Torture Killer : I Chose Death – Kun kuolo tuntuu hyvältä

Dynamic Arts Records, 2012

Kymmenen vuoden ja kolmen pitkäsoittolevyn jälkeen Turun vanhan liiton döddäreiltä, Torture Killeriltä pistetään pihalle kolmen biisin mittainen I Chose Death -EP. Kyseinen levy esittelee yhtyeen uuden murisijan, Pessi Haltsosen, jonka syvistä pohjamudista syvältäkouraisevasti pintaan kurlaava murina muistuttaa läheisesti Skirmishin Jani Niskasen hengiltä raatelevaa tulkintaa. Mies örisee debyyttinsä varsin mukiinmenevästi, eikä hänen vokaalisuorituksensa kalpene juurikaan yhtyeen parhaiten tunnetun ex-kurlaajan, Cannibal Corpsesta ja Six Feet Underistakin tutun Chris Barnesin brutaalin ääntelyn rinnalla.

Nykypäivän death metaliksi Torture Killerin kappaleiden pääpaino lepääkin selkeästi enemmän vanhakantaisessa, hidastempoisessa, raskaassa ja painostavassa lekamurskauksessa, kuin nopeassa blastbeat-painotteista hyperkiiruhtamista.

EP käynnistyy vahvasti Beneath the Remains-ajan Sepulturaa ja Hell Awaits- ajan Slayeria henkivällä All Will End In Terrorilla. Kappaleen runko perustuu maltillisen tylylle, 80-90-luvun taitteen jenkkithrash-ruhjontaan vahvasti noijaavalle kuolometallille. Demigod -cover Succumb to Death tikkaa puolestaan uhkaavasti, raskaan keskitempoisesti Hellhammerin ja Celtic Frostin sekä alkuaikojen Deathin tunnelmissa. Vaikka yhtyeen tulkinta kappaleesta henkiikin selkeästi alkuperäistä versiota raskaampia ja vaarallisempia tunnelmia, jää kiduttajatappajien versio ko. biisistä omien uutkaistensa rinnalla keskinkertaisimmaksi suoritukseksi.

Levyltä parhaiten keskelle otsaa osuva nappi on levyn päättävä, loistava nimikkobiisi, I Chose Death, mistä uskaltaa jopa povata vuoden kovinta kotimaista death metal-biisiä. Loogisesti murhaavaa painostavuttaan kasvattava kappale alkaa erittäin pahalla ja hypnotisoivalla, vahvasti 90-luvun Napalm Deathista muistuttavalla, kobran lailla matelevalla riffillä. B- ja C-osissa palataan taas lähemmäs 80-luvun lopun Sepultura-henkistä speed-thrashia, kuitenkaan kappaleen intensiteettiä tuumaakaan menettämättä, oikeastaan vain päin vastoin. Kappaleen lopussa kaiken kruunuksi sisään ajetaan vielä komean koukuttava, Samaelin mieleen tuova, tylyn kaunis kitaramelodia, mikä kruunaa hienon musiikillisen taideteoksen.

Torture Killerin musiikki on death metaliksi erittäin perinnetietoista, juurevaa, nyanssitajuista ja hengittävää. Levyn soundit ovat autenttisen raa’at, kuten asiaan kuuluukin. Jos yhtye saa säilytettyä seuraavan pitkäsoittonsa teon ajan sävellyskynän yhtä terävänä kuin mitä I Chose Death lupailee, saa yhtyeen seuraavalta pitkältä odottaa paljonkin. Jos kuolema tuntuu näin hyvältä, ei asiassa ole minkään näköistä valinnan vaikeutta.

4/5

Mahdollisesti jotain samankaltaista