Beautiful Betrayal

Jyväskyläläinen Beautiful Betrayal on lyhyen uransa aikana saavuttanut varsin kiitettävää menestystä kotimaisella demokentällä. Yhtyeen urasta, sen tavoitteista, melankoliasta ja yksinäisyyden pelosta meille kertoivat yhtyeen vokalisti Heidi Mannström sekä kitaristi Aapeli Kivimäki.

Millaiset ovat yhtyeen juuret ja kuinka luonnehtisitte niiden kasvua?

Heidi: Bändi on aloittanut toisella nimellä ja tyylillä soittelun jo 2000-luvun alussa, mutta Beautiful Betrayal syntyä pamahti vasta vuonna 2004 jolloin itse liityin bändiin ja tyylisuunta muutettiin melodisemmaksi. Jokaisella demolla juuret ovat pysyneet tuossa alussa kiinni, mutta levittäytyneet laajemmalle ottaen mukaan uusia musiikillisia vivahteita sitä mukaa, mitä useampi henkilä bändissä on alkanut säveltää ja tuoda omia ideoitaan musiikkiin.

Miten luokittelisitte bändin musiikin ja miten siitä on muovautunut juuri sellaista?

Aapeli: Nämä tämmöiset luokitteluasiat ovat kyllä aina kinkkisiä. Se perinteinen ”melodinen metalli”-sanapari luultavasti osuu aika lähelle asian ydintä. Melodian perässähän tämä porukka on juossut alusta asti, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Tuo muovautuminen on meidän kohdalla tosi hyvä termi, me kun emme koskaan ole sen kummemmin tekemisiämme etukäteen miettineet. Asiat vaan loksahtelevat paikoilleen sen kummempia stressailematta. Ja kun kaikilla bändin jäsenillä on sama melodinen visio tästä bändistä, niin hommat luistavat aika kivuttomasti.

Millaisilla aseilla Beautiful Betrayal vastaa musiikkiteollisuuden haasteisiin ja luo niihin itsensä mentävän tilan?

Aapeli: Niin kuin tuossa edellä mainitsin, emme ole kauheasti stressailleet etukäteen tekemisistämme. Tehdään vaan tätä meidän juttua ja luotetaan siihen, että ennemmin tai myöhemmin hyvä musiikki löytää kuuntelijansa isommassakin mittakaavassa. Yksi vahvuus saattaisi olla myös se, että meillä on bändissä monta säveltäjää, joten biisimateriaali on aika kirjavaa.

Bändistä huokuu aina nimeään myöten tietty melankolia. Mistä tämä synkkyys saa alkunsa ja onko se itseisarvoista?

Heidi: Se on tuo suomalainen tummahko maailmankuva. Tai ehkä kyseessä on enemmänkin melankolian kauneus. Biiseissä maalaillaan elämän synkkiäkin asioita ja käännellään niitä myös niistä näkökulmista mitä metallimusiikissa ei välttämättä aina tehdä. Itsearvoista siitä ei kuitenkaan saa tulla. Siinä vaiheessa kun tulee, minä ainakin alan laulaa humppaa. Eli ihan fiiliksen mukaan tässä vedellään.

Millaiset ovat bändinne esikuvat ja näkyvätkö ne musiikissanne?

Heidi: Esikuvia on paljon laidasta laitaan, kuten Type O Negative, Sentenced ja Entwine näin muutama mainitaksemme ja itse on alkanut huomaamaan ainakin tuon pienen Sentencedin puskevan yhä enemmän päälle, koska biiseistä on alkanut löytymään jopa aikaisempaa enemmän tuota melankoliaa ja hyvin surullisia, valittavia kitaramelodioita.

Musiikillisesti bändissä on myös paljon kauneutta ja melodioiden takaa paistavat usein myös positiivisemmat mielialat. Onko tämä tarkoituksella haettua?

Heidi: Kyllä nämä varmasti sieltä ihan itsestään putkahtelevat, eihän tässä kuitenkaan mitään itsemurhakandidaatteja koko joukko olla.

Aapeli: Oikeastaan näissä meidän biiseissä ei ole juuri mitään tarkoituksella haettua, silkkoja vahinkoja kaikki. Hehe… Biisin sävellysvaiheessa ei oikeastaan tule mietittyä muuta kuin että ”tuo ja tuo juttu kuulostaa kivoilta, mitähän niistä saisi aikaan…”.

