Clamour

Clamour sai alkunsa Rantasalmella jo vuonna 1994. Bändi pääsee nyt tähän Bubbling Ungerground –osioon hieman poikkeuksena. Perusideana on tällä palstalla ollut se, ettei bändi ole vielä debyyttialbumiaan julkaissut. Clamour ehti julkaista albumillisen verran rockia jo vuonna 1997, mutta sen jälkeen bändi piti melko pitkän tauon, joten nyt kyseessä oikeastaan uusi alku. Aktivoituminen tapahtui viime vuonna.

– Päätettiin Katin (nykyinen kitaristi, alkuperäinen rumpali) kanssa kokeilla aikanaan silloisten klassisten instrumenttien lisäksi myös bassoa ja rumpuja. Ja yksi Anni pyydettiin kitaraan, kun se osasi jo valmiiksi kolme sointua..hehe. Siinä sitten syyskuun pimeinä iltoina, kun paikallisen rokkiyhdistys Salmi-Sound ry:n ansiosta oli treenipaikkakin kamoineen valmiina, niin treenattiin, treenattiin ja treenattiin. Ja tehtiin omia biisejä. Eikä välitetty äijien naureskelusta, vaan treenattiin vielä vähän lisää. Silloin kun ei akkojen rokkailua liiemmin ollut ainakaan siellä seuduilla tavattavissa, niin olihan se varmasti kiinnostavaa, kertoo bändin basisti Tuula.

– Kuukauden päästä oli setillinen biisejä tehtynä ja treenattuna ja sitten oli ensimmäinen keikka. Ja siitä se sitten lähti. Vuodet 1998-2002 pidettiin taukoa, mutta lopulta ei maltettu pysytellä kokonaan rokkihommien ulkopuolella, joten ei auttanut muu kuin ottaa soittimet taas esiin ja jatkaa siitä, mihin jäätiin. Ja nyt ollaan taas ihan innoissamme. Wu-huu! hihkuu Tuula.

Albumin julkaisun jälkeen siis bändi vetäytyi pitkälle tauolle. Mutta miksi juuri tuollainen ajoitus?

– No kun…nii-in. Siinä nyt oli kaikenlaisia tekijöitä vaikuttamassa. Silloinen kitaristimmehan oli muutenkin vääntänyt kättä jo vuosia poikkihuilun ja kitaran välillä. Sitten piti vähän opiskella ja tehdä töitä eikä ollut kunnon treenimahdollisuuksia ja asuttiinkin vielä eri puolilla Suomea. Siinä vaiheessa se jotenkin vain tuntui luontevalta vähän huilata noista hommista, kun oltiin kuitenkin nelisen vuotta vietetty viikonloput ja muut vapaa-ajat keikoilla, treenaten ja studiossa katsellen toistemme naamoja koko ajan ehkä enemmän kuin liikaa. Ei siitä mitenkään erityisesti päätetty, että nyt muuten akat pidetään sen ja sen pituinen tauko. Huilattiin tovi ja sitten se vain meni niin.

– Koko tauon ajanhan me Katin kanssa kuitenkin retorisella tasolla pidettiin yllä mahdollisuutta rokata. Sitten syksyllä 2002 saatiin treenikämppä ja uusi kokoonpano siihen malliin, että tuntui taas kivalta soittaa. Tartuin vanhasta tottumuksesta bassoon, Katilla taas ei enää ollut suurempia ambitioita rumpuja kohtaan, joten kitara tuntui luontevalta valinnalta. Ja otettiin siis uusi rumpali Mimmu ja lead-laulajaksi Elina. Olipa muuten aika änskäkivaa, kun vuosien odotuksen jälkeen päästiin Katin kanssa molemmat eturiviin. Ei siinä auttanut muu kuin polkaista säröpedaalit päälle ja ottaa tukeva haara-asento tukan heilutusta varten. Siitä se varmaan johtui, että musiikillinen tyylikin koki pienen muodonmuutoksen samassa rytinässä sinne raskaampaan suuntaan.

Bändin jäsenet ovat saaneet perustiedot musiikista vuosien varrella erinäisillä soittimilla. Musiikin puolella onkin kokeiltu vähän kaikenlaista.

– Musiikillisesti on enemmän ja vähemmän koulutusta. Peruskamat teoriasta ja säveltapailusta taitaa olla melkein kaikilla hallussa. Pääosin klassinen taustahan meillä on: yksityistunteja, vaski- ja puupuhallinyhtyeitä, puhallinorkesteria, big bandeja, musikaaleja. Osa on jatkanut pidemmällekin musiikin opiskelussa (mm. Katista tulee kohta FM pääaineenaan musiikkitiede, Elina on musiikkiteatteri-ilmaisun ohjaaja), toiset taas jättäneet sen puolen harrastukseksin syventyen johonkin pölyiseen tiedemaailmaan (Tuula, pian VM) tai sitten jalkautuen ihmisten pariin (Mimmu, tuleva sosionomi).

Vaikutteitaan ei bändi osaa sen tarkemmin nimetä. Hyvä musiikki on kuitenkin aina hyvää musiikkia.

– Vaikutteet? Kääk! Kuunnellaan paljon ja kaikenlaista, mutta on kyllä äärimmäisen vaikeaa nimetä joitain erityisiä vaikuttajiksi luokiteltavia. Monissa alkuun ontuvilta tuntuvissa jutuissa voi olla yllättävän paljon hyvää. Ollaan hitaita, nihkeitä ja lihavia, musiikki toivottavasti vähemmän hidasta ja nihkeää. Mutta ollaan me oikeasti ihan mukavia tyttöjä, kai.

Miehisissä bändeissä on bändinperustusmotiivi usein naiset. Tyttöbändissä tämä harvemmin varmasti on kuitenkaan syynä. Eli miksi bändiin?

– Että meille kasvaisi viikset. Ja kalsareita kaaressa lavalle (paras yhden illan saldo on 19 kappaletta, siellä oli muun muassa ruutua ja raitaa, mustia, punaisia, vihreitä, yhdet pitkät ja yhdet tyttöjenkin). Rokkailu on kivaa, ei kai siinä muuta.

Kun bändillä on ikää jo kymmenen vuotta, niin melkoisesti on tietenkin saatu aikaiseksikin.

– Yli 250 keikkaa, satatuhatta mokaa, kolme cdep:tä, kolme sinkkua, pitkäsoitto, kaksi musiikkivideota ja pysyviä kuulovaurioita ainakin kahdelle jäsenelle ja ehkä niille kaikille noin neljälle diggarille.

Uusimpaan Rangaistus-EP:hen bändi on tyytyväinen ja nyt odotetaan innolla tulevan pitkäsoiton nauhoittamista.

– Rangaistus-EP on apea ja hyvä, tyytyväisiä ollaan. Toki aina on parantamisen varaa, muuten sitä voisi vaikka lopettaa tähän paikkaan. Pitkäsoiton nauhoituksia tässä odotellaan ja taas treeniä, treeniä, treeniä. Ja vielä vähän treeniä. Ja uusia biisejä väännetään parhaillaan, demot niistä tehdään kesän loppuun mennessä ja sitten vain uutta pitkäsoittoa äänittämään. Kokopitkän pitäisi olla kaupoissa tammikuussa 2005.

Haastattelu julkaistu : 2004-07-14
Kirjoittaja : Tero Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.