Bubbling UG

Surma

Tuhometallin nimeen vannova ja pääkaupunkiseudulla majaansa pitävä Surma on monelle varmasti tuntematon sana bändinä. Taiteilijanimien taakse naamioituvat herrat ovat työstäneet kolme demoa. Viimeisin äänite, ytimekkäästi nimetty III tuli ulos hetki sitten. Saimme kunnian olla Surman ensimmäinen virallinen haastattelu koko bändin historiassa. Kommentteja laukoi koko bändi: Messias – laulu, Teuras – kitara, Kirottu – kitara, Vihamieli – rummut ja Mestari – basso.

Mistä lähti idea perustaa Surman kaltainen suomenkielistä aggressiivista metallia soittava orkesteri?

Kirottu: – Bändin jäsenten kesken on tunnettu eri piireistä ja oltu kavereita jo pitkään ennen kuin lopulta päädyttiin soittamaan yhteen. Erityisesti vokalistin ja jonkin verran rumpalin kanssa oltiin monesti puhuttu jonkinlaisesta bändin perustamisesta. Joskus vuonna 2003 sain treenitilat hommattua toisista yhteyksistä. Eräänä päivänä vokalistimme Messias keräsi tämän hieman hajanaisen joukon saman katon alle. Homma siis lähti käyntiin kuin puolivahingossa, mutta veikkaanpa, että tähän maailmaan mahtuu paljon pahempiakin vahinkolaakeja.

Vihamieli: – Olin juuri lopetellut edellisessä orkesterissa, ja Messiaan kanssa tuli juttua paikallisessa kuppilassa, että vois soitella jotain astetta rankempaa materiaalia. Siitä se ajatus sitten lähti.

Teuras: – Tosiaan, ihan vaan “mentiin katsomaan” treenistä ja hetken siinä sitten ihmeteltyämme oli jo ensimmäinen biisi valmiina.

Kertokaas ketä te olette ja miten teistä tuli osa tätä bändiä.

Kirottu: – Tähän pitää vissiin vastata, että Kirottu – kitara ja perustajajäsen. Ja basisti on tietty se kaveri, jolla on auto.

Mestari: – Vituttaa tuollaiset kliseet, mutta vielä enemmän vituttaa se, että tuo on totta. Minä olen se jätkä, jolla on auto. Mutta osaan minä kai soittaakin. Se, miten päädyin tähän porukkaan, on hieman hämärän peitossa. Sen verran muistan, että siihen liittyy Kirottu, paljon viinaa ja joku keikka Nosturissa. Taidan muuten olla ainoa jätkä, joka ei ollut ekoissa treeneissä mukana.

Vihamieli: – Vastuualueena pahuus ja rummut helvetistä.

Messias: – Konsonantit ja sanoitukset.

Teuras: – Kitara, porno ja vitutus.

Surma piiloutuu taiteilijanimien taakse. Onko tähän jokin syvempi syy?

Messias: – Kun teemme musiikkia, Surma vaikuttaa siihen, mitä olemme. Treeniksellä musiikki ottaa meissä vallan emmekä ole enää niitä samoja henkilöitä, joita olemme töissä tai kotona. Kun otan mikin käteen, minusta tulee musiikin välikappale ja minussa nousee esiin piirteitä, jotka normaalisti pysyvät piilossa. Taiteilijanimien käyttö symbolisoi tätä muutosta.

Kirottu: – Taiteilijanimien taakse ei mitenkään varsinaisesti piilouduta. Parin viimeisen demon aikana onkin käyty paljon keskustelua, pitäisikö meidän esiintyä omilla nimillämme. Toisaalta se olisi itsessään jo hirvittävän paljon tylsempää, jos tällaista musiikkia veivaisivat jotkut perus-Jannet ja -Juhat. Bändin sisällä on myös hyvin vahva itsetietoisuus siitä, millaista komiikkaa ulkopuolisten silmissä tällainen musiikki kaikkine kliseineen pitää sisällään. Vaikka teemme musiikkia vakavissamme, harrastamme paljon itseironiaa ja osaamme suhtautua itseemme myös huumorilla. Tämä on ollut yksi niistä tekijöistä, jonka vuoksi alkuun hieman pilke silmäkulmassa kehitetyt nimet jäivät elämään. Nimet ovat myös medioissa herättäneet huomiota, ja varsinkin ulkomailla ne tuntuvat lisäävän mukavasti pientä eksotiikkaa ja mystisyyttä itse musiikkiin.

