Villit hillbillyt Suomen pakkasessa – Hayseed Dixie Yo-talolla

Periamerikkalainen Hayseed Dixie on hurmannut noin vuosikymmenen ajan taidokkailla rockklassikoiden covereillaan, joiden seuraksi on vähitellen saatu yhä enemmän oma kappaleita. Tämän bluegrassia, kantria, rockabillyä, punkkia ja löysäpipoista hillbilly-meininkiä yhdistelevän nelikon luoma tyylisuunta tunnetaan nykyään nimellä rockgrass, joka uppoaa todistetusti hyvin myös suomalaisiin.  Bändi ehti juomiskiireiltään piipahtaa  Suomessa kuuden keikan minirundilla, joka starttasi pakkasen kourissa painiskelleen Tampereen Yo-talolta.Hayseed Dixien nimi on itse asiassa väännös AC/DC:stä, jonka biisejä versioimalla bändin ura sai alkunsa. Tampereen keikallakin AC/DC:n tuotantoa saatiin kuulla neljän kappaleen verran. Niistä ensimmäinen oli illan avannut Dirty Deeds Done Dirt Cheap, jota seurasi pian You Shook Me All Night Long. Myös Hells Bells kuultiin melko varhaisessa vaiheessa, kun taas Highway to Hell oli säästetty sokeriksi pohjalle.

John Wheeler

John Wheeler. Kuva: Olli Koikkalainen

Kukin kieroja sävyjä saaneista AC/DC-tulkinnoista nostatti tunnelmaa omiin sfääreihinsä. Samoin tekivät monet muut tutut lainat, kuten Detroit Rock City, Black Dog, Walk This Way ja Bad Moon Rising. Aavistuksen turhan haastavaksi osoittautunut Bohemian Rhapsody ei sen sijaan säväyttänyt aivan odotetusti, mutta tämän puutteen paikkasivat rautaiset Ace of Spades ja War Pigs (ks. video YouTubesta, ei Noisen kuvaama) sekä Mozartia lainaillut Eine kleine Trinkmusik. Lainkaan kehnompia eivät olleet myöskään Hayseed Dixien omista tuotoksista varsinkaan hulvaton Tolerance ja letkeä In the Backyard.

Tähtipuikkoa (tai tässä tapauksessa kaljapulloa) heilutti koko puolitoistatuntisen laulaja John Wheeler. Hänen tehokkain aseensa oli tyylikkään etelävaltiolainen artikulointi, jota hyväntuulinen ukko hyödynsi laulamisen lisäksi stand up -komedian piirteitä saaneissa spiikeissään. Tarkkaan mietityn kokonaisuuden muut palaset muodostuivat Don Wayne “Reverend” Renon banjotaituroinnista, Dale “Deacon” Renon ripeästi soittamasta mandoliinista ja Jake “Bakesnake” Byersin aggressiivisesta akustisen basson käsittelystä. Eikä hillbilly-kokonaisuus tietenkään olisi ollut täydellinen ilman ajoittaista viulun vingutusta, alkoholin saarnamiesmäistä ylistystä ja lähinnä lappuhaalareista ja lippalakeista koostuvia esiintymiskuteita.

Jake "Bakesnake" Byers (vas.) ja Don Wayne "Reverend" Reno

Jake "Bakesnake" Byers ja Don Wayne "Reverend" Reno. Kuva: Olli Koikkalainen

Yo-talolla ei ollut väkeä suorastaan ruuhkaksi asti, mutta ei paikka missään nimessä tyhjyyttäänkään ammottanut. Porukka pääsi nauttimaan  Suomen oloissa harvemmin koettavasta show’sta, joka oli vahvoista huumorielementeistään huolimatta toteutettu erittäin taitavasti ja ammattitaitoisesti.  Sopassa oli sopivasti punkin asennetta ja energiaa sotkettuna maanläheiseen jenkkimeininkiin. Monin paikoin mieleen tuli kotoinen Eläkeläiset, ja vain positiivisesti.  Hayseed Dixie toimikin kokonaisuutena kiitettävästi ainakin tällaiselle ensikertalaiselle, jolle rockgrass on vielä suhteellisen uusi tuttavuus. Pahoin pelkään, että pidemmän päälle tällainen musiikki muuttuu puuduttavaksi, mutta toivottavasti olen väärässä.

Mahdollisesti jotain samankaltaista