Klubi, Turku 26.3.2010
Turun Klubilla riitti numeroita, kun saman katon alle olivat ahtautuneet 22-Pistepirkko, Joensuu 1685 sekä Anssi 8000 & Maria Stereo. Numeroiden lisäksi yhtyeitä yhdistää sama levy-yhtiö, Bone Voyage. Ja jotteivät yhtäläisyydet vielä tähän loppuisi, on 22-Pistepirkkojen Asko Keränen tuottanut Joensuu 1685:n debyyttilevyn.
Anssi 8000 on viettänyt hiljaiseloa viime kesän Provinssirockin keikasta lähtien. Tämä ei menoa tuntunut haittaavan, ellei mukaan lasketa hieman kangerrelleita välispiikkejä. Sympaattinen parivaljakko tuli toisaalta todistaneeksi, että muusikko voi puhua muustakin kuin viinan juonnista ja perkeleistä – esimerkiksi vaipoista.
Punaiseen pukeutunut, itseään tonttukaksikoksi nimittänyt duo svengasi rujosti ja hetkittäin mieleen tulvi ajatuksia Suomen White Stripesista. Kitara, koskettimet ja simppelit rumpuviritelmät loivat oivat olosuhteet rämisevään garage-bluesiin. Klubilla kuultiin lyhyehkö setti, johon kuuluivat ainakin Fever, Riot ja Eye of an Animal. Kaksikon energinen esiintyminen jätti hyvän maun, ja epäilen että tiemme risteävät vielä toistekin.
Joensuu 1685 ei päästä kuulijaa helpolla. Edellinen kohtaamiseni yhtyeen kanssa ei ottanut kunnolla tuulta alleen, mutta tämä ei estänyt uutta yritystä. Vahvasti vielä julkaisemattomaan materiaaliin painottunut setti tarjosi jumitusta koko rahan edestä. Rummut ja basso loivat tasaisesti toistuvan hypnoottisen pohjan, jota laulaja Mikko Joensuu täydensi kitarallaan ja Farfisallaan.
Joensuu 1685 ei turhia puhellut. Musiikki veti mukaansa, ja mitä junnaavammaksi meno kävi, sen parempi. Tästä kuultiin myös vastakkaisia mielipiteitä, sillä osa seurueestamme suosi yhtyeen melodisempaa puolta. Joensuu päätti settinsä Bruce Springsteenin I’m on Fireen, eikä encorea kuultu. Vaikka yhtye ei edelleenkään pitänyt aivan koko keikan aikaa otteessaan, on sen edesottamuksia syytä pitää silmällä.
Viimeisenä lavalle astui yhtye, jota suurin osa kansasta oli odottanut: 22-Pistepirkko. Jo konkariksi laskettava ryhmä kiusoitteli yleisöään parin biisin verran ennen kuin laittoi rokkivaihteen silmään. Biisejä oli muokattu uuteen uskoon, mikä toi niihin uutta eloa. Etenkin Rally of Loven jyräävä poljento iski makuhermoihin poikkeuksellisen terävästi. Samaa ei voi sanoa klassikko Birdystä, jonka hissutteleva tulkinta jäi pahasti puolitiehen.
Pistepirkkojen työnjako oli selvä: muiden keskittyessä soittopuuhiin, hoiti Asko Keränen supliikkimiehen virkaa. Illan teemana oli romantiikka, tavalla tai toisella. Konkreettisimmin se kävi ilmi, kun P-K Keränen saapui encoreen esittämään soolona Paul Ankan You Are My Destiny -herkistelyn. Tempoltaan vaihtelevaan settiin mahtui niin uudempia kuin vanhempiakin kappaleita. Rokkaava Rat King, räväkkä Not So Good at School ja vanha kunnon Just a Little Bit More todistivat arvaamattoman bändin olevan tiukassa iskussa.
Kun huojuvien pömpeleiden päällä kiipeillyt Asko Keränenkin selvisi urakastaan kolhuitta, voi iltaa pitää vähintään onnistuneena. Raportti on hyvä päättää TV-Resistorin sanoihin: numerot on meidän puolella.
Kuvat: Anna Gradistanac