Dian

Mitä tulee Suomussalmelta? Ei mitään käsitystä, muuta kuin että ainakin oululaistunut rockpumppu Dian on perustettu siellä. No entä mitä tulee Oulusta? Ainakin Sentenced, ovat Dianin jäsenet saaneet kuulla muutettuaan Ouluun ja aloitettuaan rokkitoiminnan tuossa pohjoisen hevin tyyssijassa.

Ehkäpä hieman muista poiketen Dian ei kuitenkaan koskaan halunnut kuulostaa Sentencediltä. Kitaristi Jussi Juntunen kertoo bändin taiteellisen linjan muotoutumisesta.

– Oulussa korostui varsinkin siihen aikaan aika vahvasti heviskene ja jotenkin meillä se oma juttu samalla vahvistui. Tiedettiin, ettei haluttu tehdä ainakaan heviä. Nykyään kun Oulun bändejä on kaivellut enemmän ja kiertänyt keikkoja, niin löytyyhän siellä vaikka minkälaisia orkestereita. Todella pätevää sakkia ja todella monipuolisesti muutakin kuin heviä. Jotenkin vaan aina Oulun yhteydessä tuli ensimmäisenä puheeksi hevi ja Sentenced. theRMS:ssä laulanut Simolan Juha tuskaili kerran, että häntä verrattais Laihialan Villeen vaikka hän vaan piereskelis 30 minuutin C-kasetin täyteen. Kuvaa aika hyvin sitä tilannetta. Me ei haluttu kuulostaa Sentencediltä. Mitenkään Sentencediä väheksymättä.

Miltä Dian sitten kuulosti alkutaipaleella?

– Nauhoiteltiin omin päin muutamia demoja (noin yksi per vuosi) ja läheteltiin niitä kaiken maailman lehtiin arvosteltavaksi. Soundin arvio ekasta demosta on jäänyt jotenkin lähtemättömästi mieleen. Arvostelija tuumi, että musa oli “80-luvulla loppuunkaluttua tyhjänpäivästä kikkailua” ja “altsurokkia puisevimmillaan”. Taisipa mainita “luotaantyöntävistä introistakin”. Aivan mahtavia laineja. Pitää melkeen ottaa käyttöön jossain markkinointimatskussa joskus.

– Sitä paitsi nuo kuvaavat aika hyvin juuri valmistuvan tuoreimman äänitteemme meininkiä. Jotenkin alusta asti haluttiin ympätä mukaan funkrockvaikutteita ja panostaa rytmiin keskivertorokkibändiä enemmän. Ajateltiin myös, että voitaisiin ihan hyvin tehdä myös puhtaasti hyväntuulisia biisejä. Kuunneltiin paljon Deftonesia, Extremeä, Incubusta, Faith No Morea ja niin edelleen, ja jotenkin se härski rytmiikka ja tietynlainen vinkeys puri.

Uusimpana materiaalina Dianilla on esittää Here & Now -niminen kahden biisin omakustannesinkku, joka soi hieman eri lailla kuin aikaisempi funkrock. Here & Now’lla on suuria rocksävellyksiä eikä juuri funkhulluttelua ole kuultavissa. Mutta tämäkään ei taida jäädä kovin pysyväksi linjaksi: uusi omakustanteinen lätty on nimittäin taas tekeillä, ja linjanvetoa on syytä taas tarkastella hieman eri konstein puserretun Here & Now’n jälkeen.

– Bongattiin netistä tuottajaheppu nimeltä Jonas Olsson, joka tekee paljon duunia varsinkin indierokkibändien kans. Laitettiin Jonakselle demoja menemään ja funtsittiin mahdollista yhteistyötä. Syksyllä 2007 Jonas tuli käymään reeniksellä ja kuuntelemassa meininkiä. Päätettiin hieroa pari biisiä valmiiksi ja lähteä nauhoittamaan niitä hänen kanssaan Kokkolaan. Kevätpuolella saatiin sitten valmiiksi tuo Here & Now -paketti. Oli ihan mukava kattoa, että mitä ammatti-ihminen saa meistä irti. Lähdettiin tarkoituksella tekemään sellaista huolellisemmin viimeisteltyä pakettia, jota voisi tarjota myös levy-yhtiöille. Me ei nimittäin olla lähetetty mitään aikaisempia demomatskujamme ollenkaan levy-yhtiöihin, joten ne kortit on vielä täysin katsomatta. Villeköhän [rumpali Keränen] se tuumasi jossakin ensimmäisissä kuuntelusessiossa spontaanisti, että “kuulostaapa tuotetulta”. No joo, maksetaan just tuolle hepulle siitä hyvästä.

