Quarter Of Blind Anger

Quarter Of Blind Anger, tuttavallisemmin QBA aloitti toimintansa Keski-Pohjanmaalla Kannuksessa, Esko Ahon kotipitäjässä vuonna 2001. Muutama vuosi myöhemmin bändin jäsenet jalkautuivat Jyväskylään ja Tampereelle.

QBA soittaa asennemetallia, jossa yhdistyy tuoreella tavalla uusi ja vanha. Bändi kuulostaa hyvälle uusimmalla demollaan, ja onpa se saanut jalkaa myös YleX:n oven väliin. Otin selvää, mitäs miehiä QBA:n takana oikein piileksii. Haastatteluun otti osaa Aki Vuorenmaa (laulu) ja Timo Silver (kitara).. Muut jäsenet ovat Tommi ”Taiska” Timonen (kitara ja taustalaulu), Joni ”Jomppa” Luomala (basso) ja Tomi ”Spesi” Kauppila (rummut).

Kertokaas alkuun, miten QBA:n tyyli on jalostunut nykyisekseen?

Aki: Aika tekee tehtävänsä. Meidän tyyli vaihtelee mielestäni aika paljon. Riippuu aina siitä missä mielentilassa äijät biisejä vääntävät. Tokihan kehitystä on tapahduttava, ettei jää junnaamaan paikalleen. Välillä tulee hitaampia biisejä ja välillä nopeampia. Ollaan pyritty siihen, että mitään rajoja ei aseteta biisien teon suhteen. Kaikille ideoille ollaan avoimia. Ainut että paskoja biisejä me ei aiota tehdä.

Yhtyeellä on pitkä nimi, ärsyttääkö koskaan kun se kirjoitetaan lyhenteenä tai jos itse käytätte lyhennettä ja joku kirjoittaa sen alkuperäiseen pitkään muotoonsa?

Aki: Ei ärsytä. Itse käytämme QBA:ta tai kuupaa. Harvemmin tuota pidempää versiota kukaan bändin jäsenistä käyttää ja kieli menee pienissä kaljoissa välittömästi solmuun, kun yrittää sönkätä tuota pidempää ”neljännessokkovihaa”. QBA jää paljon helpommin ensi kuulemalta mieleen kuin Quarter of Blind Anger, mutta käyttäköön kukin sitä, mikä omaan suuhun taipuu parhaiten.

Minkälaisesta palautteesta olette päässeet nauttimaan? Mikä mahtaa olla hienoin ja sitten huonoin kommentti teidän musiikistanne?

Aki: Pääosin olemme saaneet erittäin hyvää palautetta. Hienoin palaute…omaan korvaan ainakin se kuulostaa erittäin hyvältä kun musiikkiamme sanotaan omaperäiseksi. Omaperäisyys on tällä hetkellä metalliskenessä harvinaista. Mitään äärimmäisen huonoa kommenttia en ole kyllä kuullut.

Timo: Ehkä hienointa palautetta on, kun joku oikeasti musiikkia harrastava tulee keikalla aidosti sanomaan, että ”Helvetin kova keikka!”. Palautteen saa myös suoraan yleisöstä, kun porukka on lavan edessä täysillä mukana. Joskus joku jopa lauloi kertosäkeen mukana. Se on aikamoinen saavutus näin demobändillä varsinkin, kun kyseistä biisiä ei oltu vielä nauhoitettukaan mihinkään…

Miten QBA ylipäätään suhtautuu palautteeseen ja onko sillä mitään vaikutusta bändiin, miten ”otetaan opiksi” tai kyrpiikö huono palaute?

Aki: Me otamme mielellämme vastaan palautetta. Meistä on moni erittäin itsekriittinen ja monesti keikkojen jälkeen kuulee, kuinka äijät ruoskivat itseään keikan aikana tekemistään virheistä. Erityisesti rakentava palaute on tervetullutta ja huonosta palautteesta pyritään nimenomaan ottamaan opiksi. Mielestäni on mukavampi saada rehellistä palautetta – oli se sitten hyvää tai huonoa kuin sellaista neutraalia palautetta, kuten ”hyvä meininki”, ”hyviä biisejä”, ”hyvä keikka” jne. Kyllä murskaavankin palautteen kuuntelee mielellään, jos se on hyvin perusteltua ja ehkä jossain vaiheessa siihen voi jopa itse yhtyä.

