Ulver ei soittanut black metallia

Nosturi,  Helsinki 27.2.2010

Kuva: Xeniya Balsara

Kuva: Xeniya Balsara

Norjalainen Ulver on kulkenut urallaan ainutlaatuisen matkan alkuaikojen black metallista elektroniseen,  progressiiviseen ja…no, sanotaan vaikka avantgardistiseen musiikkiin,  koska bändin audiotuotoksia kuunnellessa genremäärittely on aivan poikkeuksellisen hankalaa.  Pääasia on kuitenkin se,  että yhtyeen jokainen levy on ollut omalla tavallaan hienoa kuultavaa.  Aivan erityisesti vuoden 1998 tupla-albumi Themes from William Blake’s The Marriage of Heaven and Hell,  joka jaksaa hätkähdyttää vielä 12 vuotta ilmestymisensä jälkeenkin.

Vielä pari vuotta sitten en osannut kuvitellakaan,  että bändin tulisi joskus näkemään livenä.  Viime keväänä Kristoffer “Garm” Rygg ja kumppanit päättivät kuitenkin yllättäen katkaista Ulverin 15 vuoden (!) keikkatauon,  eksyen lopulta Suomenkin kamaralle.

Pakkohan tämä on nähdä,  ajattelin,  kun ensimmäiset uutiset Suomen keikasta huomasin.  Ilmeisesti moni muukin ajatteli samoin ja perjantain 26. helmikuuta pääsyliput myytiin loppuun niin ripeästi,  että bändille jouduttiin järkkäämään lisäkeikka seuraavalle illalle. Tuota lauantain ylimääräistä showta päädyin myös itse seuraamaan.  Porukkaa riitti tällekin illalle kiitettävästi.  Yleisön edustajien habituksesta päätellen suurin osa Ulverin kuuntelijoista taitaa edelleen koostua metalliväestä,  vaikkei bändi ole soittanut mitään metalliin vivahtavaakaan sitten 90-luvun.  Tosin aiemmin kiertäneiden huhujen mukaan Nosturin keikoilla tultaisiin kuulemaan myös Ulverin bläkkiskauden materiaalia,  mutta jo perjantain esitys paljasti nämä väitökset tuulesta temmatuiksi.

Esitys alkoi bändin viimeisimmän albumin,  Shadows of the Sunin seesteisellä avausraidalla Eosilla.  Loput setistä oli internetistä kaivettujen tietojen mukaan suurinpiirtein samanlainen kuin kiertueen aiemmilla keikoilla, ja identtinen edellispäivän setin kanssa. Shadows of the Sunilta tuli siis neljä biisiä,  Blood Insideltä kolme,  Perdition Cityltä kaksi ja The Marriage of Heaven and Helliltä,  Svidd Neger -elokuvan soundtrackilta sekä erinäisiltä EP:iltä yksi kultakin.

Kuva: Xeniya Balsara

Kuva: Xeniya Balsara

Musiikillisesti keikka ei ollut millään muotoa huono,  mutta pieneltä pettymykseltä ei kuitenkaan voinut välttyä.  Esimerkiksi Blake-albumilta olisi kyllä löytynyt yhtä pikkupätkää enemmän lavalle kelpaavaa materiaalia.  Myös Perdition Cityltä olisi suonut soitettavan muutakin kuin vaivaiset kaksi raitaa.  Sen sijaan yli 20-minuuttisen Silence Teaches You How to Singin esittämistä olisi voinut ehkä harkita uudelleen.  Muitakin kappaleita oli välillä venytetty turhan pitkiksi.

Huomattavaa lisäpotkua show sai taustavideoista,  jotka pyörivät screenillä koko setin ajan ja tukivat kappaleita sekä niiden herättämiä tunnelmia toimivasti.  Hieman naputettavaa tosin niistäkin:  kun taustalle kaivataan shokeraavaa kuvamateriaalia,   niin esimerkiksi natsien propangafilmien ja keskitysleirikuvaston pyörittely alkaa jo tuntua hieman ilmeiseltä ja kuluneelta vaihtoehdolta.

Itse bändin elehti lavalla yllättävänkin välittömän oloisesti  –  etukäteen odotin huomattavasti viileämpää ja etäisempää performanssia. Nokkamies Rygg murahteli kiitoksia biisien väleissä ja muusikot heiluivat lavalla rennosti röökiä turprutellen.  Ulverin kolmesta jäsenestä koostuvaa kokoonpanoa oli täydennetty sessiomuusikoilla,  kuten rumpalilla ja thereminin soittajalla.  Mikäli rähmäiset silmäni laskivat oikein,  oli lavalla enimmillään seitsemän ihmistä.  Laulamisen lisäksi Garm paukutti välillä myös perkussioita.  Ja niin, se laulu… Todetaan tähän väliin, että lasken herra Garmin maailman kaikkien aikojen parhaiden vokaalitaiteilijoiden joukkoon.  Hienoa oli kuulla miten hyvin miehen värisyttävä ääni kaikui liveolosuhteissakin.

Keikka oli vaikuttava, vahvatunnelmainen ja parhaimmillaan koskettavakin,  muttei kuitenkaan ekstaasiin vaivuttava  –  siihenkin kun olisi hieman erilaisella settilistalla ollut mahdollisuus.  Mutta ehkä ultimaalinen Ulver-live-elämys päästään kokemaan loppukesän Flow-festivaalilla, kun kerran näyttäisi siltä, että norskit tulevat sielläkin esiintymään.  Siinähän hipsterien ironiset viikset väpättävät,  jahka Suvilahteen vyöryy armeija örmyjä mustiin pukeutuneita ja pitkätukkaisia Ulver-faneja.  Kaikkein parasta olisi tietysti se,  jos Flow-yössä alkaisi lopulta kaikua Nattens Madrigalin sulosäveliä autenttisilla särösoundeilla soitettuna.  Ainakin Johanna Sumuvuoren kolumni festareiden jälkeen ilmestyvässä Rumbassa voisi olla mielenkiintoista luettavaa.

Ulver,  Helsinki, 27.2

1. Eos
2. Let The Children Go
3. Little Blue Bird
4. Rock Massif
5. For the Love of God
6. In The Red
7. Operator
8. Funebre
9. Silence Teaches You How To Sing
10. Plates 16-17
11. Hallways Of Always
12. Porn Piece Or The Scars Of Cold Kisses
13. Like Music
14. Not Saved

Mahdollisesti jotain samankaltaista