– Nyt kesällä [2008] meni aikaa Qstock-keikan treenaamiseen ja upouuden äänitteen työstämiseen. Aloitettiin tuossa loppukeväästä nauhoittamaan omin päin sellaista kolmen biisin funkkirykäisyä, jossa tavoiteltiin tuon Here & Now -studioreissun jälkeen taas hieman erilaista lopputulosta. Here & Now hiottiin tarkoituksella kaikinpuolin valmiiksi paketiksi ja nyt seuraavaan tekeleeseen halutaan taas hieman enemmän räkää ja roiskeita mukaan. Tuottajan kanssa tekeminen opetti paljon ja niitä oppeja on nyt pystytty hyödyntämään myös omin päin tekemiseen.

Demoja Dian on vuodesta 2002 juontavan historiansa aikana ehtinyt äänittää siis jo useampia. On kysyttävä seuraavasta askeleesta uralla. Onko kokonaisen albumin tekeminen tai levytyssopimus levy-yhtiön kanssa ollut orkesterilla mielessä?

– Jotenkin se levytyssopimuksen saaminen ei ollut meille mikään itseisarvo. Ajateltiin sillon ekojen demojen aikoihin, että treenataan rauhassa biisien tekemistä, nauhoittelua ja keikkailua, eikä lähetä heti sitä kuuta tavoittelemaan. Ollaanpahan sitten joskus hieman valmiimpi paketti. Jotenkin meillä on ollut rima aina melkoisen korkealla ja hyvistäkin arvosteluista huolimatta ollaan aina demotteluiden jälkeen tiedetty missä parantaa. Noh, näiden uusimpien äänitteiden kohdalla linja muuttuu ja koitetaan viimeinkin kalastella myös mahdollisia yhteistyökumppaneita. Biisejäkin alkaa olla jo niin reilusti, että jonkinlaisen pidemmän pläjäyksen näistä saisi jo aikaiseksi. Sitä paitsi eteenpäin pitää pyrkiä, ei auta paikallaan junnata. Pikkupojan rokkiunelma elää kuitenkin vielä meissäkin, vaikka ikää tulee ja tukka lähtee.

Kun kuuntelee Dianin kulkemaa musiikillista matkaa aina alkuajoista näihin päiviin, huomaa kyllä Jussinkin mainitsemia vaikutteita – eli että ne ovat kirjavat. Dianin musiikki onkin miellyttävän vaihtelevaa: jo melko laajaksi käyneestä katalogista löytyy hassujakin funkkisteluja, ja vastapainona vakavia rockslovareita; rytmikkäitä veisuja ja stadionrokkia. Onko orkesterilla jotain linjanvetoa musiikkityylilliseen kirjoon nähden?

– Funkkia vai vakavampaa rokkia… hmm… molempia. Edelleen. Joskus meillä oli pienimuotoinen obsessio tuosta “yhtenäisen linjan” miettimisestä, mutta on nyt päästy siitä ehkä yli. Miettii jotain Faith No Morea tai Incubusta, löytyy niiltäkin vaikka minkälaista matskua, eikä se oo tuntunu ihmisiä häiritsevän. Jonas (Olsson) tuumasi tuosta yhtenäisestä linjasta, että nykyisin esimerkiksi System Of A Downin menestyksekkään tuplahäröilyn jälkeen tuommoisia ei kannattaisi enää liikaa miettiä. Meillä tulee vahvoja vaikutteita aika monesta suunnasta, eikä haluta liikaa kaventaa linjaa. Janne [laulusolisti Keränen] on sähkörumpuineen ihan fiiliksissä jostain Rootsin ja Tower of Powerin kompeista samalla kun fiilistelee norskibläkkiä, Sigur Rosia ja Björkiä. Tuukalla [basisti Lampela] ja Villellä on ihan omat juttunsa ja itse oon pyrkinyt ihan aktiivisesti etsimään kaikkea uutta ja mielenkiintoista musiikkia. Mitä erilaisemmista jutuista löytyy monesti mitä mahtavimpia fiiliksiä, joita sitten vaivihkaa ujuttaa omaan tekemiseen. Tällä hetkellä oon ihan kuumana Ziggy Marleyn tuotantoon ja samalla inspiroidun Richard Dawkinsin Jumalharhasta, Mötley Crüen Törkytehtaasta ja Gunnareitten tyyppien elämäkerroista. Eli edellisten nimien pohjalta mulla on tämän hetken inspiroijina näemmä ateismi ja huumeet. Ihan vakavammin puhuen, itseasiassa tulevaan materiaaliin ollaan pyöriteltykin jonkin verran antiuskonnollisia teemoja.

Eli paljon on taivalta takana, vaihtuvia teemoja ja riemukasta musiikkia laidasta laitaan, mutta myös paljon on vielä maileja edessä.

– Voihan se toki olla, että jossakin vaiheessa vaatii jämäkän tuottajan vääntämään tästä kaikesta ehyen täyspitkällisen…

Verrataankohan kaikkea Suomussalmelta tulevaa rokkia sitten Dianiin?

Haastattelu julkaistu : 2008-09-18
Kirjoittaja : Perttu Kantonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.