Vehje : Puolkuppia – “Täyspannullinen savolaista huolta ja setvimistä”

(Humu Records 2022)

Savonmaan kovan ytimen köllykät, Vehje palaa parin vuoden takaisen, luunapin lailla otsaan läsähtäneen “Terveisiä”-seiskatuumaisen jälkeen kokopitkän albuminsa myötä. Minialbumin mittainen täyspitkä kantaa nimeä “Puolkuppia“.

Vehkeen musiikin suhteen mikään ei ole tässä matkan varrella muuttunut, ja pääosin hyvä niin. Homman nimi on edelleen venkoa, mutkittelevaa hardcore punkin mäiskettä yhdistettynä ankarasti ryömittäviin doom metal -lanaamisen. Teksteissä vokalisti Niko Taskisen pinna kiristyy milloin mistäkin maallisesta vastoinkäymisestä tai asioiden luonnollisesta kulkeutumisesta toiseen kuin toivottuun suuntaan. Joskus huolen aiheeksi riittää pelkkä kunnanjohtaja Rytkösen maine tai housun lahje. Soundipoliittisesti “Puolkuppia” kuulostaa hyvin luonnonmukaisesti sopivalta, tasapainoisen tuhdin äänimaiseman omaavalta ja vaivattomasti syntyneeltä tuotokselta.

Itsensä myymisen suorasukainen manifesti “Freelancer” tuo mieleen Pohjanmaan ylpeyden Valse Tristen. Säälittä huutokauppahelvettiin blastbeateineen kuulijan syöksevä groovaava thrash-poljentoinen “Mahotonta meininkiä” käynnistää riistokapitalismin vastaisen ilosanoman genretyypille varsin poikkeukselliseen tapaan KTMK-tyylillä. Yhden, keskitempoisen, painostavan riffin pohjalle perustuva “Palkinto” vie puolestaan nuukasti eläneen suomalaisen aina Pyhän Pietarin portille puolen kupin tervetulijaismaljan ääreen. Junakompilla vääjäämättömästi louskuttavassa “Oikea järjestys” -biisissä Taskinen saa polkaistua käyntiin sisäisen Jaakko Tepponsa.

Veljesten kesken päin helvettiä menneen perinnönjaon syövereitä ihmiskorville väenväkisin kuultavaksi tuuppaava “Isojako” päättyy enemmän tai vähemmän geeniperimästä johtuen jokakesäisiin grillibileisiin. Kappaleena se menee raskaamman shuffle-poljentonsa osalta jo jonnekin Cathedralin, Trouble?:n ja T.S.O.L.:n yhdistävälle rajapinnalle.

B-puolen avaava “Rytkösen maine” on hevimmän Queens Of The Stone Age -poljentonsa myötä opettavainen tarina pikkupitäjän kunnanjohtajan WC-käynnistä ennen puheenpitoa. Tehokkaasti imuttava, progahtavalla stoner-riffittelyllä käynnistyvä ja käyntiin päästyään valtion velkavankeudesta luontevasti vilustumisen välttämiseen etenevä videobiisi “Tästä lähtien” pitää pintansa albumin paremman keskitason kappaleena. “Hunsvotti”. Eniten mielikuvitukselle tilaa jättää lyhyt ja ytimekäs totuuden reunalla tasapainoilusta kertova “Asia”. Vaanivasointinen, ruumisautomersujen rumuutta ja kyseisen seikan edellä käyvää, kertojahahmon viimeisen saattomatkan vaihtoehtoista ratkaisumallia suunnitteleva “Yön selekään” päättää parikymmenminuuttisen tripin sanalla sanoen mielikuvituksekkaasti.

“Puolkuppia” vaatii hieman kermaa, suhkuria ja pari lusikan pyöräytystä, ennen kuin sen todelliset aromit alkavat maistua ja ennen kuin se lorahtaa kunnolla alas suoleen. Eipä tämä lopulta hullummalta maistu. Pula-ajan korvikkeeksi… Ja taas puucee kutsuu pikaiseen.

4/5