Nome
Seuraavaksi haastatteluvuoron saa hyvätasoista heavy metallia ja rokkaavia sävyjä yhdistelevä Nome. Bändiltä putkahti ulos jokunen tovi sitten mainio neljäs demoäänite tittelillä Something Borrowed, Something Blue. Siinäpä syytä kerrakseen ottaa yhtyeen rumpali Mikko Rautiainen pieneen juttutuokioon.
Bändi lähti alkujaan liikkeelle Sentenced-vaikutteisella kamalla, mutta sitten tuli tarvetta vaihtaa tyylisuuntaa. Miten Nomen musiikki on tarkemmin sanottuna siis löytänyt nykyisen muotonsa?
– Tavallaan tarvetta ei tullut. Muutos tapahtui pari kolme vuotta sitten, kun Jaakko otti sävellysvastuun. Tällä hetkellä biisejä syntyy lisäksi myös Kostin kynästä. Pojat väkertävät sellaista musiikkia, josta itse pitävät ja biisit ovat sellaisia, kun sillä hetkellä parhaalta tuntuu. Yhdessä sitten mietitään, sopiiko ralli Nomelle vai joutaako se jalostamoon tai romukoppaan.
– Tällä hetkellä tilanne Nomessa on se, että laulaja vaihtui jälleen kerran. Emme mielellämme ruodi tapahtumia tämän kummemmin, Tommille vain hyvät jatkot omiin projekteihinsa! Tällä hetkellä bändissä vaikuttaa laulajana nuorehko oman paikkakunnan kossi Jouni Koskela. Miehellä on todella paljon intoa hommaan, ja hän on ottanut isot saappaat vastaan tosissaan. Miehen räyhästä ja huudosta muuten kuullaan vielä, sen verran vakuuttavalta se on kuulostanut. Saattaapa laulajavaihdos vaikuttaa myös tuleviin biiseihimme. Tuskin ainakaan kevennämme menoa.
Bändi on ollut studiossa jo useampaan otteeseen. Minkälaisia kokemuksia ne ovat olleet?
– Nome on käyttänyt varsinaista studiota vain kahdesti, muutoin olemme toimineet käytännössä omin nokkinemme. Kahden viimeisen demon rummut purkitettiin erään tuttavan Liruustage-studioa käyttäen, mutta kuitenkin ilman ulkopuolista apua. Hauskapitoa nuo sessiot ovat aina olleet. Toki välillä itketään verta, kun jokin ei vain onnistu. Meillä on ollut tapana hieroa biisejä viime hetkellä ennen nauhoituksia, ja varsinkin monet kitarasovitukset saavat uuden ilmeen vielä nauhoitusvaiheessa. Asiassa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta olemme olleet tyytyväisiä työn jälkeen, joten mitäs näitä maneereja muuttelemaan.
– Rumpujennauhoitussessiot syrjäisellä Liruustagella ovat jääneet lähtemättömästi mieleen. Studio on todellakin keskellä ei mitään. Siellä se on hauska juoda muutama olunen ja harrastaa musisointia.
Nome sai levytyssopimuksen ensimmäisellä demollaan japanilaisen World Chaos Productionsin kanssa, mutta kuinkas ollakaan, diili purettiin, eikä levyä heidän kanssaan koskaan julkaistu. Mitä tapahtui?
– Koko lafka oli vähän epäilyttävä, mutta heidän tarjouksensa houkutti aikanaan. Kun studiokuluihin sovittuja rahoja ei maksettu sovittuun deadlineen mennessä, peruimme nauhoitukset. Itse asiassa käytimme kolme varatuista päivistä Macrocosmos-demon nauhoituksiin. Jos rehellisiä ollaan, niin diilin kaatuminen oli ehkä hyvä juttu. Kokonaisuus olisi saattanut kuulostaa melko paskalta ja keskeneräiseltä. Nyt valmius levytykseen olisi aivan toisenlainen.
Onko tuon tapahtuman jälkeen uusia tarjouksia muilta lafkoilta ollut ilmassa?
