Damngod

Lahden sekalaisesta ja miellyttävän monimuotoisesta bändikavalkaadista on jälleen kasattu eräänlainen konkareidenkerho. Muun muassa Morning Afterin ja Before the Dawnin entisistä jäsenistä koostuva Damngod ei kuitenkaan ole samoilla linjoilla minkään aiemman yhtyeen kanssa. Tyylinä on aina yhtä toimiva death metallia ja rokkia yhdistelevä retkue, jonka musiikissa ei meininkiä puutu. Aivan kohta debyyttilevynsä lahtelaisen Rooster Recordsin kautta julkaisevan bändin laulaja AV olikin sangen oiva kohde muutamille tiukoille kysymyksille.

Kerropa vähän miksi bändi piti perustaa ja mikä oli se kuningasidea koko homman takana?

– Damngodhan perustettiin ns. The Collisionin raunioihin. Reilu vuosi takaperin meikää pyyettiin tuuraamaan yhelle pikkujoulukeikalle ja siitä se ajatus sitten lähti. Ruvettiin soitteleen pikkuhiljaa rankempaa musaa sen rokkihuuruilun tilalle ja samassa hötäkässä lähti rumpali niin vaihettiin sitten nimikin. Heviä on kiva soittaa.

Olette jokainen pitkän linjan musamiehiä ja kokemusta on karttunut niin perinteisen NYC-hardcoren kuin melodisen iltahämärähevinkin parista. Teikäläiselle homma on ainakin hiukan erilaista vanhoihin yhtyeisiin nähden, joten mitä muutoksia piti tehdä että vanhat HC-manööverit istuivat selkeästi hevimmän tyylisen musiikin keskelle? Miten Damngod eroaa muiden jäsenten aiemmista projekteista?

– Maneereita ei hirveesti tarvinnu muuttaa, mutta saapahan jättää jeesustelun ja välispiikit vähemmälle. Hevikliseitä on kiva viljellä kieliposkessa ja muutenkin, mutta niitähän tuli joskus noitten harkkobändien kanssakin viljetyä.

– Damngod eroaa sinänsä muista projekteista mitä on aikasemmin ollut, että kun äijät veti esim. Before the Dawnissa se oli selkeesti Saukkosen bändi, mutta tässä ideoidaan porukalla ja jokaisella on oma hyväks havaittu tonttinsa. Oma Morning Afterin ja 7th Legionin aikainen rooli ei oo hirveesti muuttunu paitti, että levylle ei tuu sanoja enää mukaan enkä kerro mitä ne on!!!

Koko poppoon imago on aika selkeästi Belzebuubin-katkuinen ja kipaleet viestivät aikamoista patoumaa uskovaisia kohtaan. Mistä tämä johtuu ja onko mielestäsi nykyään helpompi ja trendikkäämpi lähteä selkeästi jumalanpilkkalinjalle – ja mikäli näin on, niin miksi? Alkaako Jeesus tympiä ihmisiä?

– Tavallaan minä olen aikapitkälti vastuussa tosta jumalanpilkka-/antiuskonto-osastosta. Olen peruskristillisestä perheestä, jossa jumalaa ja jeesusta on tyrkytetty jo pienestä pitäen. Tavallaan se on selkeä ideologinen vastareaktio, mutta myös henkilökohtainen valinta. Samaan syssyyn menee kaikki Muhammedin-, Shivan-, Buddhan- ja Krishnan-palvojat, joita ei tietenkään saa pilkata koska se on on kivaa ja muotia ja vähän extremee ja ihkuu!!

Mitä muita asioita musiikissanne ruoditaan? Onko vastuu yksin teikäläisellä vai ovatko kaikki mukana ideoiden ja aiheiden keksimisessä?

– Katso siis edellä…..musaan antaa jokainen oman lisänsä mutta meitsille lankee toi lyyrinen puoli.

Musiikkinne on wanhaan hyvään aikaan kumartavaa hevin ja rockin seikoitusta, jossa Entombed ynnä muut legendat lainaavat pieniä mausteitaan keittoon. Onko tällaisen musiikin uuden tulemisen aika vai onko kyseessä wanhojen jäärien itsepäisyyden ilmentymä?

