ZZ Top, Drugs and Rock ‘n’ Roll – Veteraanit vetreänä Saimaa Open Airissa

Kuvat Juho Tuure

Saimaa Open Air järjestettiin toista kertaa Saimaan rannalla Lappeenrannan Rauhassa. Festarialue sijaitsee Saimaa Gardens -lomakeskuksen yhteydessä. Venäläisten turistien johdolla alue on kasvanut hurjasti viime vuosina n. 300 hehtarin pinta-alalle ja alueella on 8 000 vuodepaikkaa. Vaikka festarit järjestetään Lappeenrannassa, on Rauhasta huomattavasti lähempi matka Imatran keskustaan (n. 6 km). Onneksi festarit olivat järjestäneet kohtuuhintaisen (15 euroa edestakaisin) kuljetuksen Lappeenrannan keskustasta 40 kilometrin päähän festaripaikalle.

Varsinaista festarialuetta oli tuunattu reippaasti viime vuodesta. Olutalueiden määrää oli kasvatettu huomattavasti, eivätkä ne enää olleet tukkimassa rinnettä, joten kaikilla oli mahdollisuus nauttia esityksistä parhaalta mahdolliselta paikalta.

Tämän yleisön keskellä 36-vuotias toimittaja tunti itsensä nuoreksi

Eppu Normaalia en ehtinyt näkemään, joten ensimmäisenä todistin Viikatteen keikkakunnon parin vuoden tauon jälkeen. Bändi soitti rohkeasti useamman kappaleen tuoreimmalta Petäjäveräjät-rieskaltaan ja yhtyeellä oli vaikeuksia saada nousuhumaltuvaa festarikansaa puolelleen. Pikkuhiljaa keikan myötä kumminkin se sai yleisön kannustamaan nostamalla kierroksia klassisilla Viikate-sävelmillä. Kaarle vitsaili, että he ovat festareiden nuorin bändi, vaikka ovatkin olleet kasassa jo 16 vuotta. Hivenen kauempana katsottuna Kalle näyttää entistä enemmän James Hetfieldiltä. Varo Hynynen, ettei titteliä viedä Kouvostoliittoon!

The Ronski Gang teki verevän paluun viime vuonna uuden albumin ja keikkojen myötä. Itselleni melko tuntematon kotimainen veteraani oli kuulemma kovassa huudossa 70-luvun taitteessa, vaikka se jäi aina suositumman Hurriganesin jalkoihin. Samasta rock ‘n’ roll -perinteestä tämäkin yhtye edelleen ammentaa. Bändin lavameininki perustui pitkälti Harry “Ronski” Sjöblomin rönsyileviin välispiikkeihin ja yleiseen kohkaamiseen lavalla. Yhtyeenä koko The Ronski Gang soitti varsin tiukalla otteella antaen tilaa sekä alkuperäisille että uusille jäsenille näyttää osaamistaan. Omien klassikoiden lisäksi yleisöä lämmitti mm. hekumallinen Mony Mony -koveri.

The Ronski Gang lietsoo yleisön villiksi

Hauskin sattuma keikalla oli ehdottomasti, kun viisikymppinen perheenisä Mäntästä tuli tivaamaan minulta möyhöä. Sanoin, ettei ole, mutta mies ei meinannut millään uskoa, viittoillen samalla kujalla olevaan kaveriinsa. Pienen sanailun jälkeen miehet osoittautuivat vain harmittomiksi pilven puutteessa oleviksi ikinuoriksi festarijermuiksi.

Epävarman tiedon mukaan perjantai oli loppuunmyyty ja se alkoi konkretisoitumaan vartti ennen ZZ Topin keikkaa. Yleisöä pakkautui hyvissä ajoin lavan eteen, mutta varsinaista ruuhkaa ei ollut koko keikan aikana lukuunottamatta ensimmäistä viittä metriä lavasta. Harvemmin Teksasin boogiekonetta pääsee näin läheltä katsomaan. No, mikä ettei!

Frankin kioski valmiina keikkaan

Hienoisen odottelun jälkeen Frank, Dusty ja Billy nousivat lavalle startaten välittömästi Thunderbird-klassikolla. Keikan alku painottui vahvasti 70-luvun tuotantoon, lukuunottamatta 90-luvun poimintaa Pincushionia ja yhtyeen uusimmalta EP:ltä poimittua I Gotsta Get Paid -raitaa.

