Thrashia Baijerin malliin

Lomamatkalla loppukesän auringossa kylpevässä Münchenissä eteen osui paikallinen iltapäivälehti, jossa puffattiin metallista iltaa, “Thrash metal mit Tenside“. Tämähän oli nähtävä, vaikkei pääesiintyjästä, saati sitten lämppäreistä, ollut sen kummempaa haisua. Paikallisen metallin tila oli koettava, sillä kaupungin yöelämä tuntui nukkuvan ruususen unta – miljoonakaupunki kuitenkin.

Illan avasi Senses may Wither Suur-Münchenin alueelta, kuten illan muutkin esiintyjät. Ennakko-odotukset perinteisestä teutonirässistä alkoivat haihtua, kun metalcoren sekainen jyystö jyrähti ilmoille.  Nuoret miehet hoitivat leiviskänsä kuitenkin kunnialla. Melko koukeroiset riffit luonnistuivat virheittä  ja varsinkin basistin vikkeliä sormia oli ilo seurailla. Valitettavasti keskittyminen meni lähinnä soittamiseen rajoittaen liikehdintää ja preesensiä. Yleisö jäi ottamatta.

Varsinaisesta thrashista vastasi Prügler, vaikkei sodomia tai destructionia soitosta löytynyt vieläkään. Panteraan ja uudempaan Testamentiin kallellaan oleva junttaus kumarsi enemmänkin rapakon taakse. Propsit ansaitsee laulaja, joka konkkasi lavalle jalka kipsissä kainalosauvojen avulla. Miestä varten lavan keskelle oli raahattu  baarijakkara rasituksen välttämiseksi. Vaan eipä malttanut Vinzenz pysyä aloillaan. Bändi rokkasi siinä määrin, että persukset nousivat penkeistä ja niskat saivat kyytiä lavan molemmin puolin. Saksalainen kaljahevi saksalaisen oluen kanssa tiesi kutinsa.

Viimeisenä lavalle kapusi sitten Tenside, joka oli illan nimistä huomattavasti isoin. Bändi on keikkaillut ahkerasti ympäri Saksanmaata lämmitellen muun muassa Soulflyta. Siinä onkin ollut oiva yhdistelmä, sillä Tensidestä thrashia löytyi vähiten. Mukana oli roppakaupalla nu-vaikutteita ja pomputtavaa junttausta. Konkarit saivat lopulta lattiatilan ahtaaksi ja pienen pitin pystyyn. Sinänsä aika mitäänsanomattomat biisit eivät haitanneet, sillä bändi oli kotikentällään ilmiliekeissä. Tankardmaisella ulkomuodolla varustettu laulajakitaristi luopui välillä instrumentistaan antautuen täysin voimin huutamisen pariin. Tensiden lavakarisma oli muihin esiintyjiin verrattuna omaa luokkaansa.  Ei musiikillinen napakymppi, mutta meininki oli taattu.

Keikkapaikkana Backstage-club, olikin sitten aivan omaa luokkaansa. Itse keikka-areena on vain pieni osa koko kompleksia, mutta silti erittäin toimiva. Keskisuuren lavan ympärillä ei ole muutamaa istumapaikkaa enempää, vaan yleisö pakotetaan pakkautumaan lavan eteen. Virgin Oilia muistuttava parvi kyllä löytyi, mutta se oli suljettu. Istumisen voikin hoitaa kulman takana olevassa Biergartenissa (saksalainen ulkojuottola, jossa syödään omia eväitä ja juodaan litran tuoppeja), josta tilaa löytyy arviolta parille sadalle. Paikalla on järjestetty myös isoja ulkoilmakeikkoja. Sateen varalta biergarteniin kuului  vielä iso halli, jossa bilekansa tanssi rokkiklassikoiden tahtiin. Ja kun kerran Saksassa ollaan, niin gooteille oli varattu iso ja hämyisä klubi, jonne ei tosin keikkalipun hinnalla päässyt. Kun paikalla oli vielä wurstikioski, alkoi viikonlopun keikkakokemuskin tuntua jo minifestareilta. Upeasti koristeltu klubikompleksi oli sen illan metallikansalle omistettu, mutta Backstagella  järjestetään myös dancehall-bileitä ja wrestling-iltoja.

Järjestäjien lupaama thrash-ilta ei toteutunut oikeastaan kuin Prüglerin kohdalla, mutta puitteet olivat mahtavat ja keikat ehdottomasti näkemisen arvoisia.

Mahdollisesti jotain samankaltaista