Viikatemies korjasi satoa Stadissa

 

bodom_jaahalli2011_2

Eipä tiennyt tämä amisviiksinen nörtti mitään heavy-musiikista ennen kuin kaveri lätkäisi tumppuun Something Wild kiekon noin 14 vuotta sitten. Paljon ovat ajat siitä muuttuneet: Children Of Bodomista on tullut Suomen kovimpia vientituotteita musiikin saralla, Lutakko vaihtunut suurempiin parketteihin ja minusta tullut vannoutunut raskaan musiikin kannattaja. Kuten arvata saattoi, tunnelma oli nostalginen hiipiessäni Helsingin Jäähallin lippuluukulle, katsellessani samalla kauniisti jonossa tönöttäviä, rasvalettisiä junnuja. Vaikka ilon kyynel oli lähellä vierähtää monien vuosien jälleennäkemisen riemusta, täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että pientä kyynisyyttä oli havaittavissa. Bodareitten tekemisiä on tullut nimittäin seurattua sivukorvalla viime vuodet, koska tuotosten taso on kärsinyt lievästä inflaatiosta ja ehkä musiikkimaun kevenemiselläkin on osuutta asiaan. Sitä suuremmalla syyllä oli yleisössä (ainakin) yksi ihminen, jonka COB:n piti vakuuttaa uudestaan…

Pessimistisyyden viimeisetkin rippeet karisivat hyvin nopeasti ja parin biisin jälkeen tuntuikin kuin betonijyrän alle jääneeltä. Uusimmalta levyltä irroitettu Ugly summasi aika hyvin koko keikan meiningin: tappiin saakka täytetyssä karja-aitassa pitti jylläsi, lukemattomat nyrkkiparit takoivat ilmaa ja Bodomin draivi oli järkyttävän kova! Bändin hitaatkin fiilistelyt Roundtrip To Hell & Back sekä Angels Don´t Kill kuulostivat nekin niin törkeän raskailta, etten ihmettelisi yhtään jos muutama seniori-ikää lähentelevä fanboy olisi kärsinyt rytmihäiriöstä.

 

bodom_jaahalli2011_51

Lähinnä pienen suuren miehen, Alexi Laihon, harteilla levännyt show oli kyllä kaikessa juroudessaan mukavaa seurattavaa. Allu heitti ne perinteiset hairflipit, muutamat v*tut sekä “jau jau´t” ja antoi sormien hoitaa loput. Ukkeli kyllä tiluttaa semmoisella otteella, että paikka tulevien kitarasankarien idoli-listalla on oikeutetusti ansaittu. Myös kosketinsoittaja Janne Wirmanin edesottamukset olivat hilpeää katsottavaa. Miekkonen raahusti rumpusetin kummallakin puolella sijanneiden syntikoiden väliä ja katosi välillä lavan sivulle hakemaan lisää naukkua(?), jotta nakit pysyisivät varmasti notkeina. COB:n kikkailun lavalla voisikin helposti kuvitella olevan samanlaista kuin treenikselläkin. Mikäs siinä, kun meno on letkeää ja juntilta kuulostavat spiikit/läpät vakuuttavat aitoudellaan tässä tapauksessa.

Setin jälkeen oli hyvin hämmentynyt fiilis, sillä mitään negatiivista sanottavaa keikasta ei yksinkertaisesti löytynyt. Perkele, jopa Was It Worth It? ja Blooddrunk –turhuudet kuulostivat livenä kelvollisilta. On se vain todettava viikatemiehen niitanneen tällä kertaa niin suurella ja terävällä sirpillä, että menee heittämällä vuoden kovimmaksi vedoksi omalla listallani.

Children Of Bodomille myönnettiin kultalevyt Relentless, Reckless Forever -pitkäsoitosta

Children Of Bodomille myönnettiin kultalevyt Relentless, Reckless Forever -pitkäsoitosta

Settilista:

01. Not My Funeral
02. Bodom Beach Terror0
03. Needled 24/7
04. Ugly
05. Roundtrip To Hell & Back
06. In Your Face
07. Living Dead Beat
08. Children Of Bodom
09. Hate Me!
10. Blooddrunk
11. Shovel Knockout
12. Angels Don´t Kill
13. Follow The Reaper
14. Downfall
—————
15. Was It Worth It?
16. Hatecrew Deathroll

Teksti: Johnnie Cochran Jr.
Kuvat: Juha Jukarainen