Euroopan kiertueelle ZZ Top oli hionut settilistaansa enemmän MTV-hittiaikakauteensa. Eliminatorilta kuultiin Got Me Under Pressurea lukuunottamalta kaikki ne videoilta tutut hitit. Suuren yleisön reaktioiden perusteella monelle se on edelleen ainoa “oikea” ZZ Top -albumi. Afterburnerilta soitettu Stages oli silkkaa pakkopullaa, vaikka kansaan näytti sekin uppoavan ja tuskin kukaan yllättyi videolta tutuista pumpulikitaroista Legsin aikana?

Yllättävä vetona keikalla kuultiin Rhythmeen-albumilta poimittu Vincent Price Blues, joka toimi oivallisesti raskaan poljentonsa ansiosta. Seuraavana kuultu hämyilypala Heaven, Hell or Houston oli monelle outo levähdystauko. Itse diggailin täysillä kummallista raitaa El Locolta.  Tässä vaiheessa minua nuorempi juntti oli hokenut jo useampaan kertaa miksei ne soita niitä hyviä biisejä. Lisäksi sama urpo kommentoi bändin jokaista liikettä tyttöystävänsä korvaan. Sanoin useampaan kertaan miehelle suorat sanat, mutta vasta Gimme All Your Lovin’in pärähtäessä lavalta hemmo vihdoin keskittyi nauttimaan keikasta.

Encoressa bändillä oli mariachi-henkiset releet.

Minulle ZZ Topin ydinmehu on aina ollut ensimmäisen six-packin muodostama kokonaisuus, joten onneksi encoreissa sedät iskivät uuden vaihteen silmään ja soittivat vanhaa kunnon boogieta Tube Snaken Boogien, La Grande-medleyn ja Tushin muodossa. Kokonaisuutena ei voi kuin ihailla bändin soittogroovea, vaikkakin Frank Beard ei enää entisten aikojen iskussa olekkaan. Billy Gibbonssin tyylikästä kitarointia katsoisi huomattavasti mieluummin neljä tuntia, kuin erään newjerseyläisen mammuttikeikkaa stadikalla. Dusty Hill puolestaan piti boogien jämäkkänä ja hänen äänensä oli säilynyt Billyä eheämpänä.

Saimaa Open Airista jäi positiivinen fiilis, vaikkakin palveluita olisi voinut parantaa entisestään. WC-alueita oli liian vähän ja ruokatarjonta oli näin isolle yleisölle hivenen alimitoitettu. Onneksi olutalueilla ei tarvinnut jonottaa, kuten ensimmäisenä vuotena. Yleisön keski-ikä huiteli varmasti lähempänä neljääkymmentä ja pitkästä aikaa tunsin itseni todellakin nuoreksi festareilla. Viikatetta lukuunottamatta päivän kaikki bänditkin oli perustettu jo ennen syntymääni.

Keikan jälkeen syöksyin nopeasti takaisin bussiin ja Lappeenrannan keskustaan vain kohdatakseni lisää “stadilaisia” kamapummeja, jotka tällä kertaa kyselivät pajanderin ja nenäkarkin perään painottamalla kyselyään elekielellä. Sorry, ei vieläkään ole spägää, eikä pilveä. Ihan sekaisin näyttää vanha kotikaupunkini menevän, kun järjestetään kahdet festarit samana viikonloppuna. But, hey it’s ZZ Top, Drugs and Rock’n’ Roll!

ZZ top Saimaa Open Air 20.7.2012

Thunderbird
I Thank You (Sam & Dave cover)
Waitin’ for the Bus
Jesus Just Left Chicago
Pincushion
I’m Bad, I’m Nationwide
Heard It On The X
I Gotsta Get Paid
Gimme All Your Lovin’
Vincent Price Blues
Heaven, Hell or Houston
My Head’s in Mississippi
Beer Drinkers & Hell Raisers
Stages
Sharp Dressed Man
Legs
————–
Tube Snake Boogie
La Grange / Sloppy Drunk / Bar-B-Q
Tush

Lisää kuvia klikkailemalla alla olevista pikkukuvista. Kuvat Juho Tuure.

        

Mahdollisesti jotain samankaltaista