Random Mullet

Sekameteliryhmä Random Mullet kipusi vastikään Noisen kuukauden bändien armoitettuun joukkoon. Bändin meriitit eivät ole kuitenkaan jääneet siihen, vaan se on uudella Infection–ep:llään aiheuttanut suhinaa lähes kaikissa tärkeimmissä suomalaisissa musiikkikaislikoissa. Mutkikkaammasta metallista, jazzista ja ties mistä populaarimusiikin hämäriltä kujilta ammentava ryhmä onkin vakaasti päättänyt, että Infection saa jäädä sen viimeiseksi omakustanteeksi. Noise päätti ottaa bändistä vielä lisää selvää, ja Mullet-tukikohdasta Oulusta kysymyksiin vastailivat kosketinvelho Raine, kitaristi Tuomas ja rumpali Janne.

Ep:nne on saanut varsin kiittäviä, suorastaan hypettäviä arvioita ympäri Suomea. Urheilun maailmasta tuttu kysymys: miltä nyt tuntuu?

Raine: Arviot ovat olleet ihan mukavia, mutta ei tässä vielä passaa liikaa juhlia demotasolla arvostelujen tai muunkaan hypen takia. Tavoitteethan toki ovat aina korkeammalla.

Tuomas: Nämä “Kuukauden demo” -tittelit ovat olleet kyllä positiivisia yllätyksiä. En olisi uskonut että musiikkimme keräisi noinkin suurta kriitikkojen kiitosta, sillä emmehän ole mitään maailman helpoiten lähestyttävää musiikkia.

Infection on viimeisen päälle kovatasoinen käyntikortti levy-yhtiöitä silmällä pitäen. Mikä on tilanne sillä rintamalla?

Raine: Odotellaan vielä tulematta olevat (tärkeimmät) viralliset arviot ja sitten aletaan lähettelemään levyä yhtiöiden suuntaan.

Menkäämme ajassa hieman taaksepäin. Miten Random Mullet alkoi kasvaa?

Raine: Idea Random Mulletista lähti liikkeelle vuoden 2004 loppupuolella, kun mietittiin Henrin kanssa, että olisi hauskaa tehdä vaihteeksi aivan erityylistä materiaalia meidän silloisiin bändeihimme nähden. Aluksi Mulletissa ei ollut muita kuin me kaksi, mutta sitten alettiin kyselemään jätkiä mukaan meidän sen aikaisista bändeistä ja muusikkokavereista. Vähitellen kokoonpano paisui nykyiseen mittaansa, eli seitsemään.

Tuomas: Tulin kolmanneksi pyöräksi Rainen ja Henrin mukaan silloin kun homma oli vielä enimmäkseen huumoripohjalla. Kun kuulin ensimmäistä kertaa opeteltavat kappaleet, en tajunnut niistä paskaakaan. Olin vielä kohtuullisen tietämätön progressiivisesta metallista noihin aikoihin.

Janne: Aluksi pidin jätkien RM-projektia huonona vitsinä enkä diggaillut siitä juuri ollenkaan, mutta kun kuulin, että he aikovat perustaa siitä oikean bändin ja myöhemmin vielä pyysivät minua soittamaan rumpuja, tilanne hieman muuttui. Olin aika kauhistunut ajatuksesta bändin rumpalina sillä musiikki oli todella teknistä eikä minulla ollut rumpusettiä millä treenata kunnolla niin vaikeita juttuja. Sain kuitenkin käyttööni lainarummut joilla pystyin harjoittelemaan biisit nauhoituskuntoon.

Lukijoille on ehkä syytä esitellä bändin mielenkiintoinen seitsenmiehinen kokoonpano.

Raine: Laulupuolella löytyy Ilmo “Big-Ipe” Ylinärä ja Simo Järvinen. Ilmon vokaalit painottuvat enemmän tuonne melodiapuolelle ja Simo hoitaa murinahommat. Tuomas “Tupo” Laurilalla on vastuu kitaroista, ja Mika “Basssweeper” Luosujärvi on Mulletin 5-kielitaiteilija. Rumpalina toimii multi-instrumentalisti Janne “Ritola” Riikola ja itse soitan pääosin koskettimet sekä piano-osuudet. Henri “Royal-Hene” Heikan hommia ovat saksofoni, orkestraatiot ja biisien jonkinasteinen tuottaminen.

Millainen on RM:n sävellysprosessi?

Raine: Mitään tarkkaa prosessia meillä ei ole kehitelty. Ainut linjaus lienee se, että koskaan sävellysprosessimme ei tapahdu treenikämpällä, vaan sinne painottuu lähinnä yhteissoiton hiominen. Usein Tuomaksella ja Jannella on valmiita riffejä, joita laitellaan ylös ja demotellaan Henrin kotistudiolla narulle. Sen jälkeen minä ja Henri teemme kotona biiseihin sopivia kohtia tai käytämme joitain valmiiksi tehtyjä osia tukemaan jätkien tekemiä riffejä. Hoidamme Henrin kanssa myös sovitus- ja editointipuolen, ja sillä saralla biiseissä onkin yleensä jumalattomasti hommaa.

