Andres Roots : Vol. 12 – “Viron blues-maestron Covid-ajan kootut”

Tarton tinkimättömän blues-trubaduurin, Andres Rootsin korona-vuosien aikana äänitetyt lyhytsoitot on kasattu samojen kansien väliin albumiksi “Vol. 12”. Albumi koostuu kuudesta vuoden 2022 aikana äänitetystä kappaleesta, kuudesta vuonna 2020 julkaistun ja mainiosti kansainvälistäkin radiosoittoa osakseen saaneen “Afternoon” -EP:n kappaleesta sekä kahdesta vuonna 2019 julkaistusta biisistä. Ensiksi mainitut ovat akustisia kappaleita, kun taas jälkimmäisinä mainitut julkaistiin sähköisenä “Waiting Around 7”-EP:nä.

Kuluneen vuoden äänityksistä “So It Is, Subhuti” sisältää Jimmy Pagen soolouran repertuariin kuuluvan kaltaista itämaista arpeggiointia yhdistettynä voimakkaaseen slide-kitarointiin. Samaa ‘Ledareiden‘ perintöä ilmentää menevämpi akustinen ralli “Sunstroke”. Maukkaan tasokasta Hawaii-tyyppistä kitarailmaisua sisältävä “Starbuck Theme” nousee heti kättelyssä kokonaisuuden raikkaimmin kimmeltävien biisien joukkoon. “Dromedary” ammentaa ydinmehunsa englantilaisesta progressiivisesta kitaramusiikista kansanmusiikista. Herkullisen putkiradiosoundin läpi säröytyneellä dobro-soundilla puututtava “Birdsong Thing” on albumin maukkaimmin autenttista vuodisadan takaista syvän etelän bluesin ja tyylitellyn slide-sooloilun bluegrass-tunnelmointiin yhdistävä auditiivis-retrospektiivinen helmi.

“Hawk’s Out With His Axe” on oivaltavasti kauniita moniäänisiä pop-melodioita yhdistävä, rauhoittava ja ilmava sävellys. – Albumin täyteläisin sävellys, sanoakseni. Toinen puolisko on enemmältikin akustiseksi riisuttua 1960-luvun keveästi keinuvaa brittibluesia John Mayallin ja Yardbirdsin hengessä. Rohkeasti yksinkertaisen rakenteen pohjalle kasattu kappale koostuu periaatteesta kahdesta biisin keskeltä teemat kahtia jakavasta puoliskosta, vaikkakin lopuksi se palaa kierrättämään vielä kertaalleen ensimmäisen teeman osaset ympäri. Vahvoilla kertosäkeen slideillä vahvistettu “Picnic at Dockery’s” palaa tyylitellysti peltisen rämisevine kitarasoundeineen Amerikan eteläosien suistojen maisemiin.

Yhden lokakuisen illan aikana 2020 Roots oli loihtinut EP-levyllisen blues-pitoisia, akustisia instrumentaaleja. Puhdasverisestä bluesista ei voitane puhua kappaleiden laaja-alaisen soinnillisen vivahdekirjon myötä. “Years Past Midnight” on ainoa kokonaisuudelta aiemmin versioitu kappale. Kyseessä on Rootsin vanhan blues-trio Bullfrog Brownin lainabiisi. Mukana kokonaisuudella on myös vivahteita viihteellisestä Americanasta aina nöyriin tribuutteihin edesmenneelle blues- ja rock’n roll-järkäleille kuten vanhan Fleetwood Macin kitarasankari Peter Greenille osoitettu, viihdyttävä korvamato “Blues On Green” ja Chuck Berrylle omistettu “Bye Bye Berry“.

Astetta silotellummin soi puolestaan sähköinen osuus: “Waiting Around” edustaa neo-delta-bluesia, joiden uusista tekijöistä selkeiten biisistä mieleen tulee bostonilais-trio GA-20. Soundimaisema soi pelkistetyn pehmeästi joitakin särölle yliohjautuvia sointuja lukuunottamatta “Bye Bye Berry” -biisissä. Kokonaisuuden rungon kantavia osia ovat myös kiihkeät, Led Zeppelinin akustista rypistystä muistuttavat rock-pohjaiseen poljentoon perustuvat “Western of The Month”, albumin alkupuolelle sijoitettu “Sunstroke” ja päätösraita “Sherwood“. Matkaan mahtuu vielä palmun oksien suojissa kylmä Bloody Mary kädessään lököilevän joulupukin kutsulaulu “Yuletide Blues”, joka sävellyksenä ei kuitenkaan säväytä niin kuin sen teemansa puolesta soisi säväyttää.

Yhtä kaikki Rootsin kitaransoitto on vakaasti rullaavaa, mielikuvituksellista, ilmavaa ja huoliteltua. Miehen puhtaasti eteenpäin keinuva poljento pelkän koppamikitetyn metallikielisen akustisen kitaran voimin on kautta linjan hienoa kuultavaa. Uudemmat kappaleet vaikuttavat lisäksi huolitellummin tuotetuilta kuin parin vuoden takaiset teokset. Upeaa virolaista käsityötähän tämä kerrassaan on. Aikansa kansallisaarre, suoraan sanoen.

4/5

https://andresroots.bandcamp.com/album/vol-12