Törnävän reivimeiningit

Provinssiin oli tänä vuonna haalittu oikein urakalla drum&bassia ja elektronista musiikia, mistä voidaan mitä luultavimmin kiittää ainakin Pendulumin viimevuotisen Provinssi-vedon saavuttamaa jo lähes legendaarista mainetta. Tänä vuonna Törnävänsaarella kansaa pistivät reivaamaan ensin brittiläinen drum&bass/dub/rock-ryhmä The Qemists perjantaina, sitten vanha tuttu Pendulum lauantaina ja lopulta vielä brittiläinen new rave -nimi Hadouken! sunnuntaina. Joka päivä sai siis riehua ja reivata oikein olan takaa, ja niin ainakin allekirjoittanut sitten menikin tekemään.

Kiiruhdin perjantaina X-stage telttaan suoraan The Soundsin loistavalta keikalta, ja drum&bass/dub/rock-akti The Qemists olikin ehtinyt jo aloittaa settinsä. Hieman hassulta tuntui tulla kaatosateen runtelemalta päälavalta teltan puolelle, mutta täydehkö teltta ja kunnon meininki  pitivät huolta siitä, että itsekin pääsin tunnelmaan sisälle hetimmiten. Näyttävät valot yhdistettynä energiseen musiikkiin ja tässä vaiheessa iltaa jo sopivasti humaltuneeseen yleisöön takasivat loistavan menon. Vokalistin tehtäviä keikalla hoitaneen Matt Rosen ei paljoa tarvinnut turhilla välispiikeillä yleisöään kosiskella, porukka bailasi kyllä tässä vaiheessa muutenkin.

Keikan jälkeen kävelin ulos kliseisesti väsyneenä mutta onnellisena, loistava tapa aloittaa kolmen päivän pyöritys ja loistava loppu festareiden ensimmäiselle päivälle. Jos The Qemists on bändinä vieras hakekaa nyt ihmeessä Spotifysta tai Youtubesta kuunteluun ainakin Renegade ja Stompbox -kappaleet, joista kumpainenkin toimii niin livenä kuin levylläkin harvinaisen hyvin.

Pendulum Kuva: Nelly Tatti

Pendulum Kuva: Nelly Tatti

Seuraavan päivän drum&bass-annoksesta huolehtikin sitten tosiaan jo viime vuodelta tuttu Pendulum, joka on tässä vuoden sisään ehtinyt vierailla jo omalla keikalla Kaapelitehtaalla ja nousta kaupallisten radioiden soittolistoillekin. Kovassa nosteessa yhä oleva bändi nappasikin tällä kertaa lauantain pääesiintyjän paikan, ja siirtyi X-stagelta päälavan puolelle.

Odotin tätä keikkaa mielenkiinnolla, Pendulumin kun olen aiemmin todistanut toimivaksi livebändiksi ainakin sisätiloissa ja telttojen puolella. Ja toimivathan ne sitten isommalla lavalla ulkonakin, vaikkakin ainakin reunoilla meininki yleisössä oli hieman jäistä. Aikaisessa vaiheessa soitettu uusin radiosoittoa saanut sinkku Witchcraft pelasti tilanteen, kun useampikin satunnainen kuuntelija yleisöstä tuntui tunnistavan biisin.

Tätä seurannut Prodigy-cover/remix Voodoo People viimeistään räjäytti ainakin allekirjoittaneen pankin, ja sai yleisön yhtymään hurmiolliseen yhteishyräilyyn tutun melodian tahdissa. Settilista tuntui jättäneen fanit tyytyväisiksi, ja illan aikana kuultiin radiohittien lisäksi muun muassa Kaapelilla kuulematta jäänyt, loistavasti livenä toimiva Crush sekä vakiokamaa, mutta ah-niin-loistava livehitti Blood Sugar.

Tunnelmassa telttakeikat vievät kyllä näiden bändien kanssa voiton, jotenkin se ahtaus, hikisyys ja huono hengitysilma vaan kuuluvat tämänkaltaisille keikoille. Toisaalta kyllä oli ihan mukava kerrankin tanssahdella vähän viileämmässä ilmassa… Bändi itse tuntui olevan päälavaslotista enemmän kuin innoissaan, huhu kertoo, että jopa Rob Swiren itsensä kasvoilla nähtiin tällä kertaa hymy. Pieni miinus yllätyksettömästä encoresta. Kaikki tiesivät, että sieltä tulee se Watercolour tottakai, olisin ehkä toivonut tähän vielä ainakin toista, jos ei kolmattakin biisiä.

Sunnuntain elektronisen setin tarjoili sitten Penduluminkin kanssa kiertänyt brittiläinen tuoreehko nimi Hadouken!. Pakko myöntää, että tämä keikka kohosi melkeinpä näistä kolmesta henkilökohtaiseksi suosikikseni, ehkä jopa yli sen paljon hehkutetun Pendulumin. Ajallisesti tämä keikka toteutui mielestäni ehkä himpun verran liian aikaisin, jo viiden aikaan iltapäivällä. Vertailun vuoksi, The Qemists aloitti perjantaina vasta yhden aikaan yöllä. Tästä huolimatta teltta täyttyi taas ihan kiitettävästi ja Hadouken! oli ehdottomasti koko Provinssin positiivisin yllätys. Keikan jälkeen hehkutin kaikille, jotka jaksoivat kuunnella; “Tiesin, että nää on hyviä livenä, mutta että NOIN hyviä…”

Hadouken! Kuva: Nelly Tatti

Hadouken! Kuva: Nelly Tatti

Isoin kiitos loistavasta keikasta kuuluu ehdottomasti bändin vokalistille James Smithille. Miehen energinen pomppiminen lavalla tuskin jätti kovinkaan montaa kylmäksi. Yleisö oli tällä keikalla (lieneekö ajankohdastakin johtuen) ainakin Qemistsin yleisöön verrattuna nuorempaa. Jos Pendulum olikin innoissaan päälavapaikastaan, niin Hadoukenin soittajat olivat saamastaan suosiosta vähintäänkin hurmiossa. Jonkun olisi kylläkin kannattanut ennen keikkaa näille briteille sanoa, että suomalaisyleisöä ei mitenkään saa brittityyliin joka biisiin pittaamaan tälläisellä keikalla.

Settilistalta kohokohdaksi nousi ainakin energinen M.A.D.-jumputus. Etukäteen odottamani Mic Check oli hienoinen pettymys, livesovitus tästä kappaleesta kun nimittäin jää mielestäni levyversiolle kakkoseksi.

Yhteenvetona: kaikki kolme suurinta elektronista bändiä heittivät loistavat keikat, jotka nousivat oman Provinssini kohokohdiksi. Tunnelma oli parempi X-Stage-teltan puolella, mutta toisaalta Pendulum onnistui kyllä täyttämään päälavankin karismallaan, ja oli kiva kerrankin nähdä myös lauantaina oikeasti itseäni kiinnostava pääesiintyjä. The Qemists oli tasaisen hyvä, Pendulumilla oli parhaat biisit ja Hadouken! positiivisin yllätys. Kotiin lähdettiin niskat kipeinä, korvat lukossa ja edellä mainittujen bändien tuotanto repeatilla auton kaiuttimista pauhaten.

Mahdollisesti jotain samankaltaista