Supreme Court

Espoon rockylpeys Supreme Court äänitti loppusyksyn kunniaksi kotistudiossaan mainion ja rehellisen kertalaakinauhoituksen A Session In Trehny Cambell. Promolevy sisältää kerrassaan livemeiningiltä tuoksahtavaa hevirokkia positiivisella latauksella. Levyn maanläheisyyden innoittamana pureudun hetkeksi yhtyeen maailmaan ja annan orkesterin kertoa uuden promolevyn valossa puuhistaan.

Uusin tuotoksenne on rehellisen raakaa materiaalia, suorastaan kunnioitettavan kotikutoisesti tehtyä tavaraa ja vastaisku usein ylituotettujen ja totisten levyjen seassa. Mistä moinen lähestymistapa?

Olli: Koska ollaan enemmän lava- kuin levybändi, niin halusimme livefiiliksen myös levylle. Ja itseäni ottaa päähän juurikin tuo monien kiekkojen kliininen ja munaton soundimaailma. Kuten myös triggerit ja autotunet ja muut paskavehkeet. Ei se ole rock että pannaan rumpusetti triggeriä täyteen ja ostetaan soundit jostain vitun Heavymetalgaysound.comista ja viimeistellään raidat klikkailemalla hiirellä iskut kohdilleen. Eikö se nyt olisi sitten sama käyttää rumpukonetta. Itse soitan välillä mitä sattuu, mutta mitäpä tuosta. Kyllä rokkenrollissa saa virheitä olla. Vastapainona sitten taas elämässä en tee virheitä.

Tino: Väitetään, että bändit ei osaa enää soittaa kokonaisia biisejä kerralla nauhalle. Tässä siis todistetaan se vääräksi. Halusimme tietyllä tapaa “räkäisen” äänimaailman, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että saundien pitäisi olla huonot. Huonoa saundia saa myös studiolla hinkkaamalla. Sitäpaitsi, se väärällä iskulla lähtevä riffi kuuluu siihen biisiin.

Tuomas: Kuten sanottu, yhdellä otolla voi saada maagista matskua tarttumaan narulle. Onhan sitä ennenkin soitettu kaikki kerralla sisään, aina jostain keskiajalta lähtien, niin miksei nyttenkin? Meidän tapauksessa homma tallentui kahdeksalle raidalle, ei enemmälle, ei vähemmälle. Vastaisuudessa tämä äänitystapa on ykkösvaihtoehtona listalla.

Jussi: Mitäpä noihin vastauksiin enää lisäilemään, tuleepahan tosiaan soitetun kuuloista kamaa, josta ainakin itse pidän. Heavy- tai rockmusiikki sopii mielestäni helvetin huonosti yhteen samaan lauseeseen kliinisyyden ja hiotun, täydellisen virheettömyyden kanssa.

Uuden levyn funktio SC:n uralla?

Olli: Sitä levydiiliähän me metsästetään ainakin ja keikkoja ois tarkoitus hommailla.

Tino: Piti saada uudet tuotokset taas kansan kuultaville. Kovastihan tuosta on taasen pidetty. Itse ei tule kuunneltua omia levyjä, joten kyllä se on bändin käyntikortti ja näyttö, että edelleen pihisee. Se on myös neljäs julkaistu levy ja näillä näkymin pitkäsoittoa edeltävä ep.

Tuomas: Mun mielestä uudella levyllä on taasen SC:n biisien parhaimmistoa, eli ollaan taas menty sillä rintamalla eteenpäin. Oma tyyli ruuvautuu myös koko ajan, eli mitään tyyliä ei siis ole, hah!

Jussi: “State of the Band Address” hehe.. Kaipa ASTC:ltä kuulee tosiaan, missä ja minkälaisella menovedellä tällä hetkellä SC:n kanssa liikutaan. Julmetun hyvähän siitä tuli, ainakin omasta mielestäni. Seuraavaksi sitten tosiaan tavalla tai toisella pitkäsoiton tekoon.

Mikä on SC:n tarkoitus maailmassa? Montako kuulijaa yhtyeen tulee tavoittaa ennenkuin kaikki on saavutettu?