Musiikissanne yhdistyy mielestäni uusi metalli ja vanha metalli. Miten itse kuvailisitte sitä?

Aki: Pitää kyllä hyvin pitkälle paikkansa, vaikka me emme mielellämme vertaile bändiämme mihinkään muihin bändeihin, joten siinä mielessä tuo erottelu on vähän karkea. Yleensä kuvailemme musiikkiamme asennemetalliksi, koska se on yhdistelmä aggressiivista ilmaisua sekä melodioita. Tokihan yhteyksiä erityisesti jenkkimetallibändeihin löytyy.

Timo: Joskus jossain keikalla kanssasoittajabändin rumpali ilmoitti, että jostain yksittäisestä kohdasta jonkin biisin väliosassa tuli vanha Sepultura mieleen. Biisi ei varmasti ollut lähelläkään Sepulturaa, mutta olin todella otettu, että jotain vanhaakin tunnelmaa ollaan saatu mukaan. Teinivuosina on nimittäin Sepulturatkin kuunneltu.

Teillä on selkeästi musiikillista kunnianhimoa kasvaa isommaksikin ryhmäksi. Millaiset tavoitteet QBA:lla on bändinä ja mitä olette valmiita uhraamaan, jotta tavoitteisiin päästään?

Aki: Yritämme pitää järjen käsissä tässä asiassa, emmekä halua asettaa tavoitteita liian korkealle, jotta emme tekisi liian hätiköityjä valintoja. En väitä, etteikö meillä olisi kunnianhimoa, vaan haluamme edetä omassa tahdissa eteenpäin. Unelma on tietysti ansaita elantonsa musiikilla, mutta siihen on vielä pitkä matka.

Timo: Päätavoitteemme on aina päästä keikoille. Siellä saa esittää tuotoksiaan isoilla volyymeillä ja samalla riehua kunnolla hyvällä syyllä. Omalla kohdalla kaikki harjoittelu ja vääntäminen palkitaan keikalla. Keikoilla tapaa myös uusia ihmisiä ja muidenkin bändien tyyppejä.

Oletteko enemmän lava- vai studiobändi?

Aki: Olemme ehdottomasti lava- ja livebändi. Keikkojen takia tätä hommaa tehdään.

Timo: Näin on. Nauhoittaminen on monesti jotenkin nihkeää ja biisien ainaiseen jankkaamiseen alkaa joskus jo vähän kyllästyä. Kaikki pikkuvirheetkin jäävät vituttamaan. Keikoilla sen sijaan voi antaa vaan mennä ja niitä tulee aina odotettua kuin Q:ta nousevaa.

Millaisista vaikuttimista biisinne syntyvät?

Timo: Itsellä ainakin vaikuttaa paljon se, mitä kuuntelee sillä hetkellä kun biisinkirjoituskynä on terässä. Joskus jonkin hyvän levyn ostaminen saattaa laukaista sellaisen ketjun, että kappale tulee puolessa tunnissa valmiiksi, vaikka uusi biisi ei loppupeleissä kuulostakaan yhtään levyltä, joka ketjun laukaisi. Joskus jonkun tietyn soundin löytyminen sysää käyntiin samantyyppisen ketjun. Joskus olen säveltänyt biisin kertosäkeen kesätöissä ikkunanpuitehöylän ääressä.

Aki: Minulla menee aika pitkälle samalla kaavalla kuin Timolla. Meitä ns. ”virallisia” biisintekijöitä on siis yhteensä kolme eli minä, Timo ja Tommi. Me yleensä sävelletään ja nauhoitetaan biisit kukin omassa kodissaan. Sitten se raakile annetaan kuunneltavaksi muille bändin jäsenille, jonka jälkeen biisistä lähdetään porukalla hiomaan timanttia. Itse ammennan vaikutteita koko ajan sekä musiikista että musiikin ulkopuolisesta omasta ja ympäröivästä elämästä. Biisi-ideoita syntyy siis missä vaan, mistä vaan ja milloin vaan.

Onko levy-yhtiöistä tullut vielä mitään varteenotettavan iloista postia?

