Venyy ja vähän paukkuukin – Michael Monroen lavashow nosti jälleen biisit toiseen potenssiin

Michael Monroe
Pakkahuone, Tampere
11.12.2015

Siinä missä ennen sai kirota keikkojen myöhäistä alkamisaikaa (vai oliko sillä nuorempana lopulta mitään väliä), joutuu nykyisin päivittelemään päinvastaista. Michael Monroe aloitti oman osuutensa yhdeksältä, mikä tiesi lämppärinä toimineelle lämppärille Heavy Tigerille turhan aikaista soittoaikaa – siinä vaiheessa kun ennätin paikalle, oli mimmibändi osuutensa jo hoitanut.

No, illan pääanti oli joka tapauksessa Monroe, tuo yksi harvoista kotimaisista rocktähdistä. Näin Monroen edellisen kerran Provinssissa, jolloin mies vietti 50-vuotisjuhliaan. Siitäkin on vierähtänyt kolme vuotta, mutta miehen tahti ei tunnu juuri hiipuvan.

Levyrintamalla Monroe on tehnyt tasaista työtä. Ei suuria klassikoita mutta takuuvarmaa menoa, ja livenä kappaleet nousevat toiseen potensiin. Nyt alla oli Blackout States -levy, jolta löytyy niin ikään etenkin livevedoiksi kelpaavaa materiaalia. Ilta alkoikin uutukaisen kappaleilla, mutta vasta neljäntenä kuultu Ballad of the Lower East Side ja sen yhteydessä vedetty yhteislaulu sai jäyhään härmäläisyleisöön kunnolla eloa.

Mitä voi odottaa Monroen keikalta? Ylitsepursuavaa energiaa, lavarakenteissa kiipeilyä, ammattitaitoisia soittajatovereita, huuliharppua ja saksofonia, muutamaa Hanoi Rocks -klassikkoa, mikkitelinettä takaisin pystyyn nostelevaa ja mikrofonin johtoa selvittelevää lavahenkilökuntaa.

Vaikka bingorivin olisi saanut kiinni helposti, ei se ole lainkaan huono juttu. Monroe vetää keikat täysillä ja vuosien tuomalla vankkumattomalla rutiinilla. Asiaa auttaa myös taidokas bändi, josta on syytä mainita ainakin bassoa soitteleva ex-Hanoi Sami Yaffa.

Monroe on viihdyttäjänä priimaluokkaa. Television laulukilpailuihinkin itsensä mukaan sotkenut mies ottaa työnsä mutta ei itseään tosissaan. Monroe voisi vetää vaikka Nickelbackia ilman suurempaa yleisökatoa, mutta ei onneksi tule sitä koskaan tekemään.

Sen sijaan ilmoille kaikuvat ytimekkäät ja perinteitä kunnioittavat rokkibiisit, jotka potkivat kuulijaa sen verran rivakasti takaraivoon, ettei keikalta voinut poistua kovin pettyneenä. Ja oli aikaisessa alkamisajankohdassakin omat puolensa, sillä se tarjosi halukkaille mahdollisuuden jatkaa iltaa vielä YO-talon puolella, jossa lauteille nousi Pelle Miljoona Oy mukanaan muuan Andy McCoy.

Teksti, Jukka Kastinen
Kuvat, Oili Koikkalainen