Teuras: – Jos vaikka käyttäisit taiteilijanimeä Lordi, niin kyllä Suomen kokoisessa maassa kuitenkin tiedetään tai hyvin nopeasti on selvitetty, että kyseessä on Tomi Putaansuu. Tuskin kukaan bändin musiikista aidosti pitävä kuulija on rehellisesti niin kiinnostunut siitä, minkä niminen yksittäisen instrumentin kantaja bändissä on, jos musiikki kokonaisuutena toimii ja miellyttää.

Bändi tekee äärimetallia suomeksi. Miksi?

Kirottu: – Bändiä perustettaessa ei musiikillinen tyyli ollut mikään tietoinen valinta. Meillä kaikilla on hyvin erilaiset taustat soittajina ja musiikin kuuntelijoina. Alkuun linjavetomme oli siten lähinnä luokkaa “ei mitään homosynia tai sooloja”. Vahvat leadit päätettiin vielä hyväksyä. Näillä eväillä lähdimme ulostamaan tavaraa, jolla ensisijaisesti pyrimme miellyttämään itseämme. Aikamoista sekameteliähän se alkuun tietysti oli. Suomi oli kielenä luonnollinen valinta, tällaista musiikkia kun ei omalla kotimaisella juuri esitetä. Mutta tähän sanoittaja kommentoikoon tarkemmin. Ulkomainen palaute kielestä on ollut usein positiivista.

Vihamieli: – Omana intressinä oli lähinnä päästä soittamaan jonkin sorttista äärimetallia, sitä kun nyt on tullut kuunneltua koko pienen ikänsä. Jäseniä rekrytoitaessa ei tyylisuuntaa kuitenkaan lyöty lukkoon, vaan kaikille annettiin omat hiekkalaatikkonsa, missä myllertää. Ensimmäisissä treeneissä tuo tyylisuunta kolahti kuitenkin kohdalleen ilman sen kummempia mietiskelyjä.

Messias: – Olemme suomalainen bändi ja laulamme suomeksi. Sanoitusten kirjoittaminen suomeksi on myös mielenkiintoisempaa kuin esimerkiksi englanniksi. Englanti on niin loppuun kulutettu, että riippumatta siitä mitä sanot, kuulostaa se yhdentekevältä. Suomea käytettäessa on paljon suurempi vaara kuulostaa kornilta, mutta toisaalta myös ilmaisumahdollisuudet ovat suuremmat.

Mistä tämä hieman Rytmihäiriön mieleen tuova bändin nimi juontaa juurensa?

Teuras: – Nimi syntyi jo varhaisessa vaiheessa. Alusta alkaen linja oli varsin tinkimätön, suoraviivainen ja raaka. Kaikki oli sitä mieltä, että nimen tulisi olla yksikäsitteinen, lyhyt, ytimekäs ja suomenkielinen. Sen tulisi myös jossain määrin kuvastaa musiikkia. Jossain vaiheessa Surma tuli esille ja siinähän se sitten oli.

Bändi on julkaissut kolme demoa. Miten ne eroavat musiikillisesti ja sanomaltaan toisistaan?

Kirottu: – Ensimmäinen demohan on oikeastaan enemmänkin studiossa nauhoitettu treeninauha. Siinä kitarat ja rummut on heitetty livenä sisään, bassot ja konsonantit nauhoiteltu sitten jälkeenpäin. Siinä vaiheessa alkoi olla tunne, että olisi hienoa saada jotain pysyvää aikaa, kun materiaalia alkoi kertyä. Biisit sinänsä ovat ihan hyviä vetoja, mutta noista ajoista on kyllä tultu lähes kaikilla osa-alueilla eteenpäin.

Teuras: – Toinen demo Veren tytär oli jo selkeästi jämäkämpää ja määrätietoisempaa materiaalia. Paikoin kuitenkin monenkirjavaa. Tässä vaiheessa paletti oli jossain määrin sekasin ja hakusessa, koska Kirottu oli vuoden verran ulkomailla, eikä sen piuhoituksista aina tahtonut ottaa selvää. Sieltä sitten puski erinäisiä riffejä, joista sitten työstettiin jonkinlaista kokonaisuutta. Lopputuloksena oli kuitenkin hyvä setti, josta löytyy parit helvetin hyvät biisit.

Kirottu: – Kolmas demo kuvastaa parhaiten bändin kehitystä. Biisit ovat monipuolisempia ja sovituksia on päästy hiomaan koko bändin voimin. Yleisesti voisi sanoa, että vuosien varrella bändin yhteissoitto on nivoutunut paremmin yhteen ja biiseihin on alkanut löytyä oma yhteinen linja.

Bändi ponnistaa pääkaupungistamme, josta sadat muutkin demobändit yrittävät nousta kansan tietoisuuteen. Koetteko sijaintianne jotenkin bändille haitaksi tai hyödyksi?

