U2 – ei pelkkää nostalgiaa

Olympiastadion, Helsinki 20.8.2010

U2 on keskittynyt viime vuosikymmenen levyillään lähinnä maalailemaan pastisseja 1980-luvun kultakautensa tuotannosta. Laskussa ollutta levymyyntiäkin on paljolti siivittänyt menneinä vuosikymmeninä luotu maine, joka näkyy erityisesti hyvin kaupaksi käyvien keikkalippujen myynnissä. Suomessa 100 000 ihmisen yleisön keräämiseen kahdelle täydelle stadionkeikalle tarvitaan jo nostalgian apua.

Kuva Nelly Tatti

Kuva Nelly Tatti

30 vuotta levyttäneeksi stadionyhtyeeksi U2 luottaa käynnissä olevalla 360°-kiertueellaan yllättävän paljon uusimpien levyjensä materiaaliin. Puolet konsertin kappaleista oli joko 2000-luvun levyiltä tai täysin uusia. Viimevuotisen tunnelmallisen mutta hitittömän No Line on the Horizonin neljä kappaletta sijoittuivat myös keikalla uudemman tuotannon heikompaan päähän. Vuoden 2004 hitti Vertigo sen sijaan on U2:n asteikoilla rokkiralli rankimmasta päästä, eikä alussa kuullussa pop-valiossa Beautiful Dayssakaan ole valittamista. Vanhemmasta tuotannosta Actung Babylta poimitut Mysterious Ways, Until the End of the World ja Ultra Violet nousivat esitysten parhaimistoon. Ohjelmisto ei ollut mitenkään kattava läpileikkaus yhtyeen urasta, sillä kahden ensimmäisen levyn sekä 90-luvun Zooropan ja Popin materiaali ohitettiin täysin lukuun ottamatta I´ll Go Crazy If You Don´t Go Crazy Tonightin keskellä kuultua lyhyttä pätkää Discothequesta.

Keikan avanneen instrumentaali-intron lisäksi U2 esitteli kaksi uutta kappaletta, jotka olivat slovari North Star sekä Bonon selkävamman takia peruuntuneesta keikasta muistuttava Glastonbury. Nämä eivät ainakaan ensikuulemalta olleet erityisen mieleenpainuvia.

Bono näytti toipuneen selkäleikkauksestaan hyvin, mutta hänen äänensä ei ollut keikan alussa vielä aivan avautunut ja joidenkin kappaleiden sanoissakin tuli pieniä unohduksia. The Edgen omalaatuista kitaransoittoa oli ilo kuunnella, ja muukin bändi oli iskussaan. Suomeksi screenille tekstitetyt Bonon välipuheet pysyivät sopivan mittaisina, ja pientä huumoriakin oli mukana. Monelle U2:n viljelemä maailmanparantaminen on muodostunut jo punaiseksi vaatteeksi. Se on kuitenkin lähes erottamaton osa U2:ta.

Tasoltaan heikompien uusien kappaleiden mukaan sekoittamisesta lievästi kärsinyt keikka sai kunnolla nostetta vasta varsinaisen setin lopussa koittaneesta kantaaottavasta osiosta, joka päättyi Amnesty International -kynttilöiden sytyttämiseen ympäri lavaa. Iranin ihmisoikeustilanteella alustettu Sunday Bloody Sunday sekä burmalaiselle Aung San Suu Kyille omistetut MLK ja Walk On nostivat tunnelmaa ennen encoreissa tarjottuja kaikkien tunnistamia hittejä. One, Where the Streets Have No Name ja With Or Without You ovat kappaleita, joiden kuulemista radiosta yrityslipulla saapuneidenkin on ollut varmasti hankala välttää. Yleisesti ottaen mitään laajaa keikkahurmosta ei yleisössä koettu. Tästä piti osaltaan huolen yleisön korkeahko keski-ikä sekä se tosiseikka, ettei Suomesta sentään löydy kahta stadionillista U2:n tosifaneja. Uusin levykin on myyntitilastojen mukaan vain joka viidennellä konserttikävijällä.

Kuva Nelly Tatti

Kuva Nelly Tatti

Show alkoi puoli tuntia myöhässä, koska lavan yllä oleva pyöreä screeni oli rikki. Korjauksesta huolimatta sitä ei saatu toimimaan aivan aiemmilla keikoilla käytetyllä tavalla, mutta tätä tuskin monet huomasivatkaan. Visuaalisesti keikka oli mahtavaa katseltavaa ja jätti ilman muuta taakseen 13 vuotta aiemmin samassa paikassa nähdyn U2:n PopMart-spektaakkelin. Jättimäistä pomppulinnaa muistuttava pyöreä lavarakennelma valoineen ja screeneineen tarjosi loistavat puiteet esiintymiselle. Etupäässä Bono mutta myös muut bändin jäsenet kävivät ottamassa tuntumaa yleisöön varsinaista lavaa kiertävällä ulkokehällä ja näiden välissä liikutelluilla silloilla. Myös periaatteessa lavan takapuolella oleville 30 euron paikoille välittyi suunnilleen sama konserttielämys. Tämän takasivat joka suuntaan näkyvä screeni ja bändin jäsenten ajoittaiset pistäytymiset toisellakin puolella lavaa. Mitään erikoisia, aiemmilla kiertueilla koetun kaltaisia ohjelmanumeroita, kuten karaokea tai pizzan tilaamista, ei ollut tällä kertaa mukana. U2 keskittyi viihdyttämään yleisöään luottaen musiikkiin sekä unohtumattoman konserttielämyksen tarjonneeseen lavarakennelmaansa.

Lauantain keikalle screeni saataneen korjattua, niin että se toimii täydessä korkeudessaan. Melko samalla keikkasetillä kiertäneen yhtyeen voidaan odottaa vaihtavan toiselle Helsingin keikalleen ohjelmistoon The Unforgettable Firen ja Hold Me, Thrill Me, Kiss Me, Kill Men joidenkin perjantaina kuultujen biisien antaessa näille tilaa.

U2 Helsinki, 20.8.2010

Kuva Nelly Tatti

Kuva Nelly Tatti

1.   The Return of the Stingray Guitar (instrumentaali)
2.   Beautiful Day
3.   New Year´s Day
4.   Get on Your Boots
5.   Magnificent
6.   Mysterious Ways
7.   Elevation
8.   Until the End of the World
9.   I Still Haven´t Found What I´m Looking For
10. North Star
11. Glastonbury
12. In a Little While
13. Miss Sarajevo
14. City of Blinding Lights
15. Vertigo
16. I´ll Go Crazy If You Don´t Go Crazy Tonight / (Discotheque)
17. Sunday Bloody Sunday
18. MLK
19. Walk On

20. One
21. Amazing Grace
22. Where the Streets Have No Name

23. Ultra Violet
24. With Or Without You
25. Moment of Surrender

Mahdollisesti jotain samankaltaista