Pressure Points
Mikä on tapa, jolla pienet metallibändit saavat näinä ylitarjonnan aikoina keikkapaikat haltuun ja asiat juoksemaan jouhevammin? Yhteistyö. Maalaisjärkikin jo sanoo, että yksi bändi satojen joukossa ei saa helposti ääntään kuuluville. Jos joku yhtye kuitenkin esimerkiksi pyytää muita esiintymään itse järjestämissään tapahtumissa, ja vastavuoroisesti pääsee itse mukaan muiden häppeningeihin, kaikki osapuolet hyötyvät reilusti. Yksinkertaista, eikö?
Opethiaanisen musiikin nimeen vannova Pressure Points on huomannut tämän jo aikapäiviä sitten. Bändi järjesti uuden demonsa promootiota varten ison läjän keikkoja, joille se pyysi auliisti muista yhteyksistä tuttuja yhtyeitä messiin. Orkesterin rumpali Vili Auvinen näkeekin tällaisen joviaalin asenteen tärkeänä.
– Mitä enemmän hommaa tekee, ja mitä enemmän luo suhteita, sitä enemmmän niistä luonnollisesti hyötyy itsekin. Mieluiten on vähän yliystävällinen kuin päinvastoin. Voisihan sitä yhteistyötä enemmänkin demobändien välillä olla. Keikkojen hankkiminen on helpompaa varsinkin demobändeille, jos on esimerkiksi joku valmis hyvä paketti, jota myy. Voi olla hieman turhauttavaa hankkia keikkoja koko ajan eri kokoonpanoilla eri paikkoihin. Tässä onkin hyvä kiittää Murdershockia. Suuri kiitos heille, heidän kanssaan yhteistyömme on ollut toimivaa ja molemminpuolista.
Monimutkaisesta musiikistaan huolimatta orkesteri mieltää itsensä ennemmin keikka- kuin levybändiksi. Vaikka studiossa saa nykyään aikaan vaikka mitä inhimillisilläkin rahasummilla, Vilin mielestä Pressure Points kykenee maksimoimaan parhaat puolensa nimenomaan lavalla.
– Osittain pidämme itseämme livebändinä jo senkin takia, että emme ole vielä tehneet kovinkaan montaa äänittettä. Mutta kyllä keikkailu on joka tapauksessa meidän juttu. Olemme kuulleet paljon ylistävää ja poikkeavaa palautetta esiintymisistämme, ja ennen kaikkea soundistamme. Olemmekin vitsailleet sille, että on melkein aivan sama miten soitamme, koska konseptimme tulee joka tapauksessa selkeästi esille, ja ihmiset joko pitävät siitä tai eivät. Harvoin kuulee välimaastopalautetta. Ainakaan keikkamme eivät ole soittotaidon esittelytilaisuuksia.
Pressure Pointsin historia kulkee nelisen vuotta taaksepäin Heinolaan, jossa Vili perusti bändin yhdessä laulaja/kitaristi Kari Ollin kanssa. Projekti alkoi pienimuotoisena soitteluna, mutta muuttui nopeasti vakavammaksi ja määrätietoisemmaksi.
– Myöhemmin mukaan tuli basisti Janne Parikka ja rytmikitaristi Juho Suortti. Viime vuoden alussa kelkkaan hyppäsi myös kosketinsoittaja Veli-Matti Kyllönen, joka on kunnostautunut myös keikkamyyjänämme. Keikkakokoonpano on ollut siis vasta reilun vuoden kasassa. Ensimmäisen keikkavuoden saldo olikin ihan palkitseva, hyvää kannatti täten odottaa.
– Yhtye perustettiin suuren luomisen halun ja itseilmaisun kanavaksi. Tavoite on tehdä omaa juttuamme niin pitkään kuin mahdollista. Plussaa tietysti on, jos siitä muutkin pitävät. Onkin ollut hienoa kuulla keikoista positiivista palautetta, jota on tullut varsin usein. Nautimme keikkailusta paljon ja täten pyrimmekin jatkossa tekemään sitä mahdollisimman ahkerasti.
Orkesterin uusin demo valmistui hitaasti. Lopulta yhtyeellä oli tämän vuoden alussa kaksi biisiä sisältävät Pain Dimension -promon cd-painos käsissään. Vili ymmärrettävästi uhkuu tyytyväisyyttä hengentuotokseensa.
– Laitoimme uudelle promolle suoravetoisimmat ja raskaimmat biisimme, koska ne toimivat bändin ensimmäisenä promona hieman paremmin. Painopiste oli siis iskevyydellä ja edes jonkinlaisella tarttumapinnan luomisella. Kesällä 2008 on tarkoitus tehdä sitten vielä omalaatuisempi tuotos.
– Promojen ja demojen tekeminen on erinäisistä syistä ollut meille hieman hankalaa vaikeiden olosuhteiden vuoksi. Pain Dimension -kappaleen äänitykset aloitettiin jo varhain 2007, joten demo ei valmistunut normaalin viikonloppusession seurauksena. Lopputulos on kuitenkin palkitseva.
Vili suosittelee Pain Dimensionia nimenomaan eeppisen ja ennakkoluulottoman hevin ystäville. Progressiivisuutta riittää ja kappaleet venähtävät helposti yli pop-mitan. Siltikin yhtye on onnistunut säväyttämään sekä raskaamman metallin ystäviä, että radiopopinkin kuuntelijoita.
– Enemmän kuitenkin tuota ensin mainittua. Jotkut sanovat, että örinöiden ja puhtaiden sekoittaminen on nykyään kliseistä, mutta meillä vaan yksinkertaisesti ei ole toista tapaa tuoda itseämme esille. Jos bändit kuten Opeth, Porcupine Tree, Dream Theater, Rush, Akercocke ja vaikkapa Katatonia sekä Dimmu Borgir miellyttävät, on meihin tutustuminen kannattavaa.
– Erotumme muusta bändimassasta sopivan poikkitieteellisen lähestymistapamme ansiosta. Emme juuri piittaa säännöistä. Parasta tässä on, että edellä mainitut asiat tulevat luonnostaan, eikä minkään itsetarkoituksellisen räpeltämisen kautta. Dynamiikka sekä halu kokeilla uutta ovat tärkeimpiä piirteitä musiikissamme. Tuota pakettia on hankala saada mahtumaan kolmeen minuuttiin. Tästä syystä kappaleidemme keskipituus pyöriikin kymmenen minuutin tienoilla. Pyrimme ennen kaikkea kattavaan itseilmaisuun – koemme musiikin olevan enemmänkin kommunikoinnin väline ja elämäntapa kuin perjantai-illan yhteinen harrastus.
Haastattelu julkaistu : 2008-04-18
Kirjoittaja : Saku Schildt
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.