– Ei mitään suurempaa. Mahtaakohan olla puhelimissa jotain vikaa, kun levy-yhtiön edustajien puhelut eivät tule läpi? Tämä viimeisin läpyskä on jäänyt toistaiseksi promotoimatta sen suuremmin, koska tämä laulajahässäkkä vähän sotki suunnitelmia. Katsotaan nyt vähän keikkaa ensin, ja sitten päälle mahdollisesti jotain pientä nauhoittelua. Tämän jälkeen olisi hyvä lähestyä yhtiöitä.
Uusimmalla demolla löytyy heavyn lisäksi myös rockia. Nomea voitaneen sanoa musiikillisesti muutenkin monipuoliseksi metallibändiksi, kun soitosta voi löytää perinteisempää soitantaa kuin myös modernimpaa puolta. Miten itse luonnehtisitte bändin tyyliä ja musiikillisia vahvuuksia?
– Emme ainakaan aseta tiukkoja rajoja biiseille. Melko monet rallit alkavat kuulostaa Nomelta, vaikka ensimmäistä kertaa raakiletta kuunnellessa ei näin uskoisi. Joka jannulla on bändissä hieman erilainen musiikkimaku, ja tämä näkyy biisejä sovittaessa. Viimeisimmät biisit ovat olleet selkeästi aikaisempia tymäkämpää tavaraa, voidaan kai puhua jo miltei “rässähtävästä” menosta. Kuusikielisten kurittajien mieltymykset paistavat mielestäni aika hyvin läpi monissa kappaleissa.
Neljä demoa tehtynä – jos nyt mietitte taaksepäin, niin onko paljonkin muuttunut sitten ensimmäisen demon?
– Onhan se homma edennyt monellakin tasolla. Biisejä alkaa olla jo runsaasti, ja osa on joutanut jo raatokuoppaan. Alati vaihtuva miehistö on kuitenkin jollakin tavalla vaivannut kokonaisuutta. Toisaalta homma on elänyt ja pysynyt mielenkiintoisena kaikille, ja musiikki on saanut uusia tuulahduksia uusilta ukoilta.
– Tommi oli lähes koko mukanaolonsa ajan armeijassa, joten emme ehtineet treenaamaan hänen kanssaan juuri lainkaan. Nyt tilanne on taas toinen, ja Jouni pääsee mukaan samalla tavalla kuin koko muukin bändi. Ensimmäisen demon aikana asustelin itse Vimpelin lähettyvillä, mutta nykyään pidän päämajaani Helsingissä. Tämä vaikuttaa bändin treenikertoihin selvästi. Toisaalta treenausviikonloppuna panostetaankin hommaan täysillä.
Kerro lyhyesti jokaisen demon hyvät ja huonot puolet.
– En ota kantaa Projected / Recycled -äänitteeseen, koska en ollut itse mukana sen teossa. Se aloitti koko bändin uran, mutta samalla se poikkeaa muusta tuotannosta aika selvästi.
– Macrocosmos: Hyvänä puolena mainittakoon soundit, jotka ovat taattua Studio Watercastle -laatua. Lisäksi mukana on Corner God, jota voidaan pitää varsin onnistuneena teoksena. Heikkona lenkkinä pidän puolestaan vaikkapa kapulointia, joka on aika pelkistettyä vähästä kokemuksestani johtuen.
– S/t: Rokkaavammat biisit, ja kapulointikin alkoi kehittyä. Soundit saatiin yllättävän hyviksi omin voimin, tietyissä jutuissa tosin oli hieman tunkkaisuutta. Ehkä biisimateriaali ei loppujen lopuksi ollut aivan niin ässää, kuin kuvittelimme.
