The Howl

Torniolainen The Howl on varsin kokenut demoyhtye, sillä sen ura alkoi tismalleen kymmenen vuotta sitten. Demoja on valmistunut tähän mennessä viisi kappaletta. Soundillisesti yhtenäiseksi nivoutunut kolmikko soittaa rokkia varsin hevillä otteella. Vaikuttimista ensimmäisenä tulevat mieleen Entombed ja Black Sabbath. Yhtyeen Lindholmeista Timo tarjosi raotusta torniolaiseen sattumaan ja rokin kuolemaa koskevien huhujen kumoamiseksi.

The Howl on ollut kasassa kymmenen vuotta ja miehitys tismalleen sama koko ajan. Mikä selittää moisen jatkumon?

– Alusta asti on tuntunut, että homma toimii hyvin, niin emme ole sitä alkaneet tarkoituksella hankaloittamaan. Ei ole mitään järkeä keksiä rengasta uudelleen, kuten vanha sanontakin menee.

Tyylinne on ollut alusta asti tiedossa, mutta eikö oikeasti missään vaiheessa ole käynyt mielessä muuttaa sitä?

– Tyylin muutos ei ole käynyt ikinä mielessä, sillä kaikille kolahti tämä juttu pienenä poikana niin lujasti, että saman tyylin soittaminen tuntuu vieläkin hyvältä. Top 40 -listojen perässä ei ole aikomus alkaa hiihtelemään, sillä sehän olisi itsensä huijaamista.

Mielestäni yhtyeen nimi symbolisoi musiikkianne aika hyvin, joten herää kysymys sattuman mahdollisuudesta – vai oliko valinta ihan tietoinen?

– Kyseessä on hieman molempia, eli tarkoitusta ja sattumaa. Tietoisesti emme ottaneet juuri tuota nimeä, vaan se piti keksiä pari päivää ennen ensimmäistä keikkaa ja tällainen ehdotus joltakin tuli, ja se sitten otettiin. Tiedossa kyllä oli mitä The Howl tarkoittaa, mutta ei sitä silloin mietitty, että kuinka se kuvastaisi soittamaamme musiikkia.

Olette levyttäneet viisi demoa ja kuudes on tuloillaan – alkaako pään takominen seinään jo puuduttaa?

– Ei puuduta, päinvastoin. Jokaisella kerralla oppii jotain uutta, ja tietenkin jokainen levytys/levy on erilainen kokemus ja se pitää homman mielenkiintoisena.

Kappaleenne kuulostavat kovin valmiilta ja epädemomaisilta. Onko yhteissoiton ja harmonian lisäksi joitain muita tekijöitä, jotka saavat materiaalinne kuulostamaan tyystin muulta kuin demotavaralta?

– Yksi suuri vaikuttava tekijä tähän lienee se, että voimme nauhoittaa omassa studiossa miksaaja/tuottaja Antti Lindholmin kanssa. Omassa studiossa nauhoittamisen vapaus on mielestäni yksi tärkeä elementti meille. Tämäkin kuvio on ollut meillä käytössä jo ensimmäiseltä demolta lähtien.

Monelle varmasti tulee materiaalistanne mieleen rokkaavampi ja kevyempi Entombed, mutta onko vaikutus niin suuri, mitä sen voisi kuvitella olevan?

– Tietoisesti emme valintaa tehneet, että pitäisi kuulostaa Entombedilta, mutta sitä emme kiistä, etteikö musiikissamme olisi myös Entomedin jättämiä jälkiä. Ja kyllä kaikilta bändin jätkiltä löytyy lähes koko Enskan tuotanto levyhyllystä, joten turhiakos sitä kiertelemään, onhan se aivan helevetin kova bändi.

Onko sanoituspuolella jokin teema tai osa-alue, joka on muita herkemmin mukana?

– Sanoituksissa ei ole mukana mitään rakettitiedettä tai astrologiaa. Hannu Lindholm tekee sanoitukset niistä ongelmista joita normaali tallaaja kohtaa joka päivä, eli normaaleita tarinoita ja ajatuksia ympäröivästä maailmasta.

Kappalevarastonne on aika mallikkaan kokoinen, mutta kuinka se kuuluu keikoilla?

– Keikat pyritään pitämään mahdollisimman nopeina ja energisinä. Yleensä setit koostuvat vain nopeista biiseistä, yksi hitaampi biisi pidetään setissä mukana, jotta voimme ladataan sen aikana akut loppusettiä varten.

Mikä tilanne keikkojen osalta on alkavan vuoden kalenteristossa?

– Alkuvuoden keikkakalenteri ei ole vielä oikein selkeytynyt mutta jotain vääntöä on tuloillaan. Pari reissua etelään ja perinteiset pohjoisen keikat ovat ainakin jo kalenterissa mutta eivät vielä ”satavarmoja”.

Monesti kuulee sanottavan, että Rock´n´Roll on kuollut, mutta kun teitä kuuntelee, niin kovaahan kyseisellä saralla tuntuu kulkevan. Henki siis alalla pihisee varsin mallikkaasti, vai kuinka?

– Pihisee, pihisee. Mielestäni tuo koko ”Rock’n’Roll on kuollut” -juttu on täyttä paskaa, sen ovat keksineet tyypit, jotka täytettyään 20 vetävät puvun päälle, menevät toimistoihin nuolemaan isompien kihojen kasseja rahan kiilto silmissä. Kyseiset tyypit vain lopettavat musiikin kuuntelun koska he aikuistuivat ja sitten valittavat siitä muille, että lopettaisitte tekin tuon turhanpäiväisen pummaamisen ja menisitte kunnon töihin.

Mihin nokkanne suuntaa tulevien kuukausien aikana?

– Marraskuun lopulla soitamme vielä parit keikat yhtyeen 10-vuotis juhlapäivän kunniaksi, ja sen jälkeen on tarkoitus alkaa työstämään uusia biisejä tulevalle levylle. Keikoille palataan sitten taas keväällä.

Vuoden 2007 The Freak Has Born Again -demolla on aistittavissa hieman edeltäjäänsä enemmän ilmaa, mutta mikä tulee olemaan linjaus seuraavalla demolla?

– Seuraavalla jatketaan siihen mihin edellisellä jäätiin, eli samaa rataa jatketaan. Emme ala turhaan kikkailemaan. Ainoa muutos edelliseen on, että seuraava nauhoitus tulee olemaan täyspitkä levy. 10–11 biisiä rutataan nauhalle. Tarkoitus olisi siivota kaikkien ajatukset ja ideat biiseihin sisään ja jättää hieman smegmaa kellumaan siihen viereen.

Joulu lähestyy uhkaavasti, joten lopetetaan toiveella. Mikä on The Howlin itse yhtyettä koskeva toive pukinkontista?

– Jos muutaman keikan saisi, ja pullon jallua.

Yhtye täytti 22.11.2008 kymmenen vuotta, joten onnea Tornion suuntaan. Toivotaan, että joulupukki kuulee yhtyeen toiveen.

Haastattelu julkaistu : 2008-11-28
Kirjoittaja : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.