Viikate: Petäjäveräjät – Mustavalkorainaa ja rutiinilaukkaa

Spinefarm Records, 2012

Kouvola-Lahti-akselin hirtehisen säröhiskelmäorkesterin uranuurtajan, Viikateen herrasmiehistö ruotii kansan syvien rivien ja rivien välien ajatuksia nyt jo yhdeksättä kertaa pitkäsoiton muodossa. Yhtyeen perusvarma, tuttu ja turvallinen, radiosoittoa reilusti osakseen saanut ja saava raskasrautalankapoljento on kasvanut vuosien saatossa niin taatuksi tavaramerkiksi, että yhtyeen kappaleen pärähtäessä soimaan pelimannit tunnistaa Viikatteeksi täysin vaivatta, ensisoinnuista lähtien.

Levyn avaava Tähdet Varjelkoon, standardi-Viikatetta asteen rosoisempi iskelmähevilaukka tuo riemukkaasti mieleen yhtyeen uran alkutaipaleelta Roudasta Rospuuttoon– ja Alakulotettuja Tunnelmia -EP:iden ajat. Mollivoittoisella, kohtuullisen tarttuvalla kertosäkeellä varustetun Sysiässän pääriffi on mitä ilmeisimmin Esa Pulliaiseksi väännetty AC/DC:n Fire Your Guns, mitä yhtye myös korostaa pienillä soitannollisilla vivahteilla kappaleen väliosassa.

Akustisella kitarakomppauksella maustettu,mahtipontista kertosäesointia uhkuva, aavistuksen rujommalla kädellä vedetystä Yöstä muistuttava Petäjäveräjä on puolestaan yksi kokonaisuuden tunnelmallisimmista kappaleista. Levyn loppupuolella Anathemaa muistuttavaa, aavemaista verkkoaan kitaranäppäilyä ja pianomaalailulla kutova, Kaarlen A.W. yrjänämäisesti toteavaa lausuntalaulua sisältävä Työmies kohoaa väkeväksi viritetyn jännittensä ansiosta myös albumin ehdottomaan kärkikastiin.

Kaikki ei mene kuitenkaan tällä kertaa niin kuin mustavalkorainoissa. Se on kivi-iskelmää onnistuu olemaan viikateasteikolla ainoastaan välttävä kappale. Backyard Babiesin Highlightsista ja alkuaikojen Iron Maidenin kitaramelodioista lainaava Kaitselmus puolestaan sisältää yhtyeen muissa yhteyksissä huomattavasti paremmin hyödyntämiä standardisoinnutuksia ja slaavilaista melankoliaa, mutta jotka eivät onnistu tässä muodossaan sen koommin onnistu säväyttämään.

Ilahduttavasti uudempaa Motörheadia ja Danko Jonesia muistuttavalla, aggressiivisella rynnimisriffillä käyntiin räjähtävä Itkijänainen puolestaan väljähtyy vaisun säkeistönsä ja kertosäkeensä myötä varsin tylsäksi ja mitäänsanomattomaksi kappaleeksi. Levyn päättävä Taivas Kielletty ei myöskään onnistu olemaan muuta kuin keskinkertainen ja pidemmän päälle puuduttava Viikate-standardi.

Kaarle Viikatteen matala, tummasävyisesti toteava lauluääni on vuosien varrella kouliintunut todella puhtaaksi instrumentiksi ja selkeäksi yhtyeen tunnusmerkiksi. Petäjäveräjät -levyllä miehen laulumelodioissa on lisäksi havaittavissa enemmän ilmavuutta kuin yhtyeen aiemmilla teoksilla. Samaa kouliintumista on havaittavissa myös bändin yhteissoitossa. Jokseenkin hämmentävää kuitenkin on, että levyn nimikkokappaleen lisäksi Syysvedet sisältää niin ikään hyvin paljon Yöstä muistuttavia sointukiertoja ja ollilindholmaista, keskimääräiseen tuulipukukansaan uppoavaa, jollottavaa kertosäemelodiaa.

Onko Viikate sitten muuttumassa tämän albumin ja parin kansaan uppoavan, modernin iskelmärockbiisiin myötä tuulipukukansan tunteiden tulkiksi? -Tuskin – sen verran syvissä vesissä ja perus-itsesäälijollotusta inhorealistisemmissa aatoksissa Viikate soutaa ja huopaa edelleen. Ei kuitenkaan käy kieltäminen, että selkeitä modernin pop-iskelmän pauloihin ajautumisen merkkejä yhtyeen soinnissa on tämän levyn perusteella havaittavissa. Tämän kaiken voi tosin myös toisaalta laittaa puhtaasti Viikatteen huumorin piikkin.

Viikatteen uraa pitkään seuranneena ei tosin voi välttää ajatusta, että nyky-Viikate kuulostaa turhankin silotellulta ja sisäsiistiltä musiikilta. Alunpitäen marginaalissa operoinut yhtye teki aikanaan vaikutuksen kuulijoihin kotikutoisella, hirtehisellä ja rosoisella raskassoutuisuudellaan. Vaikka yhtye onkin vuosien myötä kehittynyt niin biisien teon kuin teknisen osaamisen suhteen reilusti, niin samalla jotain merkittävää sen vilpittömästä viehätysvoimasta on kadonnut kulkemansa kinttupolun varrelle.

Vaikka Viikatteen ominaissoundiin onkin vahvasti kuulunut omien mollikiertojen toistaminen pienillä variaatiomuutoksilla höystettynä, ei yhtye ole tällä kertaa saanut aineksistaan aikaan tarpeeksi paljon tarpeeksi väkeviä kappaleita. Totta kai yhdeksänteen albumiinsa päässyt yhtye muuttuu, kuin sen pitääkin muuttua, mutta tällä kertaa liian suuri osa Petäjäveräjät-levyn kappaleista vaikuttaa liian ennalta arvattavilta ja ponnettomilta yhtyeen todellisiin kykyihin nähden. Mihin suuntaan Viikate heiluu seuraavaksi?

3/5

Viikate kiertueella!

Pe 25.05.12 Hämeenlinna, Sirkus
La 26.05.12 Leppävirta Tulenliekki, Liekkirock
Pe 08.06.12 Espoo, Kivenlahtirock
La 09.06.12 Kaarina, Saaristo Open
La 09.06.12 Inkeroinen, Kantri
La 16.06.12 Seinäjoki, Provinssirock
Pe 22.06.12 Jämsä, Himos festival
La 23.06.12 Nummijärvi, Nummirock
To 12.07.12 Tampere, Tammerfest
Pe 13.07.12 Joensuu, Ilosaarirock, Sulo klubi
La 14.07.12 Koria, Pioneerifestivaali
Pe 20.07.12 Rauha, Saimaa open Air
To 26.07.12 Turku, DBTL
Pe 27.07.12 Kuopio, Kuopiorock
La 28.07.12 Oulu, Qstock
Pe 03.08.12 Sotkamo, Sotkamon Syke
Pe 10.08.12 Helsinki, Virgin Oil Co
La 11.08.12 Mikkeli, Jurassicrock

Mahdollisesti jotain samankaltaista