Millaisena näette nimenne mukaisen kauniin petoksen? Voiko sellaista olla olemassa?

Heidi: Taisit juuri löytää sellaisen: Näyttää hyvältä, mutta kuulostaa pahalta..

Aapeli: Joku on varmasti sitäkin mieltä, että näyttää pahalta ja kuulostaa pahalta. Ehkäpä tuo kauniin petoksen voisi ajatella kolikkona, jolla on kaksi puolta.

Uusin demonne kantaa nimeä Monophobia. Mitä yksinäisyys, tai sen pelko, teille merkitsee?

Heidi: Yksinäisyys on varmasti jokaiselle sosiaaliselle olennolle sellainen asia, joka joskus mietityttää ja pelottaakin. Itse näin yltiösosiaalisena ihmisenä kyllä pitäisin pahimpana pelkona sitä, että kaikki rakkaat ihmiset yhtäkkiä katoaisivat ympäriltä. Tosin jos siitä kehittää itselleen pakkomielteen, kuten ko. kappaleessa, niin homma on toaalisesti karannut rukkasesta.

Käsittelevätkö yhtyeen sanoitukset näitä samoja asioita ja kuinka luonnehtisitte niitä?

Heidi: Kyllä lyriikat tulevat näistä samoista, itseä mietityttävistä asioista, mutta en voisi sanoa, että ovat kuitenkaan täysin omakohtaisia. Monissa biiseissähän roolissa on epätoivoinen ihminen, joka olisi valmis tekemään (ja tekeekin) kaikkea omien päämääriensä eteen. Biisit on enemmänkin ajatusleikkiä siitä, mitä tapahtuisi, jos antaisi vallan omalle pimeälle puolelleen. Myös poiketen muista metallilyriikoista, meillä on aika paljon tällaista kontrastia, koska monessa biisissä päiväsaika on se, mikä ihmistä pelottaa..

Jokaisen demonne myötä soundinne on kehittynyt jatkuvasti valmiimpaan suuntaan, olette saaneet myös kunniamainintoja kotimaisessa musiikkimediassa. Millainen on seuraava askeleenne?

Aapeli: Meidän saundi on kehittynyt oikeastaan aika luonnollisesti. Sitä mukaan kun sävellys- ja soittotaidot hioutuvat on biisien yleisilmekin saanut reippaasti lisää kosketuspintaa. Ja ei varmastikaan tarvita Sherlock Holmesia kertomaan, että levytyssopimuksen peräänhän tässä ollaan jo tovin verran haikailtu. Aikaisemmin julkaisimme suunnilleen yhden demon vuosittain. Nyt on ollut ajatuksena kiristää hieman tahtia että pysyttäisiin paremmin ihmisten mielissä. Seuraavaa demoa saakin meiltä odotella jo helmikuussa.

Millainen on Beautiful Betrayalin näkemys tämän hetkisestä kotimaisesta metalliscenestä?

Heidi: Suomalainen metalliscene on kyllä nyt voimissaan ja kilpailu kovaa. Itse ainakin kun alkaisi nimeämään tämän hetken suosikkibändejä, niin aika moni löytyy juuri kotimaasta.

Aapeli: Kilpailu on kyllä kovaa. Tasokkaita bändejä puskee joka kiven ja karahkan alta.

Keikkailu kotimaassa on näinä päivinä entistä vaikeampaan. Kuitenkin teillä tuntuu olevan kiitettävän paljon esiintymisiä. Mikä on salainen aseenne?

Heidi: Varmaan se, että meidän musiikki ei ole kauhean genrerajoitteista, vaan on soitettu monenlaisissa paikoissa ja tapahtumissa ja monensorttiset ihmiset ovat tykänneet. Itseasiassa vasta meitä kyseltiin soittamaan yhteen tapahtumaan, jossa pääosissa örinä ja murina, koska tuodaan kuulemma mukavaa piristystä sekaan.

Aapeli: Takaraivossa kolkuttaa ajatus siitä, että ehkä meidät haluttiinkin sinne sellaiseksi hassuksi välihupailuksi. No jospa ei kuitenkaan…

Mitäpä Beautiful Betrayal aikoo tehdä tämän haastattelun päätteeksi?

Heidi: Tästä pitäisi illalla lähteä keikkailemaan. Eipä tuon parempaa tekemistä olekaan!!

Haastattelu julkaistu : 2007-11-01
Kirjoittaja : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.