Tuomas: Infectionin sävellysprosessi oli ainakin omalta osaltani aika helvetin rankka ja hermot paloivatkin moneen otteeseen. Uusia kohtia saattoi syntyä jo “valmiisiin” biiseihin ja niitä opeteltiin sitten nauhoituksissa, mikä on kohtalaisen tuskallista hommaa. Loppujen lopuksi touhu oli kuitenkin palkitsevaa, sillä lopputuloshan on pääasia.

Voisitteko selittää tavalliselle pulliaiselle, mitä tarkoittaa orkestraatio, ja miten se liittyy Random Mulletin musiikkiin?

Raine: Käytännössä se tarkoittaa sävellystyön viimeistä vaihetta, jossa biisin osiin sovitetaan tietynlaisen orkesterin soittimet. Mulletin tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että Henri sovittaa ja nauhoittaa orkestraaliset softasoittimet biiseihin.

Random Mulletin soitannassa ja laulussa kuuluu harjaantuneisuus ja kouliintuneisuus. Soitto on tiukkaa ja taidokasta, ja niin örinät kuin puhtoisetkin laulut lähtevät mallikkaasti. Mikä onkaan bändin jäsenten suhde erilaisiin musiikinopetuksen instituutioihin? Oppihan ei tunnetusti ojaan kaada, mutta voiko liiasta soitonopiskelusta olla haittaa?

Raine: Soittotunteja on tullut soittouran alkuvaiheilla varmaan lähes joka jätkällä otettua. Henri ja Ilmo ovat käyneet Madetojan musiikkilukion, johon kuului tietty määrä teoria- ja soittotunteja. Ilmo on tälläkin hetkellä Helsingissä suorittamassa opintoja pop & jazz -konservatoriossa. Itse olen käynyt soittotuntien lisäksi vain perusteoriaopinnot konservatorion puolella. Fiilispohjallahan tässä mennään, eli ei tule oikeastaan koskaan mietittyä miltä jonkin tietyn kohdan pitäisi kuulostaa joidenkin “normien” mukaan. Tärkeintähän on oppien soveltaminen käytäntöön.

Janne: Soittotunneilla en ole koskaan käynyt vaan olen täysin itseoppinut kitarassa ja rummuissa. Paljon on tullut katsottua opetusvideoita, joista sitten olen yrittänyt ottaa vinkkejä omaan soittooni. Aina löytyy varmasti jotain missä kehittyä ja mielestäni on tärkeää, että on koko ajan halu kehittyä paremmaksi soittajaksi.

Onko Random Mullet -otsikon takana jonkinlaista syvällisempää merkitystä?

Raine: Bändin nimeä varten oli tarkoitus keksiä kaksi mahdollisimman hirveää mutta samalla mieleenpainuvaa sanaa. Monilla nimen kuulleilla se jää varmasti kolkuttelemaan hyvin takaraivoon. Kyllähän se oman satunnaisuutensa vuoksi kuvastaa jonkin verran myös musiikkityyliämmekin. Ei meitä minään yltiöpäisinä takatukkafaneina voi kuitenkaan pitää, haha.

Levylautasellanne pyörii varmasti monen moista musiikkia metallista jazziin ja poppiin. Kertokaa joitakin viime aikojen suosikkeja/vaikuttajia?

Tuomas: Mahdotonta poimia jotain tiettyä, sillä tulee kuunneltua niin laidasta laitaan musiikkia nykyään. Asenteellaan meikäläiseen ovat vaikuttaneet viime aikoina ainakin Anna Eriksson ja Jon Bon Jovi.

Raine: Viime kuukausina levylautasella ovat pyörineet mm. Pat Metheny, Between the Buried and Me -uutukainen ja Blackfieldin II.

Janne: Eniten on tullut paukutettua Dream Theaterin viimeisintä levyä, Nicolea, vanhaa Kornia, Limp Bizkitiä, Meshuggahia, Fat Joea, Rihannaa, Rushin 80-luvun tuotantoa ja pienen tauon jälkeen myös meidän uusinta ep:tä.

Onko uusia hittejä jo työn alla?

Raine: Valmiita riffejä löytyy ja joitain biisinraakileitakin, mutta mitään kokonaisuuksia ei olla vielä alettu kasailemaan. Infectionhan oli viimeinen demomme, joten biisejähän kyllä alkaa syntymään jos levyntekoa aletaan miettimään.

Lopuksi on vielä tilaa mietelauseille, mainospuheille, miehekkäälle uholle tai kertomuksille lemmikkieläimistä.

Raine: Radiokamaan vittuuntuneet, käykäähän kuuntelemassa hieman enemmän aivoja vaativaa tavaraa. Koko lätty on ilmaiseksi jaossa.

Tuomas: Omistakaa mopsi, helpoin tapa pitää koiraa.

Haastattelu julkaistu : 2008-02-21
Kirjoittaja : Lauri Myllymäki

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.