Ballet

Ballet on nimi, joka kannattaa laittaa korvan taakse. Helsinkiläisyhtye erottuu massasta yhdistelmällään herkkyyttä ja intensiteettiä, komeita melodioita ja tanssittavia rytmejä. Noise päätti jututtaa yhtyettä juuri julkaistun There Was a City Buried Here -ep:n tiimoilta. Varsin demokraattisin perustein toimiva yhtye vastaili kysymyksiin kollektiivisesti.

Ballet on ollut koossa vasta parisen vuotta, mutta huolimatta bändin nuoresta iästä sen musiikki on varsin kypsää ja omaperäistä. Tuntuu, että palaset ovat loksahtaneet kohdalleen jo alkutaipaleella. Mikä on tämän kypsyyden salaisuus?

– Ei meidän hyvälle meiningille ole oikein mitään salaisuutta. Ollaan jaksettu treenata ja puhua asioista avoimesti. Ja koska bändi on alunperinkin perustettu kaveripohjalta, tuo se myös kotoisan ja avoimen fiiliksen koko juttuun. Me vietetään paljon aikaa yhdessä ja puhutaan muustakin kuin musasta. Sitä kautta soittokin tulee luontevasti osana ystävyyttä, eikä vain “treenaamisena”.

Jo edellinen Parade, Parade -ep esitteli Suomen janoiselle indie-kansalle taidokkaan ja näkemyksellisen bändin. Mitä uutta There Was a City Buried Here tuo tullessaan?

– No ainakin soi kovempaa! Koko yleiskuva, biisit, soitto, sovitukset on helpommin lähestyttävämpiä ja kaikki osa-alueet sisältää rohkeampia ideoita. Ylipäänsä kaikkien soitto on kehittynyt viime levyltä huimasti, ja olemme paljon enemmän sinut itsemme ja toistemme kanssa. Uuden levyn sanoitukset on ollut alusta lähtien ehyempiä, valmiita kokonaisuuksia. Monella bändillä nykyään on kova tarve olla enemmän kuin vain musiikkia, juuri jonkinlainen ilmiö tai suunnannäyttäjä. Me ei yritetä keksiä uutta genreä, vaan tehdään sellaista musaa joka on meidän näköistä ja kuuloista. Ei erikoisuus ole meille mitenkään tärkeätä, vaan hyvät biisit.

Toisin kuin suurin osa bändeistä, Ballet rakentaa musiikkinsa sanoitusten pohjalta, eikä päinvastoin. Millaiset asiat inspiroivat kirjoitusprosessia, ja mistä ammennatte sanoitustenne aiheet?

– Ristiriidat on meille tärkeitä, sekä päivittäisen elämän rutiinien rikkoutumiset ja niistä syntyvät käänteet. Ja se että pystyy pelkästään tarkastelemaan jotain asiaa tuomitsematta, pelkästä kiinnostuksesta. Esimerkiksi ihmisen pelot, estot, halut. Että jos räjäyttäisin bussin, minkä takia mä sen tekisin? Sellaiset asiat on aina kiinnostavaa löytää itsestään. Miksi pelottaa tanssia tai juosta, mitä vaan. Ne kaikkien päässä olevat ajatukset ja se miten yksilö perustelee oman toimintansa. Sellaiset tilanteet luo perspektiiviä, mahdollisuuden eksyä toisen kenkiin. Mutta ei ole mitään tiettyä kaavaa tai rajattua aluetta. Se yllätyksellisyys ja kiinnostuksen kohteiden muuttuminen pitää sen kirjoittamisen itselleen mielekkäänä.

“All songs by Ballet“, seisoo kansilehdessä. Onko kollektiivisessa sävellystyössänne jokin erityinen työnjako?

– Käytännössä Emil ja Eugene tekee yleensä sen pohjatyön, eli biisin rungon, säveltämisen tai sanoitukset. Mutta koska lopulliset biisit ovat aina kaikkien kollektiivisen sovittamisen ja ideoinnin tulos, on luontevampaa sanoa “all songs by Ballet”. Koska meidän viiden ympärille ne biisit aina lopulta rakentuu ja kaikkien on oltava valmiita seisomaan niiden takana. Tän takia bändin ilmapiiri myös pysyy avoimena, koska kenenkään idea ei ole toista huonompi ja jokainen sanoo jos joku osa ei tunnu oikealta.

Musiikkinne yhteydessä on nostettu esiin nimiä kuten Radiohead, Mew ja Placebo. Onko tällainen ainainen vertailu imartelevaa vai rasite?

