At The End

Noise.fi lähestyi uteluin syksyisessä synkkyydessä ja alkutalven harmaudessa viisimiehistä ryhmää nimeltä At the End. Lähes vuosi sitten Hra. Typpö antoi At The Endin Cycle-EP:lle täydet viisi pistettä. Odotella saamme, millaisen vastaanoton tuleva täyspitkä saa. Materiaalia uutta levyä varten on kuulemma runsaasti. Perustavanlaatuisia kysymyksiä on pohdiskellut vokalisti laulunkirjoittaja Jarno-Erik Faarinen.

Mitä on At the End?

– Me ollaan alunperin Oulusta kotoisin oleva indie-pop-ryhmä, joka on nyt siirtämässä toimintaansa pääkaupunkiseudulle. Musiikki on ollut ihan aluksi sellaista elektronisempaa indie-poppia, joka sitten vietiin vähän rockimpaan muotoon. Nyt on alettu ujuttamaan taas elektronisia sävyjä messin, ja voi olla, että uuteen levyyn tulee enemmänkin industrial- ja elektrovaikutteita. Kitaroita ja akustisia rumpuja on silti yhä luvassa.

Miten At the End on saanut alkunsa?

– At The End oli oikeastaan minulla suunnittelussa jo pari vuotta ennen kuin se varsinaisesti vuonna 2005 Oulussa sai alkunsa. Eli aluksi ihan täysin pc-pohjalta nauhotellessa. Sitten oli tarkoituksena kasata livebändi sen kasvualustan päälle, ja kun mukaan sattui niinkin luova tyyppi kuin kitaristimme Teemu niin sen hetkiset fiilikset vei tuohon kitaravetoisemman ja rockimman maailman puoleen.

Mikä on merkittävintä bändin historiassa?

– Kysymys tuosta käännekohdasta on aika vaikea ollut ennenkin vastata, kun on ollut niin monta sellaista hetkeä, jolloin monet asiat kehittyy. Yhdeltä tärkeimmistä tuntuu tällä hetkellä kuitenkin se kun istuin takaisin tietokoneen ääreen kasvattamaan bändin äänimaailmaa. Missään vaiheessa ei kuitenkaan kannata jäädä täysin paikoilleen ja silloin näitä uusia suuntia ja merkittäviä hetkiä sattuu silloin tällöin.

Mitkä asiat ovat tällä hetkellä tärkeimpiä/eniten esillä At the Endin leirissä?

– Varmaankin live-esiintymisen musiikin ulkopuolisten elementtien kasvattaminen. Oli ne sitten laiteteknisiä tai itse esiintymiseen liittyviä tekijöitä. Toinen on varmasti levymateriaalin soundien ja sovitusten miettiminen. Ja näitä biisejä joutuu varmasti raa’alla kädellä karsimaankin, kun niitä alkaa olla tarjolla jo kymmeniä eri vaiheessa olevia sävellyksiä.

Millaiselle kuulijalle At the End kolahtaa parhaiten?

– Varmaankin sellaiselle, joka nauttii sellaisesta energisestä, tunnelmallisesta sekä lievästi synkästä ja mahtipontisestakin musiikista. Ehkä myös sellaiselle, joka kuuntelee mielellään muitakin lyriikoita kuin niitä perinteisimpiä “ikävöin sua, rakastan sua ja vihaan sua” -tekstejä. Toisaalta myös sellaiselle, joka ei kuitenkaan jaksa kuunnella sellaista poliittista saarnausta ja rautalangasta väännettyjä ideologioita, mihin monet bändit sortuu. Nuo asiat ovat niin monitahoisia. Ei ole objektiivista totuutta, vaan pelkästään perspektiivejä. Yritän kirjoittaa niitä mahdollisimman ovelina leikkauksina siitä kokonaisuudesta. Niinhän se on, että taide heijastaa muuta maailmaa. Se on hyvä, jos se antaa tilaa ymmärtää itse… Heh. Menipä taas asian viereen.

Millaisin vahvuuksin At the End on lähtenyt valloittamaan maailmaa?

– On sanottu, että vahvuuksina meillä olisi käytössä tapa yhdistää se vaihtoehtoisempi sävy sellaiseen mainstream-kelpoiseen poppiin. Sitä en lähtisi kiistämään. Sen lisäksi minun ja Teemun tapa työskennellä yhdessä on hyvin kriittistä ja pohdiskelevaa, ja siksi tarjolla on tehokkaita ja rohkeita sovitusratkaisuja. Minä myös pyrin kehittelemään musiikin lisäksi hyviä teemoja, joita olemme suunnitelleet viedä vielä pitemmälle tukemaan toisiaan.

Mitä kokee At The Endin keikalle tullut henkilö, jolla ei entuudestaan ole tietoa bändistä?

– Meidän melodioihin on kuulemani mukaan ollut aina helppo syöksyä mukaan jo ensimmäisellä kuuntelukerralla. Luultavasti voi aistia myös tietynlaisen haikeuden ja aggressiivisuuden, minkä jotkut ovat kuvanneet osaksi yhtyeen sävellystyyliä. Sen lisäksi me yritetään jopa vähän tanssittaa yleisöä jossakin mielessä. Sen luulisi olevan perua minun dj-ajoiltani Oulusta. Me olemme myös helposti lähestyttävissä keikan jälkeen, ja minusta on mukava jutella muistakin asioista kuin pelkästään musiikista… Eli hyvällä tuurilla voi päästä kuuntelemaan spekulaatioitani siitä mitä M-teorian membrane-ajatuksella on yhteistä itämaisen filosofian kanssa…

Mitä bändi odottaa tulevaisuudelta?

– Toivon että nuo portit muualle Eurooppaan aukeaisi esimerkiksi levymyynnin kautta. Siten että pääsisi soittamaan ulkomaillekin ja että ihmiset tulisi katsomaankin siellä meidän keikkoja. Pienemmällä aikajanalla sitä, että tästä ensimmäisestä työn alla olevasta täyspitkästä tulee hyvä, ja että se saadaan tarpeeksi hyvin esille. Kiinnostavia ehdotuksia ja yhteydenottoja levy-yhtiö- ja tuottajakysymyksissä on jo tapahtunut ja niiden hedelmiä tässä odotellaan.

Haastattelu julkaistu : 2007-11-23
Kirjoittaja : Kaisa Harju

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.