Jenkkiläisen industrial-metallilegenda Fear Factoryn palatessa otsikoihin oikeustaistelun ja uuden Mechanize-julkaisun turvin, oli bändiä hyvä syy odottaa myös Suomeen keikkailemaan. Edellinen FF-vierailu Nosturissa aiheutti niin pahoja fyysisiä vaurioita ihmiskehoon, että tällä kertaa oli pakattava mukaan luonnon omat lääkkeet sekä tyydyttävä ottamaan hieman chillimmin.
Arkipäivän kirous näytti purevan ruotsalaisen asennepumppu M.A.N.:in auratessa tietä Pelkotehtaan paksukaisille. Vain kourallinen ihmisiä oli saapunut seuraamaan M.A.N.:in edesottamuksia, eikä bändin soulflymainen tahkoaminen jaksanut innostaa juuri ketään materiaalin keskinkertaisuutensa takia. Vauhtia yritettiin hakea Fear Factory -vokalisti Burton C. Bellin feattauksella sekä viimeisenä rykäistyn Blood Vanish -hitin avulla, mutta turhaan. Yleisön ajatukset oli suunnattu jo kohti tulevaa.
Hieman varkain käyntiin pamahtanut intromöyrintä värisytti selkärankaa ja kulkusia, antaen myrskyvaroituksen monipäiselle FF-armeijalle. Heti kärkeen ajettu Mechanize meni vielä ihmetellessä saatanan tujuja soundeja, mutta perään runtattu Obsolete-levyn avauskolmikko laittoikin sitten liikettä niveliin. Veteraaneista koostuvan rytmisektion työskentely oli intensiivisyydessään infernaalista tasoa, pitäen Nosturin kuristusotteessaan lähes alusta loppuun saakka. Varsinkin monissa liemissä keitetyn Gene Hoglanin kannuttelu sai suun kääntymään tyytyväiseen virnistykseen kerran jos toisenkin. Bassoa raiskannut Byron Stroud sekä kitaraa lyijynraskaasti sahannut Dino “Burger King” Cazares loivat yhdessä Hoglanin kanssa optimaaliset taustat Bellin puhtaille ja hieman raaemmille laulusuorituksille, osoittaen Burtonin kuuluvan edelleenkin parhaaseen A-ryhmään.
Faneille tarjoiltiin puolentoista tunnin aikana komea läpileikkaus bändin tuotannosta, lukuunottamatta albumeita, joiden työstämisessa Cazares ei ole ollut mukana. Valinnat Digimortalilta (Acres Of Skin, Lynchpin) toimivat livenä yllättävän hyvin saaden jengin pogoilemaan ja tarjoamalla vastapainoa Mechanizen kiireisille rutistuksille (Industrial Discipline, Fear Campaign, Powershifter, Christploitation). Loputtomalta tuntuneen tuplabasariravin keskellä yleisölle siunaantui hengähdystauko, jolloin Fear Factoryn audiovisuaalinen vyörytys pääsi hetkeksi lamauttamaan aivot puoliballadien toimesta. Loppuun säästetyt Demanufacture-karkit saivat aikaan odotetun täystuhon pitin pyörteissä sekä mikseripöydän takana käydyssä UFC-ottelussa, jossa eräs Marimekkomies paukutti huolella turpaan häiriköivää hippiä Hunter-Killerin tahdissa.
Vaikkakin Fear Factory -miehistö heilui lavalla melko hillityn oloisesti, se hoiti homman kotiin kiitettävän arvoisesti. Toisaalta olisi hullua edes odottaa mitään uskomatonta jumppasuoritusta yhtyeeltä, jonka jäsenistä 3/4 osaa voisi passittaa suoraan painonvartijoihin. Pääasia, että Fear Factory on taas hengissä ja voi läskisti…kirjaimellisesti.
Keikkaraportin on kirjoittanut Johnnie Cochran Jr. Kuvat Xeniya Balsara.
Comments
4 responses to “Lihaa, koneita ja hikeä – Fear Factory Nosturissa”
Aika raakasti nyt M.A.N. tässä tekstissä sivuutettiin. Jätkät vetivät oikein tiukan keikan, enkä kyllä saamitään Soulfly viittauksia aikaiseksi mistän vaiheesta.
Muutenkin tuo läski-läppä ei kyllä kuulu tällaiseen tekstiin missään muodossa. Ovathan jätkät isoja (tenkin Burton on ottanut Dinoa kiinni vuosien varrella huomattavasti), mutta mitä ihmeen merkitystä sillä on?
Aika raakasti nyt M.A.N. tässä tekstissä sivuutettiin. Jätkät vetivät oikein tiukan keikan, enkä kyllä saamitään Soulfly viittauksia aikaiseksi mistän vaiheesta.
Muutenkin tuo läski-läppä ei kyllä kuulu tällaiseen tekstiin missään muodossa. Ovathan jätkät isoja (tenkin Burton on ottanut Dinoa kiinni vuosien varrella huomattavasti), mutta mitä ihmeen merkitystä sillä on?
Ihan asiallinen keikkaraportti! M.A.N. ei sytyttänyt ja jäi muutenkin valjuksi. FF:n jäbät taas ovat kokonsa puolesta jo sellaisissa mitoissa että siihen kiinnittää väkisinkin huomiota joten miksi sitä ei voisi keikkaraportissa mainita? Ei kaikkea tarvitse ottaa liian vakavasti – vai tunsitko piston itsessäsi?
Ihan asiallinen keikkaraportti! M.A.N. ei sytyttänyt ja jäi muutenkin valjuksi. FF:n jäbät taas ovat kokonsa puolesta jo sellaisissa mitoissa että siihen kiinnittää väkisinkin huomiota joten miksi sitä ei voisi keikkaraportissa mainita? Ei kaikkea tarvitse ottaa liian vakavasti – vai tunsitko piston itsessäsi?
En tiedä oliko kitaran särössä tai rummuissa jotain semmosta mikä aiheutti nuo Soulfly fiilikset. Muuten M.A.N:in matsku on kyllä niin perus 2 otteen huttua alusta loppuun…Sorry, se on vaan mun mielipide ;).
Läskit on läskejä, läppä on läppää! Tämmöisten takia saanut joskus myös tappouhkauksia, Kouhio Dude :D.
t.Oke
En tiedä oliko kitaran särössä tai rummuissa jotain semmosta mikä aiheutti nuo Soulfly fiilikset. Muuten M.A.N:in matsku on kyllä niin perus 2 otteen huttua alusta loppuun…Sorry, se on vaan mun mielipide ;).
Läskit on läskejä, läppä on läppää! Tämmöisten takia saanut joskus myös tappouhkauksia, Kouhio Dude :D.
t.Oke
FF:n koneet on kyllä ankeita ja Burton on todella rajoittunut laulaja. Suurin osa melodioista on kuin lastenlauluista. Mut ihan ok veto näin eläkkeelle siirtymisen kynnyksellä.
FF:n koneet on kyllä ankeita ja Burton on todella rajoittunut laulaja. Suurin osa melodioista on kuin lastenlauluista. Mut ihan ok veto näin eläkkeelle siirtymisen kynnyksellä.