Unsanen järeää noise rock -kovistelua ensi kertaa Suomessa

New Yorkin Unsane on runnonnut menemään urbaanin väkivallan värittämäää, säröisen raskasta noise rock -tylytystään kohta neljännesvuosisadan ajan. Onkin siis korkea aika saada genressään jo vaikutusvaltaisen insituution asemaan noussut trio Suomeen, ja nyt sunnuntaina se tapahtuu vihdoin. Kitaristilaulaja Chris Spencer on yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen, mutta basisti Dave Curran sekä Swansissa ja Foetuksessakin soittanut rumpali Vinnie Signorelli ovat vaikuttaneet kokoonpanossa jo parisenkymmentä vuotta. Heitin Unsanen Suomen ensivierailun kunniaksi yhtyeelle muutaman kysymyksen, joihin vastasi Curran sekä vanhempia muisteloita vaatineiden utelujen kohdalla Spencer.

Kerro vähän keväällä ilmestyneestä seitsemännestä albumistanne Wreckistä. Edellisestä kokopitkästä ehti kulua viisi vuotta. Kuvastaako se työtahtia?

– Ei oikeastaan. Chris ja minä olimme kiireisiä toisten projektien parissa. Chris oli jonkin aikaa Berliinissä kun hän kiersi Celanin kanssa ja minä tein studiotyötä online-levy-yhtiömme Coextinctionin sekä Pigs-sivuprojektini parissa. (Katso myös Pigs Päiväannos).

Mikä on mielestäsi suurin ero Wreckiä edeltäneisiin Visqueeniin ja Blood Runiin nähden?

– Meillä oli hieman enemmän aikaa kokeilla erilaisia juttuja. Halusimme saada mukaan kappaleita jotka ovat meille vähemmän tyypillisiä.

Vähemmän tyypillisiä kappaleita ovat americana-henkisellä slidekitaroinnilla maustettu “slovari” Stuck ja Decay, jossa raastavuus esittäytyy tavallista melankolisempana. Kerro lisää Decaystä.

– No, Chris oli pyöritellyt kappaleen kitaraosiota jo jonkin aikaa ja halusi tehdä sillä jotain. Istuskelimme päivän verran miettimässä sovituksia ja ajattelimme, että siinä olisi jotain erilaista mitä voisimme lisätä levylle.

Levy päättyy sairaalta vitsiltä kuulostavaan Ha Ha Ha -kappaleeseen. Mistä oikein on kyse?

– Se on vanha Flipper-biisi. Olemme aina olleet yhtyeen faneja ja halusimme coveroida juuri tuon kappaleen.

Huuliharppua kuullaan taas pitkästä aikaa No Chancella. Se kuulostaa mahtavalta. Miksi ette ole käyttäneet sitä useammin?

– Olemme käyttäneet sitä muutamassa kappaleessa. Jos sitä käyttää liikaa mielestäni hommaa vesittyy. Se tuntui sopivan No Chanceen, joten käytimme sitä siinä.

Wreckin kannessa on verinen käsi. Mikä on tarina kuvan takana?

– Halusimme kansikuvataiteeseen sisältyvän enemmän yksityiskohtaisempaa valokuvausta, eikä niinkään “rikospaikka-tyylisiä” otoksia kuten aikaisemmin.

Mikä alun alkaen innoitti teitä tekemään urbaania väkivaltaa peilaavaa musiikkia ja siihen sopivaa kansitaidetta?

– Olemme aina olleet veristen elokuvien ja gore-estetiikan ystäviä. Se tuntui sopivan hyvin yhteen musiikkimme kanssa.

Luulen että monien (minut mukaan lukien) ensikosketus musiikkiinne oli Scrapen musiikkivideo, joka koostuu sarjasta pieleen menneitä skeittitemppuja. Tämä oli siis aikaa ennen kuin Jackass teki itsensä satuttamisesta valtavirtaviihdettä, joten melko pahan näköisiä kolhiintumisia sisältävä video vaikutti tuoreelta skeitti-alakulttuuriin tutustumattoman silmiiin. En ole koskaan mieltänyt teidät skeittaajiksi, mistä saitte idean videoon?