Aki: Jos totta puhutaan, niin me ei olla vielä lähetetty demoja levy-yhtiöihin. Halusimme odottaa ensin eri medioiden vastauksia tästä uudesta demosta ja aikaisempaa demoa ei juuri minnekään lähetetty lukuun ottamatta YleX:ää.

Olette saaneet hieman mainetta ja hehkutusta aikaiseksi voittamalla muun muassa YLEX-radiokanavan demoskaban.

Aki: Meiltä olisi mennyt koko kisa sivu suun, ellei kaverini olisi sattunut olemaan radion ääressä. YLEX:ltä kun ei tullut minkäänlaista viestiä siitä, että ollaan kisassa mukana. Joka tapauksessa olihan se mahtavaa kuulla oma biisi radiosta ja itse asiassa toinen kisan kilpakumppaneista sattui olemaan nykyään levyttävä rockyhtye Brightboy, joten siinäkin mielessä voi voittoon olla tyytyväinen.

Timo: Himotuimmat-listalla jäätiinkin sitten sopivasti Antti Tuiskun alle…

Demoja on takana kaksi. Uudempi tekele on tuotannollisesti kuin kappaleellisesti parempaa tasoa kuin ensimmäinen.

Aki: Ensimmäinen demo on ensimmäinen demo, eli biisit on rakenteeltaan vielä peruskamaa, eikä siellä melodisestikaan mitään ihmeitä tarjoilla, siitä huolimatta biisit toimivat edelleen livenä aivan loistavasti, muun muassa Opinion on yksi kovimmista livebiiseistämme. Uuden demon päätösbiisi Silent Manne on yksi vanhimpia biisejämme ja sävelletty jo vuonna 2003, joten siinä mielessä ei vanhempaa tuotantoa voi täysin tyrmätä.

Aki: Biisit rakennetaan hyvin pitkälti kitarariffien ja rytmien pohjalle. Tietysti pyritään koko ajan kehittymään sekä bändinä että yksilöinä ja kokeilemaan aina uusia juttuja, niin sitä kautta myös biisit kehittyvät joka osa-alueella.

Timo: Omasta näkökulmastani voin sanoa, että enemmän tulee nykyään kiinnitettyä huomiota biisien rakenteeseen. Radiohittirakenne monesti toimii, mutta alkaa puuduttaa. Esimerkiksi Day of Redemptionissa on omasta mielestäni omaperäinen mutta toimiva rakenne.

Viimeisempi demo on tämän vuoden antia. Pitääkö odottaa taas pari vuotta ennen kuin seuraavaa lättyä voipi odotella? Minkälaiseksi odotatte musiikin kasvavan siihen mennessä?

Aki: Meillä on tässä nyt jo vuosien ajan ollut erinäisiä katkoja bänditoiminnassa vaihto-opiskelujen ja ulkomaan työharjoitteluiden takia. Tommi lähtee nyt parin viikon päästä ulkomaille harjoitteluun, joten mitään järin aktiivista toimintaa ei ainakaan studiolla ole odotettavissa.

Timo: Vaikka Taiska lähteekin ulkomaille, niin bänditoiminta pyritään pitämään aktiivisena. Keikoilla Taiskaa tuuraa bändimme ”vakiovarajäsen” Jussi Saastamoinen, joka soitteli alkuvuoden keikoilla bassoa. Treenaaminenkin saadaan kunnolla käyntiin nyt kun meillä on treenikämppä Tampereella. Myös Jyväskylässä treenipaikka löytyy.

Kurkataanpa lopuksi leikkimielisesti QBA:n vuoteen 2018. Missä olette silloin?

Aki: Jaa-a. Tietysti sitä aina toivoo sitä kuuluisaa läpimurtoa, mutta asetetaan tällainen realistinen tulevaisuudenkuva. Toivottavasti olemme saaneet julkaistua ainakin yhden ehyen kokopitkän joko omakustanteena tai levy-yhtiön toimesta.

Timo: Hervannan Kultaisessa Apinassa pummaamassa oluita opiskelijoilta, joita vielä kiinnostaa alkoholilla ja itse keksityillä legendoilla maustetut kertomukset lähiöbaarien valloituskiertueesta.

Haastattelu julkaistu : 2008-09-14
Kirjoittaja : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.