– Something Borrowed, Something Blue: Nyt alkoi olla jo biisimateriaalia, josta valita, ja se näkyy lopputuloksesta. Saimme sekoitettua mielestämme maukkaan kokonaisuuden, jossa on viisi erityyppistä kappaletta. Yhteensoitto on parantunut koko bändillä. Tommin lauluääni ja -melodiat sopi kaikenkukkuraksi hienosti mukaan, vaikka mies ei ehtinyt juuri treenaamaan. Huonona puolena mainittakoon teoksen kyseenalaisuus promotointiin vaihtuneen laulajan takia.
Nome kuulostaa melkoisen valmiilta paketilta, etenkin tuolla neljännellä demolla Something Borrowed, Something Blue. Minkälaista on palaute yleisesti ottaen ollut?
– Kiitosta tässä lähinnä on tullut. Edellisiä tuotoksia suomittiin muutamassa mediassa vähän ronskimmin, mutta tämän uuden kanssa tilanne on toinen. Palaute on ollut pääasiassa positiivista. SBSB on päässyt muutaman kerran ääneen myös radioaaltojen skaboissa saavuttaen Kuukauden demo nro 2 -pallin Metalliliitossa ja X-ryhmän Viikon demo -kisan voiton.
Jos nyt jokin levy-yhtiö tarjoaa bändille sopimusta, oletteko valmiita minkäänlaisiin kompromisseihin vai pysyykö bändi nimenomaan semmoisena kuin se on nyt?
– Musiikillisesti emme muuta suuntaustamme. Teemme samanlaista mikstuuraa, eli rokkia ja metallia on luvassa jatkossakin. Antaa toki homman elää, ja katsotaan millaisia ralleja noiden kitaristipäälliköiden päästä alkaa syntyä. Saattaa mennä rankempaan suuntaan linjaus laulajalöydön ja hänen vokalisointiensa ansiosta. Ulkopuolisesta tuottajasta on toisinaan keskusteltu demojenkin nauhoituksiin, mutta aina on palattu pisteeseen, jossa kaikki on tehty itse. Ehkäpä mahdollista pitkäsoittoamme nauhoittaessa bändiin kuulumattomasta korvaparista olisi hyötyä. Saattaa tosin olla, että me tarvitsemme ainakin stailaajan. Sen verran maanläheistä “junttilinjaa” on vedetty tähän saakka.
Nome on soittanut paljon keikkoja etenkin Pohjanmaalla.
– Kotiseutuhan se täytyy ottaa ensimmäisenä haltuun. Tarkoituksenamme on suunnata lähialuetta etäämmällekin. Siviilielämän velvoitteet tahtovat vain rajoittaa aktiivista keikkailua.
Mikä on ollut mieleenpainuvin keikkamuisto ja miksi?
– Tähän on helppo vastata. Se oli Suovanlahden Traktorijatsit. Olimme siellä niin sanotun hevitorstain “pääesiintyjänä”. Kun hyppäsimme lavalle ja intro loppui, porukka riehaantui vallan. Siellä olivat jammailemassa niin nuoret kuin vanhatkin, ja väkeä oli oikeasti yllättävän paljon. Aika erikoinen kokemus sinänsä soittaa varsin syrjäisen kyläkaupan pihassa. Yksi elämys se oli sekin. Varsin erilainen, kun vertaa normaaliin metallikeikkaan.
Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia yhtyeellä on?
– Ajetaan uusi laulaja sisään ja tehdään rutosti uusia biisejä. Samalla tämä promootiopyörä täytyy saada toden teolla liikkeelle. Saattaa olla, että pyörähdetään studiossa nauhoittamassa muutama biisi, jotta Jounin lahjat saadaan esille. Sitten syksymmällä teemme joitakin keikkoja. Ainakin pääkaupunkiseutu pitäisi valloittaa…
Noise kiittää lyhyehköstä juttutuokiosta. Olisiko mitään lisättävää?
– Nome kiittää ja kumartaa haastattelusta. Jatketaan myllytystä ja treenikämpällä puurtamista. Lopputuloksen saatte kuulla keikoilla ja nauhoitteilla. Rok!
Haastattelu julkaistu : 2007-06-07
Kirjoittaja : Petri Klemetti
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.