Viikate niitti satoa Tampereella: “Hienoin keikka ikinä”

Viikate, Pakkahuone, Tampere, 11.10.2013

Huh-huh, kyllä olivat Kouvostoliiton pakkasapostolit jälleen kerran huikeassa vedossa!

Ehkä Viikatteen lavatyöskentely kolahti tällä kertaa normaaliakin kovemmin, koska odotukset eivät olleet aivan pilvissä. Tuore, listaykkösenäkin piipahtanut Kymijoen lautturit -pitkäsoitto kun sisältää omaan makuuni hieman turhan paljon iskelmä- ja fiftarimausteita. Onneksi ne eivät kuitenkaan nouse liian pintaan Viikatteen live-keitoksissa. Niinpä bändin luontainen Motörhead-aromi nostikin sopivasti päätään myös Pakkahuoneella ja teki illasta likimain täydellisen.

Keikka käynnistyi tutulla Spede-länkkäri-introlla, jota tehostivat hauskasti synkronoidut spottivalot. Onnistunut valaistus tuki muutenkin mainiosti tunnelmaa koko tunnin ja neljänkymmenen minuutin ajan. Lavalle asteli tyylikkääseen mustaan sonnustautunut nelikko, josta kravattipakko koskee näköjään kaikkia muita paitsi Kaarlea. Ja krakathan olivat linjakkaasti vihreitä, jonka sävyt ovat vahvasti esillä myös Kymijoen lautturien kansitaiteessa.

Settilista oli luonnollisesti kasattu pääosin tuoreen kiekon varaan, mutta ihan jokaista uutta biisiä en silti olisi mukaan ottanut. Onneksi kevyet siivut, kuten Hopeisen kuun sirppi ja Oi pimeys, eivät kuitenkaan tappaneet tunnelmaa. Ne toimivat itse asiassa ihan hyvänä kontrastina levyn rankemmalle materiaalille, josta parhaiten iskivät Pakkasapostolit ja Minä kuorsaan verta.

Uutuuksista eniten vipinää yleisöön synnytti mukavasti Amorphista henkivä Tervaskanto. Sen aikana Kaarle intoutui huudattamaan runsaslukuista yleisöä erään herra Dickinsonin tyyliin: “Scream for me, Tampere!”. Ja jengihän huusi. Tervaskannosta on tehty myös hauska video, jolta voi vaikkapa yrittää bongata erään Viikatteen nimikkotuotteen.

Vanhemmasta materiaalista eniten mieltä lämmittivät syvälle Lemmyn suuntaan kumartava Sysiässä ja debyyttilevyltä napattu Yönseutu, joka sai innokkaimmat fanit nostamaan nahvavyönsä ilmaan. Myös vauhdikas Tanssi ja vanha kunnon Kuolleen miehen kupletti ansaitsivat hatunnoston.

Varsinainen kliimaksi koitti kuitenkin vasta encore-vaiheessa, vaikka se alkoikin kaikille V-keikoille kuuluvalla luvattoman huonolla vitsillä. Tällä kertaa siinä seikkailivat Arvi Lind ja Paul Stanley, mutta ei siitä sen enempää… Yökunnaat ja Pohjoista viljaa tasasivat sopivasti tietä aina yhtä sykähdyttävälle Kuu kaakon yllä -päätössiivulle, joka pani tälläkin kertaa kylmät väreet kulkemaan pitkin käsivarsia.

Kaarle hehkutti Tampereen yleisöä pitkin keikkaa, eikä kyse ollut mistään pakkokiitoksista; bändi nautti ilmiselvästi illasta yhtä paljon kuin jengikin. Tästä todisteeksi käy hyvin se, että supliikkimiehenä tunnettu Kaarle meni lopulta sanattomaksi ja oli tirauttaa kyyneleitäkin, kun yleisön spontaaneille suosionosoituksille ei ollut tulla loppua

Kaarle mainitsi loppupuolen spiikissään basisti Ervon avautuneen ennen encoreja, että tämä on ollut hänen hienoin keikkansa ikinä. Vuodesta 2001 asti säännöllisesti Viikatteen keikoilla käyneenä voin todeta, että tämä oli varmasti yksi hienoimmista. Viikate on 2000-luvun ehdottomasti parhaita suomalaisia livebändejä. Vielä kun Kaarle saisi lauluäänensä kalskahtamaan lavalla yhtä komealta kuin bändin muut elementit, täydellisyys olisi hyvin lähellä.

Viikate Pakkahuoneella 11.10.2013

  • (Haaskalinnut saalistaa)
  • Minä kuorsaan verta
  • Uusi syksy
  • Sysiässä
  • Kuolleen miehen kupletti
  • Kuningas Kaiho
  • Hopeisen kuun sirppi
  • Kerran
  • Tervaskanto
  • Tuonen lehtolapset
  • Oi pimeys
  • Yönseutu
  • Tanssi
  • (Interludi Betonus)
  • Pakkasapostolit
  • Viina, terva & hauta
  • Myrkynvihreää

——————–

  • Yökunnaat
  • Pohjoista viljaa
  • Kaa kaakon yllä
  • (Kymijoen lautturit)

Mahdollisesti jotain samankaltaista