Depth Beyond One´s

Oulun Depth Beyond One’s on herättänyt kiinnostusta kahdella erinomaisella demollaan, joissa metallinen mutkameininki kohtaa karusellitavaran kaikessa kieroudessaan. Suomen oloissa tämäntyylisen tavaran vääntäjät ovat melko vähissä, joten paljon lepää oululaisten harteilla. Mikä sitten on ajanut yhtyeen tähän tilanteeseen? Siitä saavat kertoa viisikon bassottelija Jarru, rumpali Jani ja kitaristi Mikko.

Depth Beyond’s One Oulusta. Mikä meininki?

Jarru: – Hyvä on meininki, kiitos vain. Treenejä hieman satunnaisemmin ollut viime aikoina, mutta pääosin ollaan keskitytty uusien piisien tekoon ja syksyn melko varmaan keikkaan Oulun Kuusisaaressa.

Yhtyeen demot ovat keränneet täysiä pisteitä ja kuukauden demoa Metalliliitossa. Miltä vastaanotto tuntuu?

Jarru: – Tuntuuhan se uskomattomalta lukea tällaista tekstiä omasta tuotannosta. Bändi on ollut koossa vasta vaivaiset puolitoista vuotta, ja molemmat demot ovat menestyneet arvosteluissa. Kuukauden demon paikka Ylex:n Metalliliitossa oli melkoinen yllätys Janille ja minulle, kun sitä satuimme kuuntelemaan. Kyllä kelpaa jatkaa piisien tekoa hyvillä mielin tällaisen palautteen jälkeen.

Mikko: – Kyllä kaikki yllättyivät, kun oma musiikki soi radiossa. Omalta osaltani paineita kertyy enemmän siitä, pitääkö seuraavan levyn tai jatkotuotannon olla vieläkin astetta tykimpää.

Demojen materiaalin perusteella sopii jo odotella pitkäsoittoa. Onko asiasta ollut puhetta ja kiinnostusta, muidenkin kun bändin ja kriitikkojen osalta?

Jarru: – Kelpaisi kyllä astua studioon jonkun toisen kustantamanakin, mutta ei olla vielä oltu yhteyksissä EBB:n kanssa levy-yhtiöiden suuntaan. Kriitikot ovat arvosteluissaan asiaa kyselleet, mutta ainakaan ensimmäisen demon osalta yhteydenottoja ei ole tullut. Ihmettelyä ja kiinnostusta pitkäsoittoon kyllä on ollut niin meidän suunnaltamme kuin muidenkin!

Jani: – Parhaillaan valmistellaan promopaketteja lafkoihin läheteltäviksi. Toivon mukaan herättää tunteita myös siellä puolen. Mieluiten positiivisia.

Materiaali molemmilla demoilla on harvinaisen mutkaista, mutta samalla melodista. Onko yhtyeellä tietoinen linjaus, vai miten kappaleet ovat syntyneet?

Jarru: – Hmm. Linjausta on joo, monenlaista. Linjauksia yhtä monta kuin on bändissä jätkiäkin. Mutkikkuus ja kierous olivat lähtökohtina jo minun ja Janin perustaessa orkesteria ja ovat pysyneet mukana vahvasti. Melodisuus on tullut mukaan muiden jäsenten tullessa bändiin. Vahvojen basso- ja rumpuraitojen päälle ovat tulleet kitara, syntikka ja laulu muodostamaan soundin, jolla pientä menestystä on nyt niitattu. Tietoistako? Pääosin sävellykset ovat minun ja Mikon käsialaa. Sanottaisiinko, että Mikon jutut lähtevät enemmän suunnitelmallisuudesta ja minun hetken inspiraatiosta. Kaiken kaikkiaan biisinrungot ovat pääosin valmiina, josta kokonaisuudet sitten kasautuvat sellaisiksi kuin kasautuvat. Vaikka kitara–basso–rumpu-akseli olisi kohdillaan, muuttavat laulut ja syntikat biisin vielä aivan uudenlaiseksi.

