Bachelorette on yhtä kuin uusiseelantilainen Annabel Alpers, joka tuo torstaina 30.9. ensimmäistä kertaa huuruisella eksentrisyydellä varustetun elektronisen popin ja folkin fuusionsa Suomeen. Alpers on tähän mennessä tutkiskellut ihmisen ja teknologian ristiriitaista suhdetta yhden EP:n ja kahden albumin verran.
Soitit aikoinaan surf-henkisessä Hawaii Five-O -yhtyeessä, jonka jälkeen menit Aucklandin yliopistoon opiskelemaan tietokonepohjaista säveltämistä. Pop-musiikin tekeminen ei tainnut kuulua opinto-ohjelmaan?
– Ei, tai sitä ei olisi katsottu hyvällä. Painopiste oli avantgardistisemmassa ajattelutavassa. Oli kaiken kaikkiaan erittäin hyödyllistä ja avartavaa omaksua musiikintekemiseen perspektiivi, joka ei pohjaudu populaarimusiikin struktuuriin.
Aloitit Bacheloretten 2005. Miten sanoisit että suhteesi tietokoneisiin on kehittynyt viimeisen viiden vuoden aikana?
– Alun alkaen rupesin käyttämään tietokoneita, koska halusin nauhoittaa kappaleeni käyttäen useita eri raitoja ja koska tykkään muokata ja yhdistellä elementtejä jälkikäteen. Verrattuna bändissä soittamiseen tietokoneet olivat täydellisiä myös siksi, että halusin tehdä asiat täysin omalla tavallani joutumatta käskyttämään muita.
Tietokoneet eivät esitä vastaväitteitä.
– Niin. Nyt olen kuitenkin päässyt murrospisteeseen Bacheloretten kanssa. Tämän työn alla olevan levyn teen vielä vanhan mallin mukaisesti, mutta sen jälkeen aion asettaa musiikintekemiselleni ehdon. Kaikki mitä siitä edespäin teen on oltava jollakin tapaa kollaboratiivista. Tähänastinen Bachelorette edustaa tekemisen tyyliä, jota oli pakko päästä kokeilemaan ja jonka minun piti ikään kuin saada systeemistäni ulos. Nyt olen kuitenkin alkanut kaivata musiikin yhdessä tekemiseen liittyvää sosiaalista vuorovaikutteisuutta.
Sinullahan oli livebändi, mutta nykyisellä kiertueella esiinnytkin aivan soolona?
– En pitänyt siitä, että jouduin käskemään heitä ja minusta tuntui, etteivät he minun taustasoittajina oikein voineet esiintyä täyden potentiaalinsa mukaisesti. Vastaisuudessa, haluan, että se on täysin kollaboratiivista, kun soitan ihmisten kanssa. Soolona esiintymisessä oli alkujaan pohjalla pyrkimys toisintaa livenä minulle ominainen musiikin luomisprosessi. Kun on yksin lavalla tuppaa myös herkemmin kommunikoimaan yleisön kanssa, mikä on hyvä juttu.
Joku neropatti on varmasti kysynyt tätä aikaisemminkin, mutta miksi aiot kutsua itseäsi, jos menet naimisiin?
– Hahaa! No juttuhan on tietysti niin, että Bachelorette on musiikillisen projektini nimi, ei koko identiteettini. Nimi sopii siihen mitä yritän tehdä musiikillisesti. Nimi on vanhojen 50-60-luvun miestenlehtien innoittama. Siellä oli juttuja näistä rikkaista komeista poikamiehistä, joilla oli hienostunut maku kaikessa. Bachelorette on näiden naispuolinen vastine.
Mutta tavallaan olet jo naimisissa teknologian kanssa. Tai me kaikki olemme. Esimerkiksi kappaleesi Electric Husband kertoo jokapäiväisestä riippuvuudesta erinäisiin koneisiin ja vimpaimiin.
– Tavallaan. Mutta teknologia on minulle kommunikaation ja ilmaisun väline, jolla tavoitan ihmisiä. Aloin tehdä musiikkia koska en uskonut osaavani luoda yhteyden muihin ihmisiin tavallisia keinoja käyttäen.
Viime vuonna ilmestyneen My Electric Familyn sanoituksissa on kaikenlaista kiinnostavaa, josta ei välttämättä aina saa selvää efektoitujen vokaalien takia, eivätkä tekstit ole painettuja levynkanteen. Technology Boysta ponnahti esimerkiksi esiin sana dionyysinen, johon ei ihan joka päivä pop-lyriikoissa törmää.
– Lueskelen paljon tietokirjallisuutta. Ja levynteon aikoihin satuin lukemaan Carl Jungia ja jotkut hänen teoriansa vaikuttivat varmastikin tuohon kappaleeseen. En oikein pidä siitä, että sanoitukset ovat erikseen luettavissa, vaan haluan että ne kuullaan yhdessä musiikin kanssa.
Äänitit ensimmäisen kokopitkäsi Isolation Loopsin itseksesi syrjäisessä mökissä. Entäs My Electric Familyn kanssa?
– Yritin ensiksi soveltaa samaa tapaa työskennellä, mutta se ei oikein luonnistunut tällä kertaa. Rupesin kaipaamaan sosiaalista kontekstia ja päädyin lopulta sisällyttämään muitakin ihmisiä levyntekoprosessiin.
Kuinka kauan kesti ennen kuin sait vietyä Bacheloretten Uutta-Seelantia kauemmas?
– Se vei kyllä muutaman vuoden. En kiertänyt Australiaakaan kuin vasta 2007. Sitten sain managerin USA:sta, mikä helpotti asioita huomattavasti. Kiersin siellä 2008 ja nythän levy-yhtiönikin (Drag City) on siellä.
Animal Collectiven kanssa tehty kiertue lienee ollut avuksi?
– Se oli todella hyvä mahdollisuus minulle. Parasta oli kuitenkin se, että sain nähdä Animal Collectiven livenä joka ilta.
Bacheloretten Suomen keikkadebyytti tapahtuu Helsingin Club YK:ssa torstaina 30.9.
http://www.myspace.com/bachelorettepop
http://www.dragcity.com/artists/bachelorette