Olli: Tarkoitus.. Hmm. No hauskanpitoahan tämä. Helvetin kiva harrastus. Ja ei mua haittais yhtään jos tällä vois joku päivä vuokrankin maksaa. Tavoitteena tottakai että kaikilla maailman ihmisillä on jossain vaiheessa SC:n levy. Mitäs siitä tulee, pauttiarallaa 6 miljardia myytyä levyä.

Tino: En tiedä monta kymmentä kuulijaa oli viime keikalla, mutta mahoton meno ja hyvä fiilis. Näin ollen en väitä, että touhusta tulee parempaa, vaikka kuulijoita olisikin enemmän. Toisaalta, uskoohan kapitalistikin talouskasvuun, joten lisäkuulijat ovat tervetulleita.

Tuomas: SC:n tarkoitus on osoittaa, ettei missään asiassa tarvi turhia jännittää. Keikkoja ja suosiota pitää olla joo joo, mutta yhtälailla pitää pystyä istumaan Trehny Campbellillä teetä juodessa ja paskaa jauhaessa. Jos ei huvita soittaa, silloin ei soiteta. Jos huvittaa treenata, silloin ehkä treenataan.

Jussi: Hyvä kysymys; itse en ainakaan ole osannut moista pohtia. Olisihan se komeata, tavoitteissamme ja toiveissamme saada musiikkimme kuulumaan mahdollisimman suurelle yleisölle, mutta yleison suuruus tai pienuus ei koskaan ole ollut, eikä varmasti tule olemaan Supreme Courtin olemisen edellytys. Leijonanosalle soitostamme kuitenkin yleisönä on ilmastointiputkien kautta satunnainen teollisuusvartija tai kiinteistönhuoltaja treenikämppäämme ympäröivän kiinteistön käytävillä. Eikä se ole menoa hidastanut, päinvastoin. Heiltä joskus saatu kannustavan palautteen sana lämmittää sydäntä Laphroaigin lailla.

Vaikutteet, musiikilliset ja ulkomusiikilliset?

Olli: Motörhead, Lemmy ja alkoholijuomat. No mun osalta Vinnie Paul on vielä mainittava, läski hakkaa kovaa. Ja tyylillä. Rumpujen soitto on nimittäin voimalaji.

Tino: Katsomme siis toisinaan body-building-ohjelmia.

Tuomas: Vaikutteet on kirjavat, itselläni Zeppelinistä Darkthroneen. Ulkomusiikillisien seikkojen puolesta ääretön saamattomuus ja yleinen laiskuus.

Jussi: Muutamaa tiettyä määräävää vaikuttajaa niin musiikillisten kuin ulkomusiikillistenkaan seikkojen saralla on aika mahdoton lähteä nimeämään. Liikaa suoraa vaikutteiden ottamista koittaa kuitenkin parhaimpansa mukaan välttämään. Musiikin kuuntelijana olen vahvalla hevipainotuksella kaikkiruokainen. On olemassa vain hyvää ja huonoa musiikkia. Eniten vaikuttaneet kuulunevat kuitenkin itse kullekin soitannastamme läpi.

Mitä muuta yhtyeen jäsenien aktiviteetteihin kuuluu kuin ajan vietto Supreme Courtin parissa?

Olli: Availen kaljapulloja lähinnä. Ja sitten on toi Veriryhmä, jonka nimissä tulee väsättyä uskonnollisia lauluja.

Tino: Päivätyönä propellihattuhommia, bändihän ei siis tuota vuokraa.

Tuomas: Päiväduuni plus ikuisuusprojektina koulu, jossa olen viihtynyt jo kahdeksan vuotta. Jaksan silti uskotella itselleni, että valmistun vielä joku päivä.

Jussi: Töitä ja laiskottelua. Työnkuvaani, siihen sen tarkemmin paneutumatta, kuuluu muuten mm. eläinten sitomista ja sitä, että pannaan kundien kanssa lastit kakkoseen.

Kasassa bändi on ollut jo kohta 10 vuotta. Miten juhlitaan pyöreitä vuosia ja milloin? Bändin pitkän iän salaisuus? Kuinka kauan keskivertobändin kuuluisi olla kasassa ja milloin mennään naurettavuuden puolelle?

