Scarecrow
Hyvinkääläinen räkäpunkbändi nimeltä Scarecrow on kulkenut Misfitsin jalanjäljillä jo vuodesta 1997. Tosin Scarecrow-nimi tarttui matkaan vasta vuosituhannen vaihteessa. Tämä bändi herätti ensimmäisen kerran mielenkiinnon muutama vuosi sitten, kun postilaatikosta tipahti levy, joka huomattavassa määrin poikkesi ulkoisesti muista demoista. Punkkarien keskuudessa hyvin yleinen DIY-henki oli levinnyt myös tämän bändin keskusteen ja demo olikin kääritty hieman erikoisempiin, käsin väännettyihin, kansiin. Tämä sama mentaliteetti on tullut esille myös bändin myöhemmillä levyillä. Bändin menneisyydestä tarinoi perustajajäsenistä Jack Scarecrow.
– Samsam ja minä ovat ovat ihan alkuperäiset jäsenet, mutta voisi sanoa kyllä, että nykyinen kokoonpano on se mikä tulee olemaan \”se oikea\” alkuperäinen Scarecrow-kokoonpano. Sillä tällä kokoonpanolla ollaan saatu ihan kelpo materiaalia kasaan.
– Samsamin tullessa ekoihin treeneihin joulukuussa 99 (tuolloin 14-vuotiaana), hän ei ollut ikinä soittanut rumpuja tai mitään muutakaan soitinta, mutta asenne oli kohdallaan, joten hänet otettiin messiin. Peteyllä oli bassonsa kanssa sama juttu vuoden 2000 lopulla. Nykyään kun miettii, niin tuo on aika koomista. Juho puolestaan on soittanut aivan helvetin monessa bändissä mm. Kaatopaikka, Abyss of Despair, Paraquat, Lapsiruumis, Paha Kääpiö. Itselläni ei varsinaisesti ole taustalla muita bändejä, mutta jeesailen joskus joissakin muissa bändeissä. Samsam, Petey ja minä ollaan oltu kavereita jo parikymmentä vuotta.
Räkäisen punkrockin sarkaa tallatessa ei bändin musiikillisia vaikutteita ole kovin vaikeaa löytää. Mutta se on vain musiikillinen lähtökohta. Lisää motivaattoreita löytyy muualta.
– Kauhu, vitutus ja tää paskan tärkee maapallo ovat suurimmat vaikuttajat. Misfits/Samhain on suurimmat vaikuttajat musiikillisesti ja kyllä se Ramones/Motörhead siellä jossain tulee esille edelleen. Jos ja kun tässä on jotenkin lokeroitava, niin sopivin ja epämääräisin olisi tuo horror punk rock.
Jack ei osaa kertoa mitään erityistä syytä miksi on soittajaksi päätynyt. Eikä ole kyllä ainoa.
– En osaa tohon sanoa oikeastaan juuri mitään. Se on vain tapahtunut ja jotenkin vaan se tuntuu hyvältä. Soittamaan vaan on pakko päästä. On eräät sanoneet, että tää on tehty jo kakskymmentä vuotta sitten ja ei meillä ole mitään uutta ja plaa plaa plaa… Mutta hei, koska tätä on tehty monta kymmentä vuotta sitten, niin eiköhän oo aika tehä se jo uudelleen. Tiedämme, että se ei miellytä kaikkia, mutta ei tule olemaan meille ongelma, päin vastoin. Ei taida Misfits, Ramones tai Samhain paljon keikkaa Suomessa heittää, joten tässä meillä on epätoivoinen paikkaus.
Scarecrow on todella tuottelias ryhmä ja tuntuu jo siltä, että uusia levyjä tippuu jo lähes kuukausittain. Ihan niin paljon ei levyjä kuitenkaan oikeasti ole, mutta tahti on kyllä hyvä.
– 5 CDEP:tä, 7\”-splitti Fuck the World aivan mahtavan ruotsalaisen SexSexSexin kanssa ja jonkin verran erilaisia kokoelmia (mm. Too Much Horror Business, Misfits Tribute USA). 7\”-splitin julkaisi saksalainen asenne lafka Devil\’s ShitBurner Records, joka on julkaissut mm. Genocide SS, Marky Ramone & the Speedkings, SexSexSex- ja Rickshaw-vinyylejä. DSB julkaisee myös Scarecrow 12\” -vinyylin, joka sisältää vanhempaa materiaalia, ainakin Evil Never Dies -ep:n A-puolelta. Keikkaa on heitetty vasta harmittavan vähän, mutta siihen on tulossa toivottavasti totaalinen muutos.
Uusin tuotos bändiltä on tupla-ep Black Chains/Endless Spine. Kyseinen levy noudattaa hyvin bändin kauhulinjaa. Kun kerran punkkia väännetään, niin ei studiossakaan levyä hiottu liian pitkään.
– No, tuolla tavalla kahdessa päivässä yhdeksän biisin nauhoittaminen on kuin juosten kusemista, mutta kyllä ollaan ihan tyydyttävä paketti saatu kasaan. Teemme edelleen biisit niin, että ne voisi soittaa sujuvasti yhdellä kitaralla keikalla, kunnes sopiva kakkoskitaristi löytyy. Niin ja levy on törkeen halpa, joten tilailemaan.
Tiuhaan julkaisutahtiin saadaan edes pieni hengähdystauko lähitulevaisuudessa, mutta ei tämä varis jää sentään laakereilleen lepäämään.
– Keikkaa pyritään tekemään helvetisti ja kaivamaan kaikki kunnon horrorpunk-diggarit haudoistaan. Seuraavan kerran studioon aikaisintaan jouluna tai sitten vasta joskus 2005, vois kokeilla panostaa pikkasen enemmän. Jonkin verran lisää keikkoja kun saadaan lisää, niin sit lähetään kiertämään enemmän.
Haastattelu julkaistu : 2004-05-28
Kirjoittaja : Tero Kallio
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.