– Siihen aikaanhan me skeittasimme koko ajan! Meillä oli tapana katsoa yhdessä skeittivideoita, ja erityisesti loppuosioita, joihin oli koottu kaikki kaatumiset ja mokat. Ystävämme Thomas Campbell sanoi, että hän saisi jotain vastaavaa kasaan halvalla, joten päätimme tehdä tuollaisen videon.

Mitä mieltä olet musiikkivideoista yleisesti ottaen? Onko niistä enää mitään promotionaalista hyötyä.

– Lähinnä ne tylsistyttävät minua. On vaikea sanoa, ovatko ne tehokkaita promotionaalisia työkaluja. USA:ssa MTV ei edes näytä musiikkivideoita. Ehkä bändien pitäisi promotoida itseään tekemällä tosi-tv-ohjelmia…

90-luvun alussa jaoitte treenitilat Pussy Galoren ja Cop Shoot Copin kanssa. Mitä muistatte niistä ajoista?

– Muistan että Cop Shoot Copin basisti Nats asusteli siellä treenikämpillä ja että sinne jossain vaiheessa tulvi vettä. Jon Spencer sanoi, että kahden vuoden sisään me pääsisimme kiertueelle. Ja tietysti muistuu mieleen kaikenlaisia myöhäisillan edesottamuksia…

Tuntuu omituiselta, että melko lailla kevyempään indieen profiloitunut Matador Records julkaisi kaksi ensimmäistä pitkäsoittoanne. Miten teidät kiinnitettiin kyseiselle lafkalle?

– Silloinen rumpalimme Charlie (Ondras) tunsi Matadorin väkeä ja ne kävivät useasti keikoillamme.

Olette olleet usealla levy-yhtiöllä. Matadorin lisäksi myös Amphetamine Reptile, Relapse ja Ipecac ovat julkaisseet levyjänne. Wreckin julkaisi puolestaan Jello Biafran pyörittämä Alternative Tentacles. Miten yhteistyö heidän kanssa alkoi?

– Jello on jo pitkään käynyt katsomassa meitä aina kun olemme keikalla San Franciscossa. Hän teki meille tarjouksen kun sai tietää, ettei meillä sillä hetkellä ollut mitään sitovaa levydiiliä. Alternative Tentacles tuntuu oikeanlaiselta kodilta meille. Se on yksi ainoita indie-levy-yhtiöitä joilla emme ole vielä olleet.

Unsanen ensimmäisen Suomen keikan lämmittelijöinä toimivat kaksi todella kovaa yhtyettä, joista yksi on viime vuosina yhdeksi kotimaisen raskaamman sarjan noise rockin kärkinimeksi noussut turkulainen Throat. Toinen tapaus ansaitsee hieman pitemmän erikoismaininnan, sillä Kutosen lavalle nousee niin ikään Suomen debyyttikeikalleen, sludgempaan/stonerimpaan ilmaisuun kallistuva rockjyrä Big Business, joka vuonna 2006 moninkertaisti näkyvyytensä ja kiireensä liittymällä kokonaisuudessaan osaksi Melvinsiä. Tuolloin yhtyeen muodostaneet basistilaulaja Jared Warren ja rumpali Coady Willis eivät itsekään mitää turhia jätkiä ole, vaan taustaa löytyy niin Karpista kuin Murder City Devilsistä. Sittemmin yhtyeeseen ovat littyneet kitaristit Toshi Kasai ja Scott Martin, mutta tähänastisen uran kovimmat julkaisut ovat ilman kitaraa tehty vakuuttava debyytti Head for the Shallowsillä (2005) ja yhdellä kitaralla maustettu, mestariteosta lähentelevä Here Come the Waterworks (2007). Tämä keikka on ehdottomasti kesän tapauksia. Ei kannata jäädä kotiin.

Unsane (USA), Big Business (USA) ja Throat Kuudennella Linjalla 10.6.2012.

Mahdollisesti jotain samankaltaista