Vihamieli: – Perinteisesti promotessa Helsinki lienee parhaimpien joukossa. On hevikuppilaa, festaria ja hevimessuja, joissa tapaa alan ihmisiä. Vielä kun olisi intoa järkätä keikkoja, niin saataisiin tästä jotain irtikin. Musiikin levityksessä perustaunoille Internet on kuitenkin se media.

Teuras: – On paljon paikkoja missä treenata ja hyvät kulkuyhteydet millä saavuttaa treenikset. Vaikka pääkaupunkiseudulla on lukemattomia muita bändejä, niillä on kuitenkin omat kuvionsa ja näkemyksensä siitä, mitä tekevät. Niin myös meillä omamme. Kansan tietoisuuden saavuttaminen toki helpottaisi musiikin työstämistä, mutta sitä ei tulisi pitää itsetarkoituksena sen vuoksi, että siinä on omat vaaransa. Ylenpalttinen pyrkiminen varmasti vaatisi jossain vaiheessa kompromissien tekemistä, mikä päätyy oman näkemyksen karsimiseen ja se jos mikä johtaisi äärimmäiseen vitutukseen. Kompromisseissa kun aina häviävät molemmat osapuolet.

Mestari: – Suomen metalliskenessä ei minusta esiinny bändien välistä kilpailua, kuten kuulemani mukaan esimerkiksi Etelä-Euroopassa. On paljon helpompi järjestää keikkoja, kun sen voi tehdä yhteistyössä samanhenkisten bändien kanssa. Helsingin skene on muutenkin hyvin elävä. Pelkästään metalliin keskittyviä baareja taitaa olla nykyisin ainakin kuusi, ja muita keikkapaikkoja metallibändeille vielä huomattavasti enemmän. Vertailun vuoksi on pakko ottaa esille New York City ja Philadelphia, joissa olin juuri käymässä jouluhelvettiä paossa ja uutta vuotta viettämässä. En löytänyt NYC:stä yhtään ainutta metallibaaria. Philadelphiassa oli pari, jotka väittivät olevansa gothic/metal-baareja, mutta meininki tuntui kovasti painottuvan enemmän tuolle gothic-puolelle. Ehkä paikalliset metallibaarit siellä ovat niin undergroundia, ettei niitä löydä kuin hakun ja lapion avulla.

Millaisia ovat parhaimmat ja pahimmat vertauskuvat musiikistanne, mitä on vastaan tullut?

Teuras: – Vertauksia on tehty monia muun muassa orkestereihin kuin Ajattara, Moonsorrow ja toisaalta Thyrfing. Parhaiten on jäänyt mieleen, kun joku sanoi kuunneltuaan musiikkiamme olon olleen kuin pikkupoikana, kun kuuli ensimmäisen kerran Immortalia. Se oli hienoa kuulla, koska arvostamme kovasti norjalaista metallituotantoa ja Immortalia.

Kirottu: – Onhan noita kaikenlaisia vertauksia tullut. Ehkä eniten on miellyttänyt, kun joku ulkomainen arvioija mainitsi mieleen tulleen Agallochin. Sellaiseen tunnelmalliseen eeppisyyteen kun itsellä löytyy taipumuksia. Yleisesti useimmille vertailuille tulee kyllä kohautettua lähinnä olkapäitä. Vaikka itse sovellankin paljon fraasia “hyvät muusikot lainaa, parhaat varastaa”, saattaa omalta osaltani ne tietyt sävelet ja melodiat olla napattu jostain ihan muusta tyylistä, vaikkapa jostain Batman-leffan biisistä tai lastenlauluista.

Bändi kuulostaa jo melkoisen valmiilta tavaralta ja vaikka ihan levyttäväksikin kokoonpanoksi olisi rahkeita. Oletteko promotoineet materiaalianne kovasti lafkoihin ja keikkapaikkoihin? Minkälaista palautetta sieltäpäin on tullut?

Teuras: – Veren Tytärtä promotoimme eri medioihin, levy-yhtiöihin sekä keikkajärjestäjille. III:sta on toistaiseksi lähetty medioihin palautteen toivossa, ja piakkoin jatkamme materiaalin lähettämistä levy-yhtiöihin sekä keikkapaikkoihin. Hommaa on koitettu tehdä vastaanottajan näkökanta huomioon ottaen. Eli pakettiin menee mukaan vastaanottajalle muotoiltu saatekirje, valokuva orkesterista sekä CD-kannet, kotimaisille vastaanottajille suomenkielellä ja ulkomaalaisille englanniksi.

Käytätte musiikistanne genremääritelmää “tuhometalli”. Mistä ainesosista tuhometalli koostuu?

