Nancy

“Hienoa kun leipiintynyt demoarvosteluhenkilö jaksaa innostua uudesta jutusta ja syystäkin”, kommentoi eräs lukija Noisen taannoista Nancy-demoarviota. Nancy onnistuikin toden teolla vakuuttamaan allekirjoittaneen omintakeisella indierokillaan. Jyväskyläläistrion demo palkittiin arvostelussa runsailla kehuilla sekä viiden pisteen arvosanalla, ja siinä olikin jo syytä istuttaa laulaja-basisti Tapio, kitaristi Jouni sekä rumpali Ari helsinkiläisen olutravintolan nurkkapöytään haastattelutuokiota varten.

Aluksi kolmen kopla saa luvan kertoa lyhyesti, milloin, miten ja miksi yhtye nimeltä Nancy on saanut alkunsa.

– Tammikuussa tulee tälle kokoonpanolle kolme vuotta täyteen. Jounin kanssa ollaan jo aikaisemmin soiteltu kahdestaan Jyväskylässä, ja Ari löytyi sitten koulun kautta mukaan, Tapio kertoo.

– En tiedä oliko siinä mitään sen kummempaa pohdintaa, alettiin vaan soittaa, kuittaa Jouni puolestaan “miksi”-kysymyksen.

Aiempia bändiviritelmiä miehillä on ollut kaikenlaisia, eikä niistä heidän mukaansa tarvitse sen enempää puhua. Ari kuitenkin mainitsee soittaneensa joskus peräti humppa- ja tanssiosastoakin.

Nancyn musiikki on tosiaankin varsin omaperäistä, eikä bändiä ole siksi helppo ahtaa mihinkään tiettyyn genrekarsinaan. Mutta miten yhtye itse ulosantinsa luokittelisi?

– Tämä on aina se kaikkein hankalin kysymys, Tapio tuskailee.

– Onhan se tosi kliseistä sanoa, että ei meitä voi luokitella mihinkään tiettyyn genreen. Mutta niin se meidän tapauksessa vaan taitaa olla, arvelee Jouni.

Ehdotetulle indie-termillekään miehet eivät täysin lämpene

-Se riippuu vähän määrittelystä. Tuota indie-sanaa voi käyttää niin monessa eri merkityksessä, ja mitä se loppujen lopuksi edes tarkoittaa, Ari miettii.

– Ehkä tämä on sellaista vaihtoehtoista indietä, ehdottaa Tapio.

Kysymys siitä, mitkä tietyt bändit olisivat toimineet Nancylle esikuvina, aiheuttaa sekin ankaraa pohdiskelua. Kaikki yhtyeen jäsenet kuuntelevat niin paljon erilaista musiikkia. Loppujen lopuksi ainoa yksittäinen mainittu nimi on Radiohead.

Demoarviossa esiintynyt Lapko-vertaus herätti närää muutamassa lukijassa, Ville Maljan ja kumppaneiden kun vihjattiin jäävän jopa selkeäksi kakkoseksi bändien tasoa vertailtaessa. Niinpä täytyykin kysyä Nancyn hemmoilta, mikä on heidän suhteensa Lapkoon.

– Lapkon varhaistuotantoa on kyllä tullut kuunneltua, eikä ole mahdotonta etteikö se olisi jonkun verran vaikuttanutkin meidän musiikkiin. Mutta toisaalta nuo jutut tulevat aika tiedostamatta. Voi olla, että yhtä paljon on vaikuttaneet jotkut lapsena kuullut Iron Maidenin biisit.

Yksi asia Lapkoa ja Nancya ainakin yhdistää – molemmat yhtyeet ovat kotoisin Satakunnasta, Porin läheisyydestä.

– Ehkä sen takia tuohon vertaukseen pitää jo periaatteen vuoksi sanoa vastaan, Jouni hymyilee.

Siirrytään keikka-asioihin. Nancy soittaa livenäkin aina perus-rock-trio-kokoonpanossa.

– Biisit sovitetaan livenä jonkin verran erilaisiksi kuin levyllä. Sekä Tapsa että minä soitetaan myös jonkin verran koskettimia lavalla. Tapsa joutuu siis parhaimmillaan soittamaan sekä bassoa, koskettimia että laulamaan livenä. Se on välillä hieman haastavaa, mutta toisaalta ei olla mitään sessiojäsentäkään löydetty, Jouni kertoo.