Mikko: – Ainoa tietoinen linjaus on, että ei saa olla ennalta arvattava. DBO kannustaa ihmisiä sekoittamaan monta musiikkityyliä sen sijaan, että jumittuisi kuuntelemaan vain yhtä musiikkityyliä, joten jos tykkää DBO:sta, niin tykkää kaikenlaisesta musiikista.

Elisa Niemelä ja Mikko Logrén ovat vastanneet demojenne kansitaiteesta. Ovatko ne kytköksissä levyn teksteihin?

Jarru: – Elisan tekemä ensimmäisen demon kansi ei ollut kytköksissä teksteihin millään lailla. Enemmänkin bändin ja bändin jäsenten esittelynä toimivat nämä kannet. Toiset Mikon tekemät kierot kansitaiteet ovat kytköksissä tarinaan. Kannessa on Mikon näkemys tarinan isästä ja tyttärestä, joiden ympärillä lyriikatkin pyörivät. EBB:stä tuli kyllä varsin mainio paketti kansitaidetta myöten!

Mikko: – Päätin pistää omat heikohkot photoshoppaustaidot testinalaiseksi, ja koska tarina oli osin myös minun kehittämäni, oli minulla tarkka visio siitä, mitä kuvituksilta halusin, joten tässä on lopputulos.

Kuten jo vähän sivuttiinkin, niin uudella EBB-levyllä on synkeä tarina hyväksikäytöstä, mutta mistä tuo tarina kumpuaa, ja onko myös Soledad in the Gale eräänlainen teemalevy?

Jarru: – Soledadi oli ensimmäinen kokeilu, ja se sisälsi enemmänkin yksittäisiä vahvoja kipaleita. Ekan demon pirstaleisuuden jälkeen tuumailimme Mikon kanssa, että seuraavalla äänitteellä voisi olla jotain suurempaa kokonaisuutta, ja Mikko toi esiin idean perheen sisällä tapahtuvasta hyväksikäytöstä. Tätä ideaa rupesimme työstämään. Aluksi idea oli suurempi; se olisi kattanut koko levyllisen biisejä sisällöllään. Kuitenkin päädyimme pohdinnan jälkeen pienempään julkaisuun ja vain muutamaan biisiin. Tarkkasilmäinen ja -korvainen voi huomata kahden ensimmäisen piisin ja kolmannen piisin sanoitusten välillä selvän eron. Itse käsittelen asioita ikään kuin laajemmalta kannalta, ihmisyyden ihmeellisyyttä ja abstrakteja asioita, ja Mikko lähestyy (kai) teemaa käsin kosketeltavammin. Teema ja tarina ovat siis syntyneet miltei kokonaan Mikon ja minun yhteistyönä, mutta myös Antti on vaikuttanut sanoihin ja varsinkin niiden tulkintaan hyvin vahvasti.

Molemmilla demoilla on nettiversiossa mukana yksi bonusraita. Mikä niiden funktio oikein on?

Jarru: – Ensimmäisen demon bonusraita, The Storm Has Outspread, on hyvin erilainen ralli verrattuna muihin tekeleisiimme, ja näin ollen päädyimme lisäämään sen ylimääräisenä. Ja toinen syy on se, ettei kitaristimme Mikko kerinnyt (ja jaksanut!) treenata neljän muun piisin lisäksi tätä kimuranttia täppirallia, joten minä olen soittanut siihen suurimman osan kitaroista. Ja nämä haparoivat särötäppäilyt voi kuulla, jos tarkkaan rallia kuuntelee. Vähän samoilla syillä on myös EBB:n bonusraita netissä; kitarat sooloa lukuun ottamatta ovat basistin säveltämät ja soittamat. Kappale nauhoitettiin kiireissä studiolla ylimääräisenä omien rahojen palaessa taskussa. Kai olemme haukanneet liian ison palan, joten ei-niin-valmiiksi tehdyt kipaleet ovat sitten bonuksena netissä.

Jani: – Nehän ovat lähinnä minun ja Jarrun perversioiden toteutumia kuunneltavaan muotoon, vähän sellaista kokeilevampaa menoa. Ekan demon bonus The Storm Has Outspread aka Täpstorm taitaa muuten olla ihka ensimmäinen kokonainen DBO-sävellys, ellei oteta lukuun bändin lyhytaikaisen esiasteen erästä ”keikkahittiä”. Hieman hätäisestihän nuo bonusraidat on toteutettu, mutta hyvää palautetta on niistäkin saatu.