Olli: Varmaan syksyllä 2009 on luvassa kunnon 10-vuotiskekkerit. Tähtäimessä olis käydä jossain välissä soittamassa Australiassa, Supreme Court Gardensissa. Tosin tarttis vähän fyrkkaa sitä varten. Tietty jos saadaan myytyä 6 miljardia levyä tässä niin sittenhän se ei liene ongelma.

Tino: Pitkä ikä johtuu siitä, että kaikki haluavat soittaa, eikä tästä tiettävästi ole kellekään tullut välttämätöntä pahaa. Noudatamme kiireetöntä treenirytmiä ja yksilönvapautta. Keskivertobändin kuuluu olla kasassa niin pitkään, kunnes se ei enää tuota laadukasta materiaalia, tai ole muulla tavoin haluttava. Jotkut bändit ajautuvat tähän tilanteeseen perustamisvaiheessa, mutta eräänkin brittiläisen metallibändin kuuluu olla kasassa 30 v. jälkeen.

Tuomas: Pitkän iän salaisuus on tämä porukka, johon ei vieläkään ole kyllästynyt. Koska lisätaakkana ei ole mitään painolastia mahdollisista maailmanvalloituksista tai Elämä lapselle -konserteissa esiintymisestä, on helppo jatkaa tätä hommaa.

Jussi: Tosiaan, syksyllä 2009 pitänee keksiä jotain spesiaalia sitten! Naurettavuuteen mielestäni livetään siinä vaiheessa, jos bändi jatkaa yhdessäoloaan siitä huolimatta, että soittaminen ei enää tunnu mielekkäältä, mutta pitää pitää kiinni jostain sovitusta viisivuotistavoitteesta tai vastaavasta mielettömyydestä. Bändin pitää pysyä kasassa niin kauan kuin bänditoiminta ja bändin toiminta on vitun siistiä tekijöittensä mielestä!

Mikä on muuttunut SC:n musiikissa vajaassa kymmenessä vuodessa? Toivoisin normaalia syväluotaavaa analyysiä bändin ja ihmistensä kehityksestä tuolla ajalla?

Olli: Jaa-a.. No kai me ollaan edes vähän opittu soittamaan tässä vuosien varrella. En mä osaa oikein sanoa, jotenkin äkkiä nämä vuodet vierinyt..

Tino: Soitamme edelleen keikoilla luontevasti tuotantoa kaikilta vuosilta. Ehkä vanhat biisit saavat uutta ilmettä kokemuksen ja itsevarmuuden myötä.

Tuomas: Ollaan muututtu yhä paremman näköisiksi. Biisit paranevat myös koko ajan.

Jussi: Musiikkiimme on ujuttautunut selkeästi lisää sävyjä vuosien varrella. Kaipa jokaisen soittotaito sekä bändisoitto on ottanut aimo harppauksia eteenpäin. Varmuutta tosiaan on myös kertynyt, hyvinkin selkeästi tässä nykyään tiedämme mitä olemme bändimme kanssa tekemässä missäkin tilanteessa. Näin siis vaikka edelleenkin mitään genremääritelmää SC:lle on pelkästään “meidän tyyppisen kaman” lisäksi itse mahdoton sanoa. Orkesterin ihmisille on vuosien varrella kehittynyt hentoa parran ja muidenkin karvojen kasvua ja ainakin allekirjoittaneen ja Tuomaksen sisäinen kauneus on alkanut tulemaan selkeämmin esille tuossa vyön ja aataminomenan välillä.

Elämänohjeita? Myyntipuheita?

Olli: Anta raha! Osta levy!

Tino: 3.1.08 kaikki keikalle Helsingin Rocktowniin. Mukana Dead Shape Figure.

Jussi: …ja jos ei keikoille jaksa lähteä, käykää ihmeessä vaikka verkkosivuiltamme kokeilemassa miltä tuotoksemme kuulostavat. Takaan, että parhaimmassa tapauksessa saatatte jopa olla inhoamatta kuulemaanne täysin. Vanhan ystäväni Iivana Julman sanoihin on hyvä lopettaa: “Vedä maksist ja lautsii tai muuten tulee kännimuna ja kihiksii.”

Kiitos.

Haastattelu julkaistu : 2007-12-13
Kirjoittaja : Galzi Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.