Timo Rautiainen & Neljäs sektori: Kunnes elämä meidät erottaa – Tuttua mutta toimivaa

Johannan Kustannus Oy, 2012

Timo Rautiainen on heittänyt mandoliinin nurkkaan ja palannut raskaamman ilmaisun pariin. Muutoksesta kertoo myös uusittu nimi, vaikka itse kokoonpanossa muutokset ovat vähäisiä. Mukana on miehiä sekä soolo- että Trio Niskalaukaus -ajoilta, eikä lopputulos poikkea paljoa osiensa summasta.

Albumin alku on lupaava. Rautiainen tuntuu löytäneen musiikkinsa toimivan tasapainon ja rock-vaihteen. Kunnia kuuluu myös etenkin Valtteri Tynkkyselle, jonka käsialaa suurin osa levystä on. Aiemmin YUP:lle kappaleita kirjoittaneen miehen kädenjäljen tunnistaa – ei siis ihme että kappaleet kuulostavat hetkittäin pelkistetyltä ja raskaammin sovitetulta YUP:lta.

Oman YUP-lisänsä tuo myös Jarkko Martikainen. Mies on tuttuun tapaan tarjonnut tekstikonsultaatiota ja siinä sivussa sanoittanut levylle kaksi kappaletta. Valitettavasti jälki vaikuttaa hutiloidulta. Kirvesmies ja riivaaja ei istu kokonaisuuteen, ja sen paikka olisi korkeintaan sinkun B-puolella. Koiran laulu on onnistuneempi, mutta Martikaisen ironia ja Rautiaisen totinen laulusuoritus eivät kohtaa siinäkään oikealla taajuudella.

Kun albumin keskikohdan suvanto on ylitetty, alkaa taas kirkastaa. Loppupuolelta esiin nousevat Yhden miehen ylivoima ja Uhka. Ensin mainittu on takuuvarma keikkapala, uhmakas ja yksinkertaisuudessaan toimiva. Uhka ottaa suorasanaisesti kantaa maahanmuuttoon ja tällä kertaa satikutia saavat suomalaiset. Sanoman lisäksi myös sävellys toimii moitteettomasti.

Levyn päättävä Kunnes kuolema meidät erottaa on eittämättä Rautiaiselle henkilökohtaisesti tärkeä hetki. Laulu on rehellinen, joskaan ei erityisen oivaltava näkemys parisuhteen tematiikasta. Päätöskappaleena se summaa levyn silti osuvasti. Kunnes elämä meidät erottaa on kokeneen tekijäkaartin konstailematon teos, joka on vahvimmillaan silloin kun se antaa musiikin virrata omalla painollaan, pakottamatta.

3/5

Mahdollisesti jotain samankaltaista