Harha

Hyvinkääläistä Harhaa ei voi syyttää lyhytjänteisyydestä. Vuonna 2001 perustettu punkia ja metallia yhdistelevä yhtye on mättänyt keikkaa keikan perään ja julkaissut omakustanteita tasaisin väliajoin, mutta suurempi menestys antaa yhäkin odottaa itseään. Niin kai se menee – jotkut pääsevät oikotietä pitkin onneen, kun toisten on maksettava oppirahat kovalla korolla.

Seitsemän vuoden aikana on monta bändiä ehtinyt syntyä, hajota, levyttää, menestyä ja flopata, mutta Harha on toistaiseksi joutunut lähinnä seuraamaan tapahtumien kehitystä vierestä. Tasaisen puurtamisen luulisi turhauttavan yhtyettä itseäänkin, mutta rumpali Anza vakuuttaa kipinän säilyneen.

– Me ei tehä tätä ollaksemme seuraava Kiss, Anza muotoilee. – Mutta eipä lisämaine olisi pahitteeksikaan. Kyllähän me aika marginaalissa vieläkin liikutaan. Se ei haittaa, mutta olisi mukava tehdä vaikka jotain pidempiä rundeja hyvien bändien kanssa. Me soitetaan missä vaan ja kenen kanssa vaan, eikä mua henkilökohtaisesti haittaa soittaa baareissa ja pienissä hikisissä paikoissa. Itseasiassa se on todella mukavaa, ja kun siitä saa bensarahat ja ehkä vielä ruokaakin, kaikki on hyvin. Eipä me toisaalta kieltäydyttäisi keikasta Hartwall- Areenallakaan.

Yksi ongelmakohta yhtyeelle saattaa löytyä sen asuinpaikasta, sillä Hyvinkää ei todellakaan ole tunnettu rikkaasta bändiskenestään tai merkittävistä rocktapahtumistaan. Anzakin hymähtelee huvittuneena kotikaupunkinsa hiljaisuudelle.

– Hyvinkäähän on Suomen bänditoiminnan mekka! Sinne päin kumartavat niin promoottorit, levy-yhtiöpomot kuin kauppiaatkin. Kaikki suurimmat ja kirkkaimmat suomalaisen artistitaivaan tähdet ovat sieltä, kuten vaikka Raptori ja XL5!

– Mutta on kyllä pakko oikeasti tiputtaa Hyvinkään pisteitä keikkajärkkärinä. Yksi paskimmista paikoista, mitä ikinä on ollut bänditoiminnan kannalta olemassa. Jos vertaa vaikkapa Järvenpäähän, Keravaan tai Riihimäkeen, jotka ovat kaikki pienempiä paikkoja, kuulee silti juttuja paikallisilta, kuinka melkein aina on jotain tapahtumaa. Hyvinkäällä on kerran vuodessa yksi ainoa tapahtuma, jossa paikallisilla bändeillä olisi mahdollisuus päästä esille ja sinnekään ei oteta, kuin tyyliin yksi paikallinen ja sitten jotain pari sen hetken tähdenlentoa. Tällä tarkoitan nyt myös tulevaisuutta ja vielä ala-ikäisiä soittajia. Me ollaan kaikki täysi-ikäisiä, ja onhan Hyvinkäällä pari hyvää baaria, missä järjestetään keikkoja melkein joka viikonloppu, mutta nuorisolle ei oo mitään. Ei ollut silloin, kun me alotettiin, eikä oo nytkään, Anza tuhahtaa.

Kuten arvata saattaa, on Harhassa ehtinyt vuosien varrella ovi käydä useaan otteeseen. Elämäntilanteiden muuttuessa ihmisten intressit vaihtuvat, ja sitä myöten miehistönvaihdoksia tulee väkisinkin. Harha on uudistunut välillä rajustikin, mutta nyt kokoonpano on löytänyt taas vakituisen muodon.

– Miehistövaihdoksiahan on ollut alusta asti. Aika monilla bändeillä se menee niin, että vaihdetaan nimeä kun joku lähtee menemään, mutta me ei olla nähty siinä mitään järkeä. En mä vaihtais omaakaan nimeäni, jos multa irtois vaikka toinen jalka, Anza tuumaa.