– Se tuli aika luonnostaan, mutta pakko se on myöntää, että Ensio ja muut Ruottissa vaikuttaneet döödisbändit ovat isoja vaikuttajia, sillon vaan osattiin tehä kunnon musaa.

Vaikkei kukaan bändistä vielä ihan ikäloppuja ole, niin miten ikääntyminen on vaikuttanut ilmaisuun? Löytääkö 90-luvun alkupuolelta mukana ollut setä vielä saman innon kuin 10-vuotta sitten ja onko sisältö aikuistunut?

– Kyllähän siinä on kasvua ja vanhenemista tapahtunut. Enää ei jaksa ryypätä niin rennosti viikkoa ja kahen päivän keikkarupeaman jälkeen on jo kotiin ikävä. Toisaalta sitä nykään osaa arvostaa tossa bändihommassa ihan eritavalla ihan vaan sitä äijien kanssa hengausta ja töröttämistä.

– Lavalla taas heiluu periaatteessa se sama pikkupoika, joka fiilisteli tokalla luokalla Kissiä peilin edessä.

Nyt Damngodin kanssa keikkapaikatkin varmasti muuttavat ainakin osaksi muotoaan ja hardcorekemuista on siirrytty hevikemuihin. Miltä tämä muutos tuntuu? Onko pittaileva pallokorva hauskempi fanittaja kuin Burzum-paitainen pingviini; vai onko asialla mitään merkitystä?

– Periaatteessa asialla ei oo merkitystä mitä yleisöä on. Hardcorekidit on paljon kriittisempiä siitä mihin ne lähtee messiin keikalla, kun taas känniselle hevarille periaatteessa riittää alavire ja se että huuetaan Saatanaa apuun. Lavan edessä tukan väkisin heilutusta en oo oikein ikinä tajunnu, mutta ei kai mun tarviikkaan. Pääasia että viihtyvät.

Olet ilmeisesti nykyään myös baarin omistaja. Miltä tuntuu olla kerrankin tiskin toisella puolella? Koetko saavasi täyslaidallisen karmanlakia sekalaista sikailijaa palvellessasi?

– No karmast mie en tiiä mittää, mutta jotenkin on oppinut arvostamaan baarien työntekijöitä – siis nimenomaan ensisijaisesti baarien, ei sedujuottoloiden.

Olette juuri saaneet valmiiksi debyyttirieskanne? Kerrotko hiukan ko. äänitteestä?

– Kyseessä nyt on semmoinen kuuden biisin minicd. Alavireisesti ja uskontoja kritisoivasti. Semmosta peruspaahtoahan se on minne pyrittiin niputtamaan hirveesti kliseitä kuitenkin hyvällä maulla, kuunnelkaa ni tiiätte.

Paketin julkaisee lahtelainen, teikäläisen osaksi pyörittävä, Rooster Records. Alkaako tästä upea nousukausi lafkalle, viimeisimmän julkaisun, loistavan Dark Filth Fraternityn debyytin saadessa hyvän, vakavasti otettavan pohjan toiminnalle?

– Tiiä häntä. Eiköhän tuo tuhannen kiekon julkaisu kohtuu reippaasti liikaha, kun näinkin arvostettu media haluaa haastattelun bändiltä. Se on aina hyvä merkki.

Loppuun voit kertoa mietteitä maalla asumisesta, Saatanasta ja muutkin voi laittaa sekalaisia mietteitä, jos joku on hyvin tai päin persettä!

– Tosta saatanasta ja muustakaan yhestä jumalasta ja epäjumalasta on turha mun mielestä sokeesti hakee mitään elämän ohjenuoraa. Kun alkuun tunnustaa sen, että jos ei ite sitä tee, niin mitään ei tuu saamaan. Se on hyvä alku ja sitä kautta voidaan päästä aika lähelle parempia meininkijä.

– Ekaks pitää auttaa itteensä ja sen jälkeen jos viittii, niin valikoivasti muita. Kaikki ei apua saa ja suurin osa ei sitä edes ansaitse. Sunnuntaisin on parempaakin tekemistä kun käydä kirkossa!!!

Haastattelu julkaistu : 2008-02-28
Kirjoittaja : Olli Ripatti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.