Scenery Channel
Progressiivinen metalli, tai vaikkapa rock on kovin vaikea ala hallita kokonaisuutena, joten sen saralla on melko hiljaista pidellyt Suomen maassa. Tähän poikkeuksena on tarjolla erinomainen oululainen Scenery Channel, jonka debyytti on julkaistu omasta kassista vaikka rahkeet olisivat riittäneet monenkin levy-yhtiön repulle. Mistä siis moinen, ja muutamaan perusasiaan hieman valaistusta tarjoaa yhtyeen kitaristin Tommi Inkilä.
Mikä on Scenery Channel, sekä yhtyeenä, että nimen symbolisena statuksena?
– Aika hyvinhän tuo maisemakanava meitä kuvaa – jos nyt symbolisesti asiaa ajatellaan niin tavallaanhan me maalaillaan soittimilla musiikillisia maisemia, olivat ne sitten karuja tai kauniita.
Perustamisvaiheessa Inkilä ja Hiltula jakoivat vision siitä, että bändin “missio” on yhdistellä eri tyylejä, kuinka olette tässä onnistuneet?
– Tuntuu oikeastaan siltä, että missio on toteutumassa yhä paremmin mitä vanhemmaksi tullaan. Debyyttialbumi Premierellä oli esim. trance-biisi progressiivilla otteella ja nyt on tulossa raskaita sävyjä yhdistettynä herkkiin lauluihin. Tyylien kontrasti luo varsin mielenkiintoisia biisejä.
Debyyttialbuminne on omakustanne, mikä funktio tuon menettelyn takana on?
– Ilmeisesti demojen progressiivisuuden takia levydiili ei tärpännyt, joten ajateltiiin, että ehkäpä kokonaista levyä olisi helpompi tarjota eteenpäin.
Miten tuo kokonaisen levyn tarjoaminen mielestäsi parantaa yhtyeen saumoja – kokonaisempi kuva vai mistä on kyse?
– Kun levy oli tehty loppuun asti laadukasta masterointia myöten, ajattelimme valmiin paketin ”ostamisen” olevan helpompaa levy-yhtiölle. Meillähän oli ja on hyvät neuvottelumahdollisuudet levyn hinnan suhteen, kun se on nyt valmis ja maksettu.
Aika isolta osin “liikutte” netissä debyytin tiimoilta, on myyntiä ja maistiaisia. Onko internet eräänlainen maisemallinen kanava?
– Kyllähän se sitä tällä hetkellä on. Suhteellisesti enemmän tulee yhteydenottoja ulkomailta, mutta nyt levyn tiimoilta kotimaakin alkaa heräilemään.
Levynne on taidokasta ja sielukasta, progressiivista rokkia, joka on hieman kallellaan Dream Theaterin suuntaan. Mitä itse ajattelet levyn välittämistä tuntemuksista?
– Hyvä luonnehdinta levystä vaikkakaan DT-vaikutteet eivät olleet tarkoituksenmukaisia. Ensisijaisesti keskityimme melodioihin ja siihen, että musiikki kuvaisi tarinan tapahtumia. Itse koin haasteellisena myös sen, että levyn biisit voisi ottaa irti kontekstista ja kappaleet toimisivat myöskin yksinäisessä ylhäisyydessään.
Demoja olette julkaisseet lähes vuoden välein vuosituhannen alusta. Miten demot eroavat Premieren materiallista?
– Materiaali on hiukan enemmän levällään tyylillisesti. Levyllä materiaali yhtenäisempää – johtuen yhtenäisestä tarinasta ja toistuvista teemoista. Kylläpä ne muutenkin kypsempiä biisejä ovat.
Hieman edelliseen liipaten, demojen kappaleita ei ole mukana debyytillä. Oliko teillä yksinkertaisesti niin paljon tavaraa mistä valita?
– Demoista olisi tullut aika tilkkutäkkilevy, joten päätettiin aloittaa puhtaalta pöydältä ja pistä vielä rimaa korkeammaksi ja tehdä proge-bändeille ominainen teema-albumi ns. alta pois. Materiaalia ei ollut liikaa vaan se sävellettiin suhteellisen nollasta.
Olette saaneet kiitettävästi radiosoittoa, mutta silti toimitte omakustannepohjalta, missä vika, jos sitä edes on?
– Paha kysymys. Toistaiseksi levy-yhtiöt eivät ole halunneet ottaa bändimme kanssa riskiä, vaikka sellaista edes tuskin on, jos bändi vaan tuodaan esille. Musiikillamme on kuitenkin kuulijansa – eikä tarjonta, varsinkaan kotimaassa ole mitenkään valtava.
Vastaako Premieren osakseen saama palaute, joka on pääosin ollut kehuvaa, mielikuvaanne siitä mitä odotitte?
– Aika pitkälti. Laidasta laitaan, mikä kertoo siitä, että kaikkia ei voi miellyttää. Toiset eivät kestä, toiset ihastuvat.
Vaisuimmat arvostelut olette saaneet puritaanisilta metallimedioilta. Ovatko pop-sävyt joillekin vain sulamatonta kauraa vai koetteko tämän haitallisena?
– Viitaten edelliseen se voi hyvinkin olla näin. Mielestämme se on kuitenkin myös vahvimpia valttejamme.
Sanoitte Suomenmaa-lehdessä toukokuussa saavuttaneenne jakeludiilin tai sopimuksen, ja kakkos-albumikin on pihalla kun viisi vuotta on kulunut. Vieläkö tuntuu tuolta?
– Jep. Tällä hetkellä äänitämme kolmen biisin makupalaa seuraavalta levyltä. Onhan tässä hyvin vielä aikaa täyttää toiveet.
Mitä muuten jäi käteen Helsinki Music Companyn vierailusta Oulussa – Seitsemän tuntia, 73 esiintyjää ja Scenery Channel?
– Hyvä kokemus ja Kallosen numero. Pitänee soittaa hänelle juuri suoran Idols-lähetyksen aikana.
Mitä yhtyeen leirissä tulee tapahtumaan alkaneen vuoden aikana?
– Ekana nyt tämä promo-cd pihalle, lisää keikkaa ja työtä. Levyä ruvetaan äänittelemään mahdollisesti jo tämän vuoden puolella.
Milloin etelän kansat saavat keikkakuntonne tarkempaan syyniin?
– Toivottavasti mahdollisimman pian.
Lopuksi tämä musiikkiakin suurempi kysymys, eli voittaako Kärpät mestaruuden ja pysyykö AC Oulu liigassa?
– Kärpät voittaa ja jalkapalloilijoita ei bändistä löydy, joten no comments.
Haastattelu julkaistu : 2007-01-23
Kirjoittaja : Jarno Leivo
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.