– Aina tietenkin istutaan alas miettimään kun joku on lähtenyt. Eihän se ikinä ole mukavaa, jos joku asia ei vaan toimi, ja välillä on ollut niin, että osa asioista on toiminut, mutta silti joku juttu häiritsee. Silloin niitä asioita pitää kelata. Oikeastaan pari kertaa ollaan mietitty, että kannattaako bändiä ylipäätään jatkaa, ja ne tilanteet ovat liittyneet juuri miehistönvaihdoksiin. Tietenkin aina baarissa joku ottaa pari maljaa liikaa kuperkeikkaöljyä, ja saman tien joku saa potkut, toinen lähtee ite ja yks vielä hajottaa koko bändin, kun kaikki on ihan runkkuja jätkiä. Seuraavana päivänä treenikämpällä asialle taas nauretaan. Perusmeininki!

Harha yhdistelee musiikissan punkräimettä ja heviä, mutta kaiken kaikkiaan punk on se elementti, joka yhtyeen musiikista paistaa selvimmin läpi. Tämä on yhtyeelle sikäli eduksi, että punk elää Suomessa paraikaa vilkasta nousukautta ja bändeille löytyy kysyntää. Anza myhäileekin tyytyväisenä, kun asia tulee puheeksi.

– Tuntuu tosiaan, että punk on saanut jotain hyvää potkua viime vuosina. Hyviä bändejä putkahtelee joka raosta, ja monet niistä ovat sellasia, jotka on soittanut kauan, mutta vasta nyt saaneet hieman lisää näkyvyyttä. Laulajallemme Antille esimerkiksi Abduktio on jotain hyvin pyhää. Kaikilla meistä on jotain suomalaisia punkbändejä, joista me digataan helvetisti. Kakkis, Heartburns, Buried at Last, Lgw, Seksihullut… Noita vois luetella vaikka kuinka pitkään.

– Meidän musaa voi kuunnella minkä bändien ystävät vaan. Harhan musiikki on bilemusiikkia, jossa on syvempi sanoma. Sanoitukset eivät ole mitään kaikkein onnellisimpia, mutta ne kertovat kuitenkin arkielämässä tapahtuvista tilanteista, Anza kuvailee omaa yhtyettään.

Punkissa on kyse pitkälti asenteesta, joten täytyykin kysyä, että mikä on ‘punkein’ asia, mitä Harha on urallaan ehtinyt tehdä? Onko tullut mieltä osoitettua tai liimaa haisteltua, tai kenties molempia yhtäaikaa?

– Allekirjoittanut jätti kerran Salatut Elämät -uusinnan katsomatta, Anza tyytyy naurahtamaan. – Kelaa! Uusinta, joka on viimeinen tilaisuus nähdä viikolla missattu episodi. Muutaman vuoden terapian jälkeen olen yrittänyt totutella takaisin normaalielämään ja sopeutua yhteiskuntaan. Kitaristimme jätti samaisen jakson katsomatta, eikä ole sen jälkeen puhunut sanaakaan. Hän on myös nykyisin yökastelija.

Tulevaisuus on Harhalle avoin, mutta hinku yhteistyökumppaneiden löytämiseen on kova. Tämä tulee varsin selkeästi ilmi, kun Anzalta kyselee Harhan seuraavaa viisivuotissuunnitelmaa. Seitsemän vuotta yksinään puurtamista on tarpeeksi bändille kuin bändille.

– Viiden vuoden päästä toivottavasti ollaan saatu sen verran nimeä ja taustajoukkoja lisää, ettei kaikkea tarvi aina tehdä itse. Me ollaan kuitenkin myös työssäkäyviä ja opiskelevia ihmisiä, joten niihinkin menee aikaa. Tässäkin vaiheessa meitä on kyllä auttanut moni frendi, suuri kiitos heille!

– Levytys- ja jakelusopimus olisi siis joka tapauksessa tarkoitus saada aikaiseksi. Toivottavasti joku lafka huomaa meidät. Uskon että huomaa, vaikka yrittäjiä onkin paljon.

Haastattelu julkaistu : 2008-06-26
Kirjoittaja : Saku Schildt

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.