Olitte kesällä mukana Oulun Ammattikorkean järjestämässä Fusion-tapahtumassa. Kerro hieman lisää siitä.

Jarru: – Tuossa kulttuuritapahtumassa esitellään valmistuneiden ja vielä opiskelevien henkilöiden taidetta. Näyttelyssä on mm. sarjakuvia, maalauksia ja valokuvia sekä muutamien lyhytelokuvien ja bändien postereita esillä. Näyttelyn lisäksi Fusioniin liittyi myös pienimuotoinen esitys, jossa Pakkalan salissa Oulun pääkirjastossa näytettiin lyhytelokuvia, musiikkivideoita ja soitettiin yksi EBB:n biiseistä, Wept Thoughts. Sääli ettei kukaan jäsenistämme päässyt paikalle; ehkä olisi voinut irrota jopa haastattelua johonkin paikallislehteen.

Toisen demon Grand Lapse -biisistä on sivuillanne myös drum ‘n’ bass -versio; jääkö tuo kokeiluksi vai onko lisää luvassa?

Mikko: – Pojat ovat toimineet aiemmin ihan kaksikkona, joka toimii helvetin hyvänä pohjana bändille. Totta kai pojat kaipaavat ja haluavat tällaista kaksinkeskeistä jamia, ja ehkäpä tulevaisuudessa DBO-levylle saattaa ilmestyäkin kipale, jossa ei ole kitaralla, pianolla ja laululla niin suurta painoa. Tällainen musisointi kerää varmaan jazz-puolelta paljon arvostusta. Itse koen jazzin kirosanana, johon 90% muusikoista, joista ei koskaan tule mitään, sortuu, heh.

Jani: – Aloittelimme aikoinaan Jarrun kanssa tätä bändiä kahdestaan pelkän basson ja rumpujen voimin, jolloin oli ideana instrumentaalimusiikin teko. Nyt oli hauska kokeilla, miltä uudempi materiaali kuulostaa sellaisena. Ja eiköhän sitä lisääkin tule, joten vartokaa!

Mitkä ovat yhtyeen jäsenistön henkilökohtaisesti kiihkeimmät festarimuistot menneiltä vuosilta?

Jarru: – Kiihkein muisto taitaa olla vuodelta 2003 Tuskasta. Silloin kolmen päivän lippuni varastettiin, ja kuin ihmeen kaupalla sain joiltakin eteläsuomalaisilta tyttösiltä vip-lipun ilmaiseksi. Tuli tutustuttua ranskalaisen progemättöbändin jäseniin backstagella olutta juodessa.

Mikko: – DBO:n poikien kanssa oltiin 2006 Provinssissa, ja Stam1na soi ja poisti kaikki ennakkoluuloni suomenkielistä metallia kohtaan.

Jani: – Kenties kiihkein tunnelma oli juurikin edelliskesän Provinssirockissa, eritoten Strapping Young Lad -nimeä tottelevan joukkion esiintyessä.

Milloin Depth Beyond One’s nähdään sitten vaikkapa yllä mainitussa Tuskassa?

Jarru: – Ens kesänä ois kyllä passeli. Bookkaatko meiät?

Jani: – Tietääkseni sinnekin suuntaan on mennyt demoa, mutta eipä ole kuulunut mitään. Ehkä musiikkimme vielä joskus saavuttaa niin tuskalliset sfäärit, jotta niillekin kinkereille päästään.

Näin siis vikkelät oululaiset, joille varmasti löytyy ystäviä niin verkkomaailmasta, keikoilta kuin vaikkapa Tuskan kaljateltasta. Yhtyeen materiaalin eteen joutuu kuuntelijakin hieman tekemään duunia, mutta palkinto on sitä luokkaa, ettei sitä kannata feidata mistään hinnasta. Kiitos ja lykkyä pyttyyn.

Haastattelu julkaistu : 2007-08-01
Kirjoittaja : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.