– Eikä välttämättä edes haluta löytää. Kun on tällainen tiivis kaveriporukka kuin meillä, niin ei siihen haluaisi ottaa ketään ulkopuolista, Ari toteaa muiden nyökytellessä.

– Paitsi että onhan meillä joskus ollut yksi gorilla vierailemassa lavalla, Tapio muistaa.

Gorilla? Enempää yhtye ei kuitenkaan suostu tätä mystistä seikkaa valaisemaan.

– Gorillaan saattaa kyllä jatkossakin törmätä meidän keikoilla, he vihjaisevat.

Nancyn keikoilla on heidän kertomansa perusteella odotettavissa muitakin spontaaneja, hetken mielijohteisiin perustuvia…juttuja.

– Koitetaan saada livetilanteisiin aina jotain visuaalista puolta mukaan. Sehän voi toimia niinkin, että vaikka jotain kuulijaa ei meidän musa kiinnostaisi, niin hän saattaa silti jäädä ihmettelemään mitä lavalla tapahtuu, Jouni heittää.

Nancyn on tähän asti keikkaillut lähinnä Jyväskylän alueella. Marraskuussa yhtye soittaa Club Libertessä, mikä onkin heidän ensimmäinen Helsingin esiintymisensä.

– Olisihan noita keikkoja voinut enemmänkin olla. Ehkä me ollaan vielä vähän laiskoja tyrkyttämään itseämme eri mestoihin, Jouni myöntää.

– Toisaalta ollaan myös vielä aika tuntematon bändi, eikä keikkoja välttämättä senkään takia heru niin helposti, muut miettivät.

Kolmikko on kuitenkin valmis panostamaan yhtyeeseensä niin paljon kuin elämäntilanteet sun muut suinkin antavat myöten, kuitenkin turhia paineita välttäen.

– Kuulostaa taas älyttömän kliseiseltä, mutta tätä tehdään niin kauan kun se on hauskaa, Jouni toteaa.

– Ja tällä hetkellä on ainakin helvetin hauskaa. Se johtuu siitäkin, että henkilökemiat toimii meidän bändissä niin hyvin, Ari lisää.

– Voisi tarkentaa, että henkilökemiat toimii satakuntalaisittain erittäin hyvin, Tapio nauraa.

Puhutaan hetkinen vielä Nancyn lyriikkapuolesta. Olin ymmärtävinäni, että demolla oli sanoituksellisesti jonkinlainen teema tahi tarina. Jouni vahvistaa asian

– Periaatteessa kaikki biisit mitä me tehdään, liittyy tiettyyn tarinaan. Viime demo oli siitä vain yksi otos, hän selventää.

Tarina saa kuulemma päätöksensä sitten kun bändinkin toiminta loppuu. Kertomuksen sisällöstä miehet eivät sen enempää kerro. Mystinen linja siis jatkuu.

Lopuksi pyydän Tapiota, Jounia ja Aria tiivistämään Nancyn olemuksen yhteen virkkeeseen. Sitä miettiessä vierähtääkin tovi. Vihdoin (erinäisten Bambi vs. Predator –tyylisten ehdotusten jälkeen) Tapio keksii osuvan vertauksen.

– Tämä bändi on vähän niin kuin meidän kolmen yhteinen leikkikenttä. Leikkikenttä, jossa voi pelata vaikka jääkiekkoa, mutta kenenkään ei tarvitse olla maalivahtina, hän filosofoi.

– Eikä siellä välttämättä tarvitse jääkiekkoa pelata, siellä voi yhtä hyvin vaikka keinua, Jouni keskeyttää.

Tässä vaiheessa korkealentoinen pohdiskelu on saanut toimittajan muistiinpanot sen verran sekaviksi, että tekstille lienee syytä laittaa piste. Sitä ennen kehotan lukijoita vielä kerran tutustumaan Nancyn musiikillisiin tuotoksiin – uskokaa pois, se kannattaa.

Haastattelu julkaistu : 2008-10-24
Kirjoittaja : Juho Typpö

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.