheadin Late
Haastattelu julkaistu : 2009-01-18
Kirjoittaja : Kaisa Harju
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.