Unohdettu uranuurtaja: 22-Pistepirkko 30 vuotta

Harva yhtye saavuttaa 30 vuoden iän. Vielä harvempi suomalainen yhtye ohittaa tuon rajapyykin. 22-Pistepirkko ei ole ainoastaan kolmekymppinen yhtye, se on edelleen aktiivinen sellainen. Tällä hetkellä juhlakiertueen merkeissä Suomea kiertävä yhtye osoitti Lutakon etapillaan yhtyeen soundin (P-K Keräsen kitarat eritoten) olevan edelleen vuosikertaviiniä – iän myötä syvenevää ja sitä maistuvampaa. Nostalgiahumulla ei ollut osaa keikan onnistumisessa; myötähäpeää herättävästä pappabändistä on mahdotonta puhua.

22-Pistepirkko ei vertaudukaan muihin iäkkäisiin yhtyeisiin kovin helposti. Löyhiä viittauksia voisi olla CMX:ään tai Radioheadiin, jotka ovat uransa aikana kokeilleet moninaisia soittimia ja soittotapoja, raskaasta kevyeen ja pop-koukuista progressiivisuuteen. Suoria esikuvia on helppo mainita muun muassa Bo Diddleyn, The Kinksin ja The Velvet Undergroundin suunnalta. 22-Pistepirkko soi kuitenkin omalaatuisena, eikä yhtyettä voi selvittää ainoastaan sen sidoksia ja vaikutteita tutkimalla. Musiikin maailmankartalla on selvästi kohta, missä lukee yksinoikeudella 22-PP.

Yksinoikeutta selittänee yhtyeestä läpikuultava suomalaisuus. Vaikka rallienglanti on suomalaisten helmasynti, P-K Keräsen ja Espe Haverisen lauluissa tönkkölausuminen lähinnä alleviivaa tekstien painoarvoa, varsinkin melankolisimmissa kappaleissa. Ne ovat stereotyyppisten suomalaisten miesten yritystä käsitellä maailmaa. Vaikka kieli on vieras, 22-PP:n tekstit kaikuvat aitoina ja eritoten suomalaisina. Pirteämmät kappaleet tasapainottavat yhtälöä  iloisella hölynpölyllään.

Pitkästä urastaan, omaperäisyydestään ja suosiostaan huolimatta 22-Pistepirkkoa harvemmin kuulee musiikkiväen puheensorinassa. Yhtyettä ei listata internetin musiikkifoorumeilla tai -lehdissä Suomen parhaisiin. Vika ei liene siinä, etteikö yhtyettä arvostettaisi. Pistepirkot tuntuvat olevan yksinkertaisesti unohdettuja, vaikka uusin levy olisikin juuri ilmestynyt.

Kehottaisinkin jokaista käymään musiikkikaupassa tai lähikirjastossa juhlavuoden kunniaksi. Oli yhtye tuttu tai ei, yhtyeen diskografiaan sukeltaminen on hämmästyttävä kokemus. Bluesin, synapopin, psykedelian, rock’n’rollin ja monen muun termin sävyttämä katalogi on merkittävä osa suomalaista musiikkihistoriaa, jonka läpikahlaaminen ei ole ainoastaan sivistävä teko. Se on nautinto.

Kuva: www.22-pistepirkko.net/press

Mahdollisesti jotain samankaltaista