Messias: – Suomenkielistä, suoraviivaista ja yksinkertaista metallia. Black metalliksihan meitä enimmäkseen luokitellaan, mutta tätä en itse haluaisi allekirjoittaa. Minulle black metal edustaa muutakin kuin musiikillista suuntautumista. Black metalissa myös aate on hyvin olennaista, emmekä me bändinä jaa tätä aatetta. Nykyään tosin black metaliksi kutsutaan melkein mitä vaan, missä on kirkuvat vokaalit ja särökitarat, joten ehkä senkin termin merkitys on muuttunut sitten 90-luvun.

Kirottu: – Koska bändiä perustettaessa emme lähteneet tietoisesti tekemään mihinkään valmiiseen lokeroon sijoittuvaa musiikkia, päätimme valita tyylillemme nimen, joka sitä mielestämme hyvin kuvastaa. Musiikillisessa mielessä pyrin säveltäessä ajattelemaan koko bändiä yhtenä instrumenttina. Vaikka musiikki ensikuulemalta onkin hyvin suoraviivaista, rakentuu kaiken taustalle paikoin monimutkaisiakin ideoita. Me emme harrasta sellaisia helppoja “riffi ja siihen joku melodia päälle” -tyylisiä ratkaisuja. Musiikkia tulee kuunnella kokonaisvaltaisesti, sillä ne parhaat valmiiksi pureskellut rässiriffit ovat kuitenkin kulahtaneet jo yli vuosikymmen sitten. Ja jos sitä tarjottimella esiin tuotua meloa ja tilua kaipaa, niin tuollahan nuo timotolkit ja tobiassammetit jatkuvasti rockoopperoitaan työstävät.

Teuras: – Bläkkiä emme ole, mutta emme myöskään suoranaisesti muuta genreä, jota osoittaa metallin sukupuussa ja sanoa että tuollapäin Surma liikkuu. Ainakaan itse emme osaa sitä tehdä. Äärimetallia ehkä, mutta nykyään “ääri” on jatkuvasti muotoaan hakeva ja kovin subjektiivinen käsite, joten sen käytön kanssa on oltava äärimmäisen varovainen.

Kotisivuillanne ei ole mitään mainintaa keikoista, mutta kuvat-osiossa on kuvaa ainakin yhdeltä keikalta. Missä mittakaavassa yhtye harrastaa esiintymisiä?

Kirottu: – Intoa keikkojen soittamiseen tuntuu löytyvän huomattavasti enemmän kuin niiden järjestämiseen. Ollaan kyllä ihan livekuntoinen orkesteri, mutta jotenkin tuo järjestelypuoli on toistaiseksi tökkinyt. Soittamisen riemusta tätä ainakin itse teen. Lava on kuitenkin sellainen paikka, jossa herään eloon. Soittaminen on sellainen vapauttava kokemus, jossa pääsee irti kaikesta muusta ja uskoisin tämän välittyvän yleisöllekin.

Kuinka tärkeässä roolissa sanoitukset ovat bändille?

Messias: – Minulle laulajana ja sanoittajana sanoitukset ovat luonnollisesti tärkeitä, vaikka muu bändi ei välttämättä aina tiedäkään mitä huudan.

– Sanoituksia luodessani en kirjoita suoraan omia mielipiteitäni. Pyrin kertomaan tarinoita, asioita mitä on tapahtunut tai olisi voinut tapahtua, ottamatta suoraan kantaa siihen onko se hyvää vai huonoa. Jokainen saa itse muodostaa oman tulkintansa asioista. Pyrin sanoituksillani herättämään ajatuksia ja ehkä saamaan ihmiset näkemään itsestään selvyyksinä pitämänsä asiat uudessa valossa.

– Esimerkiksi Pyhä Viha kertoo siitä, miten kristinuskoa levitettiin tuhat vuotta sitten. Jos yöpöydältäsi löytyy Raamattu, voit pitää sitä ehkä taistelulauluna, mutta voit pitää sitä myös kritiikkinä uskonnon nimessä tehtyjä hirmutekoja kohtaan.

Noise kiittää. Onko loppuun mitään viestiä lukijoille?

Vihamieli: – Tuhometallia kukaan ei voi paeta!

Kirottu: – Mäkikotkaa mukaillakseni: Pilluhan se on mielessä, mutta soitetaan nyt vähän tuhometallia ensin. Imekää mun lekaa.

Teuras: – Kiitoksia. Toivottavasti nähdään ja kuullaan joskus jossain.

Haastattelu julkaistu : 2007-01-09
Kirjoittaja : Petri Klemetti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 15.7.2009 ja vanhin 11.5.2004. Yhteensä arkistosta löytyy 162 haastattelua. Bubbling UG oli Noisen osio, jossa nostettiin esille sillä hetkellä pinnan alla kyteviä bändejä.

Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.