– Aina kaikkien bändien yhteydessä tullaan mainitsemaan muita bändejä, ja yleensä se kertoo enemmän siitä mihin se kuuntelija meidät assosioi eli mikä meidän soundissa on sille tuttua. Kyllähän me itsekin mainittiin alussa just nuo nimet monen muun ohella, mutta nykyään kun soundi on niin paljon kehittyneempi ja omalaatuisempi, sillä ei ole niin paljon väliä että mistä on lähdetty ja mitä on diggailtu alussa. Useimmiten on helpompaa nimetä muita samantyyppisiä tunnettuja bändejä, jos ihminen ei ole koskaan vielä meidän musaa kuullut. Se rajaa jo jollain tavalla sitä mitä on luvassa.

Mikä bändissä soittamisessa on parasta? Säveltäminen, treenaaminen, keikkailu?

– Eniten ehkä kuitenkin ne tilanteet missä ollaan mahdollisimman lähellä, treenit tai studiossa olo. Se kun kaikki on kollektiivisesti täysillä mukana, vaikuttaa ja tekee. Se yhteinen “tää toimii”-fiilis kun saa uuden biisin toimimaan ensimmäisen kerran tai kun tajuaa keikalla että kaikilla on hyvä fiilis olla ja soittaa.

Bändin tehokkaaseen pyörittämiseen liittyy aina myös omat uhrauksensa ja ikävät puolensa. Miten porukka saadaan pysymään kasassa alun kuherruskuukauden jälkeenkin? Miten kaikki viisi soittajaa saadaan kämpälle kerrasta toiseen?

– Myöhässä. Me ollaan pyöritelty tällaista parisuhdejuttua, että ei aina voi huvittaa ja tulee kaikille huonoja hetkiä, mutta niin kauan kuin kaikki haluaa tulla ja tehdä asioita vapaaehtoisesti niin kaikki on hyvin. Me puhutaan jos vituttaa joku juttu, ja jos jollain on huono päivä tai viikko niin sitten on. Ja koska me ollaan muutenkin kavereita, niin viimeistään baarissa tulee puhuttua jos joku asia vaivaa.

Seuraa yksi auttamatta kliseisimmistä, mutta samalla mielenkiintoisimmista kysymyksistä: millainen oli bändin jäsenten ensimmäinen kosketus musiikin maailmaan?

– Michael Jackson! Se on meidän ainoa yhteinen nimittäjä lapsuudesta. Timo hakkasi kaikki kattilat puolitoistavuotiaana ihan lommoille, Tuomas soitti bassoa ekan kerran ekoissa bändin esiasteen treeneissä. Eugene soitti kitaraa tädin luona aina kun sitä ei revitty pois, ja Johannes istui isän kanssa pianon edessä ja lauloi “Saimaan saaressa pikkuinen norppa”. Emil kuunteli Jimi Hendrixiä ja ajatteli “Hei, toi on makeeta”.

Millaisen show’n Ballet tarjoaa livenä?

– Intiimin ja välittömän. Se on hienoa kun näkee ihmisten reaktiot, ja hyvä meininki siirtyy aina bändistä yleisöön ja toisin päin. Meidän musa ei kuitenkaan ole mitään punkkia, ja me tarvitaan hyvät soundit ja tekniikka muutenkin kondikseen. Se onkin haaveena isommille keikkapaikoille siirryttäessä, että pystyisi antamaan yleisölle sen musan sellaisena kun sen on tarkoittanut, ettei se ole kiinni siitä onko monitoreja. Silti me koetaan levy- ja livesoitto kahtena eri asiana, koska monet asiat kuulostaa studiossa paskalta mutta livenä hyvältä, ja toisin päin. Eikä me yritetäkään luoda kaikkia levyn soundeja livenä, olisi vaan kiva että livenä sitä musaa ei joutuisi tekemään tekniikan ehdoilla. Silti kaiken tämän jälkeenkin keikat on meidän kaikkien mielestä siistein juttu ikinä.

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Mitä vuosi 2008 tuo tullessaan Balletille?

Uuden ep:n myötä ollaan viety koko meininkiä vähän vakavammalle tasolle. Meillä on ensimmäistä kertaa keikkamyynti, joka varmasti tuo lisää hyviä keikkoja ja uusia bändejä joiden kanssa soittaa. Panostetaan erityisesti muutenkin livemeininkiin ja oman livesoundin etsimiseen. Ja tietysti tehdään mahdollisimman paljon uusia biisejä ja treenataan. Tällä hetkellä kaikilla on helvetin nastaa, ja se on kaikkein tärkeintä.

Haastattelu julkaistu : 2008-01-31
Kirjoittaja : Lauri Myllymäki

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.